keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kuuprinssi: sokeus

Heips!
Olen täysin sokea.

Kuuprinssi avasi sieluaan minulle tänään. Toisin sanoen palasin hetkeksi tämän käsikirjoituksen pariin, kun ideoita alkoi tulvahdella ja palaset alkoivat etsiä toisiaan. Jatkoin toista osaa. Ymmärsin, mihin haluan tarinaa viedä - mihin ehkä lopettaa. Mutta nyt tulee se suurtakin suurempi MUTTA...

Ensimmäinen osa. Vihaan sitä. Vihaan melkein joka osaa, kohtaa, sanaa, hahmoa, hetkeä, repliikkiä. Tai ehkä hieman liioittelen. Enemmän vihaan sitä, etten tiedä, mitä haluan ensimmäisestä osasta. En osaa korjata sitä. Toisaalta en ole paljoa vielä yrittänytkään, mutta kärsivällisyys ei juuri nyt riitä. Kaikki on pielessä. Täytyykö minun kirjoittaa kokonaan uusi ensimmäinen osa? Voiko mitään säilyttää? Jos voi, niin mitä?

Toinen osa tuntuu tässä kohtaa olevan liiankin helppo kirjoittaa. Okei, taas liioittelen, mutta melkein mieluummin tekisin pelkästään tuon toisen osan. Jos olisi se vaihtoehto. Mutta ainakin tänään tuntuu, ettei sellaista vaihtoehtoa ole. Toinen osa tarvitsee pohjustusta, tapahtumia ennen sitä ja paljon. Hahmot on tunnettava, tiedettävä juonikuviot ennen toista osaa. Takaumat tuntuisivat tässä hieman hassuilta, luulen, ettei koko toista osaa kykene rakentamaan takaumien varaan. Se ei nyt vain toimi. Jotain on keksittävä, mutta mitä? Otanko ensimmäisestä osasta alun ja liimaan toiseen osaan? Toimiiko se sittenkään? En tiedä. En tiedä enää mitään. Mutta olenko toisaalta koskaan tiennytkään? Tuskin.

Melkein itkettää, kun tuokin käsikirjoitus on niin sotkussa. Varmaan viisainta olisi todellakin pikaeditoida se ensimmäinen osa loppuun, tehdä siitä mahdollinen kaavio paperille ja pohtia sen jälkeen, mikä olisi järkevintä. Ja tarvittaessa kokeilla vaikka mitä. Nyt se kustannustoimittaja olisi kultaakin kalliimpi. Mutta tässä vaiheessa prosessia se olisi todennäköisesti suora, tyhjä hylsy, eikä apua annettaisi. Joten itse täytyisi joka tapauksessa selvitä johonkin saakka ainakin.

Saanko vain heittäytyä lattialle ja vetäistä viikon mittaiset itkupotkuraivarit? Nyt tuntuu juuri siltä.

2 kommenttia:

  1. Tämä on aina hankala vaihe. Toisaalta ärtymys voi olla ohimenevää, toisaalta se saattaa vain voimistua. Yritän sanoa pari sanaa siitä, mitä ehkä aistin tässä rivien välistä, näin blogisi pitkäaikaisena lukijana (saatan myös mennä ihan metsään, koskaan ei voi tietää). ;)

    Minulla on ollut iso pino kässäreitä, joita olen työstänyt aikani, kunnes olen tajunnut, ettei niitä saa korjattua. En voi tietenkään sanoa mikä on tilanne Kuuprinssin kanssa, mutta kannattaa mietiskellä miten paljon tilanteesi ja sinä itse olette kässärin aloittamisesta muuttuneet.

    Tietyllä tapaa näihin vuosiin ennen kustannussopimusta liittyy eräänlainen etsikkoaika. Etsimme itseämme kirjoittajina, ääntämme, aiheitamme, genreämme. On tärkeää kokeilla avoimesti, vaikka kaikki tarinat eivät loppujen lopuksi tulisikaan julki. Saattaa hyvin olla, että tärkeä idea ei olekaan sellainen, jonka voit kirjoittaa kirjaksi asti enää nykyään.

    On ihan OK päästää joistain kässäreistä irti tai jättää ne tauolle. Tekstiähän ei voi loppupeleissä pakottaa.

    Toisaalta pyörität juuri nyt kai kolmea kässäriä. Se on todella paljon. Älä ota kirjoittamista liiaksi suorittamisena. Addiktio ja Riittämätön ovat olleet intensiivisessä työstössä, totta kai ne tuntuvat erilaiselta kuin vanha kässäri. Vaikka Kuuprinssi jäisikin nyt tauolle, ei se tee sinusta yhtään laiskempaa tai huonompaa. Edistyt oikeasti todella ripeää tahtia.

    En siis murehtisi liiaksi sitä, että yhteys tähän kässäriin tuntuu hiipuneen. Välillä niin käy. Ja sinulla on ihan loputtomasti aikaa miettiä haluatko jatkaa sen työstämistä vai siirtyä uusiin projekteihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Viisaita sanoja ja ajatuksia, luulen, että olet pitkälti aika oikeassakin. Se etsimisprosessi kuulostaa kyllä myös aika tutulta, vaikka se ehkä osalti alitajuista on ollutkin. Itsellä on ollut jotenkin sellainen ajatus, etten tahtoisi jumiutua vain yhteen genreen/tyyliin, mutta toisaalta olisi ehkä järkevämpää valloittaa uusia alueita vasta sitten, kun edes yksi on joten kuten hallinnassa. :D Toisin sanoen Kuuprinssi on tällä hetkellä ensimmäinen ja ainoa fantasiakäsikirjoitukseni, genrehyppäys realismista oli siis aika suuri.

      Piristit kommentillasi kyllä kovasti. Tämä suorittamisjuttu on myös yksi asia - nytkin poden flunssaa ja koko ajan takaraivossa soi kellot, että täytyisi tehdä tämän viikon tehtävät pois alta. Ehkä se liittyy jotenkin siihen unelmien tavoitteluun? Että täytyisi painaa sata lasissa koko ajan, että saattaisi joskus saavuttaa sen, mitä hakee?

      Kiitos paljon <3

      Poista