tiistai 27. lokakuuta 2015

On tullut aika - Addiktio on valmis

Moi!
Tammikuussa 2013 aloitin Addiktion kirjoittamisen.

Sydän takoo rinnassa varmasti lujempaa kuin koskaan. Kädet kostuvat hiestä. Hengittäminen on raskasta. Ajatukset kiitävät päässä kuin formulakisoissa. On tullut aika. Aika päästää irti ja antaa muiden päättää Addiktion kohtalosta.

Addiktion matka Studio Orfeuksessa on siis tullut nyt lopullisesti päätökseensä. Mutta tästä sen matka oikeastaan vasta alkaa. Sunnuntaina messujen jälkeen sain ohjaajaltani vihdoin tuomion - tai ehkä se on väärä sana - että käsikirjoitukseni on valmis. Ei siis tietenkään kokonaan, mutta valmis kohtaamaan kustantamoiden raa'an maailman. Eilen kävin vielä viimeisen editointi- ja tarkistuskierroksen varmuuden vuoksi läpi, korjasin muutaman kielellisen homman ja nappailin turhia pilkkuja pois (pilkkuvirheitä minulle sattuu jonkin verran). Siinä kaikki.

Ohjaajani suositteli, että lähetän ensiksi käsikirjoitukseni kolmeen suurimpaan taloon. Ja näin tosiaan tein. Katsotaan, onko vastausaika suurin piirtein sama kuin Inttileskeä lähetellessäni, jopa nopeampi, vai tuleeko vastausta ollenkaan. Viime aikoina olen tosiaan kuullut juttua, ettei kaikille edes vastata. Se on sääli, sillä itse mielelläni vastaanottaisin edes sen perushylsyn, enkä eläisi epätietoisuudessa esimerkiksi kahta vuotta, josko sieltä vielä tulisikin vastaus.

Kurkkasin huvikseni, koska olen kirjoittanut ensimmäisen version Addiktiosta. Aloitin käsikirjoituksen kirjoittamisen 2013 tammikuussa, loppupuolella kuuta ja elokuun alussa ihan ensimmäinen versio oli valmis. Liuskoja oli huimasti vähemmän ja loppukin oli aivan erilainen - erittäin synkkä, päättyi päähenkilön kuolemaan. Onneksi sain kommenttia, ettei draaman kaari ole ihan kokonainen ja paljon jää kesken, jolloin sitten luonnostelin uuden version lopusta ja olen tyytyväinen, että tein niin. Orivedellä sain nimittäin hyvää palautetta uudesta lopusta, toki sitä on hieman veistelty ja kehitelty vielä paremmaksi viime vuoden aikana. Ja muutakin käsikirjoitusta. Lukuja ja liuskoja on tullut lisää. Lopullisessa versiossa on nyt tasan 160 liuskaa, aivan ensimmäisessä versiossa niitä oli sellaiset 73. Melkein naurattaa. Toki muoto on muutenkin nyt väljempi, olen pyrkinyt selkiyttämään tekstitiedostoa helpommin luettavaksi, mutta myös dialogia on tullut paljon lisää ja sehän lisää pituutta erittäin helposti.

Voi helvetti, että pelottaa. Mutta samalla jännittää. Noin puolet minusta uskoo siihen, että minulla oikeasti on mahdollisuus ja toinen puoli pelkää automaattisesti pahinta. Kaikesta huolimatta seison käsikirjoitukseni takana ja olen siitä aidosti ylpeä. Ja tämä on ensimmäinen kerta, kun todellakin voin todeta tämän omasta tekstistäni.


8 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaa ehdin kurkkaamaan sun blogiasi, ja heti näin siistejä uutisia. Paljon onnea matkaan. Pidän peukut pystyssä sun ja käsiksesi puolesta. Itse alan olla lähiviikkoina samassa tilanteessa, käsikirjoitukseni lähtee kustantamoille vielä tämän vuoden puolella, jos kaikki menee hyvin. Jännittää jo etukäteen, ja samaan aikaan olen tosi luottavainen, että tekstilläni on mahdollisuus.

    Olisikos sulla mitään vinkkiä saatekirjeen tekoon? Melkein jopa eniten mua hermostuttaa, että miten saan kasaan niin kiinnostavan saatekirjeen, että se herättää aidosti kustantamon halun tarttua käsikseen ja antaa sille reilun mahdollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos paljon tsempeistä - samat toki sinne takaisin!

      Itse pyrin tekemään saatekirjeestä tiiviin paketin, joka tosiaan herättäisi kiinnostuksen. Sellainen puoli sivua - alle A4 riittää tietääkseni hyvin, kauhean pitkiä ja kikkailtuja saatekirjeitä kustantamoissa ei jakseta lukea, ne saattavat jopa vain ärsyttää. Mutta toki saatekirjeen olisi hyvä myös olla sellainen omanlainen - siitä saa jo hyvin vinkkiä, millainen kirjoittaja on kyseessä.

      Minä laitoin ihan vain muutamalla sanalla, kuka olen - mitä opiskelen, missä asun ja minkä ikäinen satun olemaan. Sellaiset ehkä kaksi virkettä. Seuraavaksi kirjoitin lyhyesti, mitä käsikirjoitukseni pitää sisällään - itse kokeilin sellaista takakansitekstimäistä koukutustyyliä, mutta tämän voi varmaan muotoilla, kuinka haluaa. Olisi myös hyvä vähän valottaa aihetta, teemaa tms, että mitä oikein tekstissään käsittelee. Tämä riittää jo hyvin, mutta yli yhden liuskan mittaista saatekirjettä ei tosiaan kannata tehdä, että tiiviiseen pakettiin vaan!

      Poista
    2. Kiitos hyvistä vinkeistä ja tsempeistä! =)

      Pari päivää sitten tuli vietettyä aamuun asti venähtänyttä iltaa Likellä esikoisensa julkaisseen Lauri Eirolan kanssa. Hänen vinkkinsä saatekirjeestä olivat hyvin samansuuntaisia. Kuulemma saatekirjeestä ei kannata liikaa stressata. Mä olen kai ottanut vähän liikaa paineita sen suhteen.

      Poista
    3. Hyvä, jos oli apua!

      Itsekin siitä aikoinaan stressailin, mutta sain moneen kertaan kuulla juurikin tuon, ettei kannata. Se on kuitenkin ensisijassa se käsikirjoitus, jonka pitäisi antaa puhua puolestaan. :) Eihän sitä saatekirjettä kukaan ole julkaisemassa, eihän? :)

      Poista