torstai 26. marraskuuta 2015

Uusia lukuja (Riittämätön)

Moiks!

Uuden kirjoittamista, tosiaan. Sain pari päivää sitten editoitua ne draamakurssin kohtaukset, luulen ainakin, että ne vähän paranivat. Siihen kohtaukseen, joka ei ihan toiminut, istutin epäsuoran vihjeen tulevasta, joka myös vähän paljastaa jotain toisesta kohtauksessa esiintyvästä hahmosta. Sitä ei ehkä siinä niin tajua, mutta jossain vaiheessa kyllä. Toivottavasti parani edes vähän!

Riittämätön kasvoi eilen kolmellatoista liuskalla. Kuten muistaakseni mainitsin, eräs juonenkäänne tupsahti mukaan hieman ripeään tahtiin - nyt on ainakin kirjoitettu väliin materiaalia. Ensimmäinen luku ei sujunut ihan niin hyvin kuin olin ajatellut, muttei se ihan tappohuonokaan ole. Ja tragikoomista settiä luvassa loppua kohden, kaikki ei taaskaan mene ihan putkeen. Kuten ei koskaan, kun on tästä käsikirjoituksesta kysymys. Ainakin itseä nauratti, jos ei muuta. Viimeinen luku tosin jäi hieman kesken, kirjoitan sen loppuun varmaankin huomenna.

Sain myös äsken muutamasta luvusta palautteet. Tällä kertaa ei juuri ollut editoitavaa, yhden luvun alun saa viskata roskiin - liikaa selittelyä, mutta muuten homma olikin enemmän kuin kunnossa! Ihan mukava yllätys. Myös tämä yksi ekstraluku, josta mainitsin tässä, oli ihan ok. Muutaman rivin lopusta saa siinäkin heittää roskiin, muuten ei ollut merkinnän merkintää. Sekin on ihan ok, luulisin. :)

Hyvältä näyttää siis taas. En tosin ole varma, tulevatko nämä ekstraluvut toimimaan, vai eivät, mutta ainakin oli hauska kirjoittaa vähän lisää. Pitää tsekkailla myöhemmin sitten rauhassa, kun vilkuilee kokonaisuutta.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Draamakurssin palautteita (Inttileski)

Salut!
Kyllä se talvi taitaa talven ja syksyn taistelussa olla pikkuhiljaa niskan päällä.

Eilen illalla sain palautteet about kaikista tähän mennessä tekemistäni draamakurssin tehtävistä. Siellä oli hyvää, mutta olin myös failannut. Yksi liuska oli lähes kokonaan punainen, ei vain toiminut. Kohtaus oli jäänyt minulla jokin kuukausi sitten kesken ja tehtävänannon jälkeen yritin sitä jatkaa, mutta en näköjään oikein onnistunut. No, uusi yritys sitten vaan!

Mietimme myös ohjaajani kanssa vähän enemmän kokonaisuutta. Pohdimme, että jättäisimme yhden pienessä sivuosassa olevan henkilöhahmon pois ja paikkaisimme sen erään toisen hahmon valehtelulla. Kun tämän keksin, ohjaajani tokaisi siihen, että oli jotain sen suuntaista ajatellut itsekin. Hassua, miten palautteen jälkeen alkavat aivot toimia samalla aaltopituudella. Toimii näköjään!

Hahmoja täytyy muutenkin miettiä hieman tarkemmin. Koska kyseessä on ensimmäisen koskaan kirjoittamani proosakäsikirjoituksen pohja, hahmoja ei sen kummemmin kehitelty eikä pohdittu. Työ täytyy siis aloittaa miltei alusta. Tai oikeastaan enemmänkin syventää hahmoja, taas kerran. Pohdin tuota viime lähiviikonlopun ristiriitajuttua, voisin aloittaa siitä. Miettiä hahmot tarkemmin ehkäpä juuri noiden ristiriitojen kautta. Se auttaisi luultavasti myös siihen punattuun pätkään viimeisessä kohtauksessani, kun saisin tuotua yhdestä hahmosta jotain paljon enemmän.

Sain myös kommenttia, että pohjassa olisi aineksia sekä tragediaan, että komediaan. Olin jo ehtinyt tragedian lyödä lukkoon, mutta - komedia tai tragikomedia ei olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Kun käsiksessä on nyt niin paljon, mikä ei toimi, voisi alustan vaihto tehdä toisaalta ihan hyvääkin. Raikastaa, ehkäpä? Käsikirjoitus saattaisi toimia ihan toisella tavalla. Paljon täytyy muuttaa/poistaa/muokata kuitenkin, niin miksen lähtisi ikään kuin puhtaalta pöydältä, vaihtaisi värisävyä?

maanantai 23. marraskuuta 2015

Uusi luku ja editointihässäkkää (Riittämätön)

Heips!
Laitettiin eilen jouluvalot ikkunaan. Oon aina rakastanu jouluvaloja!

Koko viime viikko meni vähän sairastaessa. En ollut kunnolla flunssassa, mutten ihan tervekään. Lisäksi niska- ja hartiajumi on niin mieletön, että päätä särkee ja kasvotkin puutuvat. Sellainen "työsuhde-etuihin" kuuluva säännöllinen hieronta olisi ihan jees. Mutta se siitä valittamisesta ja asiaan!

Viime yönä, rentouttavan sauna- ja chillailupäivän jälkeen sain jotain vihdoin aikaiseksi. Kokonaan uutta tekstiä! Sain viimeksi palautetta, että eräs käänne tulee hieman ripeällä tahdilla ja muutama luku/kohtaus jää vähän torsoksi, kiirehdin siis. Kirjoitin sitten yhden suvanto- ja päählön kelailuluvun, joka on mielestäni ihan aiheellinen, kun tarkemmin ajattelen ja silmät avautuivat taas vähän eri tavalla käsikirjoitukselle. Nyt vaan pohdiskelen, että mihin sen sijottaisin. Suoraan erään luvun loppuun, heti sen jatkoksi, vai poimisinko siitä kenties palasia erääseen toiseen lukuun, joka kannattaisi myös kirjoittaa vielä yhteen väliin?

Se toinen luku tulee myös kirjoittaa, sekin on aika tarpeellinen ja sitä olen tässä muutaman päivän jo pohtinut. Tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun en hyppää suoraan kirjoittamaan - mutta tässä olikin pari muuttujaa (ei, en tosiaan käynyt katsomassa viikonloppuna Napapiirin sankareiden toista osaa!). Mutta kirjoitan sen joka tapauksessa. Mietin vain tuleeko tuon toisen suvantoluvun jälkeen jo liikaa toistoa? Vai muovaisinko viime yönä kirjoittamastani luvusta kyseisen luvun? Toisaalta tällainen erillinen, aika pian käänteen jälkeen tapahtuva pohdinta saattaisi olla parempi. Ehkä kirjoitan vielä sen toisenkin luvun ensin ja katselen sitten näitä kahta yhdessä - poistan, editoin, liimailen ja leikkaan, se voisi toimiakin.

Sain tänään myös pienesti editoitua paria muutakin kohtaa, kohtausten jatkamisia nimittäin. Riittämättömän kanssa on ehkä käynyt vähän niin, että olen jo raakaversiovaiheessa tehnyt aika rajujakin leikkauksia, ikään kuin yrittänyt kirjoittaa heti liian valmista. Tälläkin kertaa on siis lisää kirjoittamista luvassa näiden palautteiden perusteella. Moni on mennyt ihan nappiin, mutta muutama kohtaus loppuu vähän liian aikaisin. Kesken. On annettava enemmän hengitystilaa ja tekstille aikaa elää.

Vaikka tässä on jonkin verran korjattavaa, sain toki vastapainoksi useastakin kohdasta suuret plussat ja positiivista palautetta. Homma on aika hyvällä mallilla - ainakin näillä näkymin. Olen edelleen huolissani loppupuoliskosta, mutta sitä ei kannattaisi murehtia vielä pitkään aikaan. Palautetta sain viimeksi muistaakseni jonnekin 23. lukuun saakka ja paljon on vielä edessä - sekä kompastelua, että onnistumisia, oletan. Mutta hyvillä mielin jatkan editointiprosessia!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Draamatehtäviä (Inttileski)

Moikka!
Random.

Tällä viikolla työstin myös pienesti Inttilesken päiväkirjan näytelmäversiota. Saimme kaksi tehtävää: kaksi kohtausta, joissa saa olla vain kaksi hahmoa. 

Pointtina näissä oli nyt hahmojen tahtotilojen tiedostaminen ja etsiminen. Kohtauksessa hahmoilla on aina oltava päämäärä, tahto, jota kohti he pyrkivät. Joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta kirjoittajan toki täytyy tietää nämä päämäärät - niitä siis etsimme ja testasimme. Itse nappasin nuo kaksi kohtauksen runkoa dramatisoidusta versiostani, työstin niitä hieman eteenpäin. Kohtaukset olivat alunperin draamassa peräkkäin ja mietin, onko niissä liikaa toistoa. Päähenkilölläni - eli protagonistilla - on kuitenkin hienoinen sävyero tavoitteillaan kohtauksissa, sillä vastapuolen hahmo on niissä eri. Mutta riittääkö se? Olisiko hyvä rakentaa jotain noiden kohtausten välille, ettei katsojasta tunnu, että sama on juuri nähty?

Toinen ongelma, joka tuli vastaan, on toiminta. Nuo kohtaukset ovat varsin dialogipainotteisia ja toiminta jää pahasti vähemmälle. Jotain tulisi keksiä, lisätä, että lavalla tapahtuisikin jotain. Vaikka niissä tulee tärkeää informaatiota, toiminnan tulisi ainakin minun mielestäni olla etusijalla. Draama on toimintaa. Vaikka dialogilla on tärkeä osa, katsoja kuitenkin muistaa ensisijassa lavalla tapahtuvan toiminnan, eikä henkilöiden repliikkejä. Jokaisen kohtauksen ei tietenkään tarvitse olla täynnä toimintaa, mutta nuo kohtaukset, jotka kirjoitin, saattavat käydä jo hieman tylsiksi seurata. Ei parasta, mihin pystyn. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

torstai 19. marraskuuta 2015

Liebster Award


Sain vaarnalta tällaisen. Kiitos paljon! Osaa vastauksista piti miettiä vähän pidempäänkin, kun sellaista selkeää kuvaa ei heti tullut mieleen. :)

Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Palkinnon jaan seuraaville: Ester X, Lila ja milkousha~.

Ja kysymykseni palkinnonsaajille:

1. Kirjoitusrutiinisi - onko jotain välttämätöntä, mitä tarvitset, kun kirjoitat? Esimerkiksi musiikkia/täydellisen hiljaisuuden tai onko vaikka kahvi se avain, jonka voimin saat sanat paperille?
2. Pisin kirjoitustaukosi?
3. Minkä teoksen toivoisit, että olisit itse kirjoittanut (ei ole pakko olla romaani)?
4. Mistä aiheesta et missään nimessä tahtoisi kirjoittaa? Onko sellaista?
5. Minkä lajin kirjoittaminen ei vaan suju?
6. Mitä kirjoitat mieluiten? Esim. runoja/proosaa/draamaa tai ihan vaan tragediaa/komediaa?
7. Kompastuskivesi kirjoittamisessa?
8. Entä vahvuutesi?
9. Huomaatko suosivasi tietyn tyyppisiä sanoja, esimerkiksi tietyllä kirjaimella alkavia? Tarkoittaen siis esim. nimissä/kuvailussa?
10. Mistä sait idean viimeisimpään teokseesi?
11. Tähän mennessä suurin saavutuksesi kirjoittajana?

Vastaukseni vaarnan kysymyksiin:

1. Mitä on työn alla juuri nyt? 

- "Riittämätön" -työnimellä kulkeva käsikirjoitus on editointiprosessissa tämän vuoden Studio Orfeuksessa (Oriveden Opiston ns. "kirjailijakoululinja"). Lyhyesti voin kertoa, että päähenkilö on lievästä cp-vammasta kärsivä teinipoika ja että käsikirjoitus on hyvin erilainen kuin Addiktio. Aika tragikoominen, mutta ihan hyvällä vain. Mukavaa vaihtelua kirjoittaa jotain hauskaakin välillä, Addiktio kun oli kovin synkkä ja raaka. Nuortenromaanikäsikirjoitus siis tämäkin.

2. Kuka on tärkein kirjallinen esikuvasi?

- Tämä on vaikea, sillä minulla ei sillä tavalla ole kirjallista esikuvaa. Tai en ole koskaan tarkemmin pohtinut asiaa. Kirjojakin fanitan enemmän yksittäisinä teoksina kuin tiettyä kirjailijaa. Mutta Virpi Hämeen-Anttila ja J.K. Rowling ovat aika cooleja. Haha. :) Draaman puolelta nimeäisin Shakespearen, Pekko Pesosen ja Johanna Vuoksenmaan


3. Onko sinulla teksteissä toistuvia suosikkisanoja?

- Varmastikin on, mutten nyt tähän hätään heti keksi. "Aivosolukko" on sellainen, joka tuppaa lipsahtamaan vähän väliä jonnekin. Toinen on "raiskata", ei siis yleisesti ymmärrettävän raiskauksen merkeissä, vaan jokin ääni vaikkapa "raiskaa" korvia tms. Puheessa taas yhtenä maneerinani on riman korkeudesta (minkä tahansa asian suhteen) puhuttaessa sanoa, että kaikki on "Olympos-vuorella saakka".


4. Mietitkö/työstätkö kirjoitustyyliäsi tietoisesti?

- Kyllä työstän! Ainakin kova on yritys. Kts. ensimmäinen kysymys!


5. Mistä haluaisit kirjoittaa muttet uskalla?

- Olen mielestäni aika rohkea aiheideni suhteen, joskus vähän liiankin, sillä "vaikeat" aiheet tuovat omat haasteensa ja käsikirjoitukset jäävät siten jumiin. Ihan alkutekijöissään on eräs käsikirjoitus, josta en tiedä, saanko sitä koskaan valmiiksi. Se käsittelee erästä erittäin harvinaista sairautta, josta ei oikein mistään löydy tietoakaan. 
Voisin sanoa tähän myös fantasian, sillä oma fantasiakäsikirjoitukseni on niin pahasti solmussa, etten oikein tiedä, tuleeko siitäkään koskaan mitään. Mutta yritetty on vaikka ja mitä! Tartun myös mielelläni arkoihin aiheisiin, saan niistä jotain "kiksejä" huomattavasti enemmän kuin itselle ns. "turvallisista" aiheista.

6. Millainen oli ensimmäinen tarinasi?

- Valitettavasti en muista ensimmäisiä. Olen kovasti yrittänyt etsiä jotain ala-asteaikaisia ainevihkojakin, tuloksetta. Mutta ensimmäisen pidemmän tarinani kehittelin joskus 6lk:lla (oli vissiin vuosi 2004) ja kirjoitin lopulta 2005, seitsemännen luokan ensimmäisenä äidinkielenaineena. Tarinan päähenkilö ja kertoja oli kuollut, mutta jäänyt ikään kuin välitilaan. Jossain vaiheessa se tyttö tapasi Jumalankin ja sai kunnon raivarit, jolloin tämä parrakas mieshahmo antoi päähenkilölle uuden mahdollisuuden. Äkkiseltään tuo aineeni muistutti aika paljon Gayle Formanin "Jos vielä jään" (org. If I Stay) -romaanin ideaa. Ja kirosanojakin sieltä löytyi. 

Aine oli koko vihon ensimmäinen, alkoi vihon ensimmäiseltä sivulta ja loppui vihon viimeisen sivun viimeiselle riville. Taisin kirjoittaa sitä yhteensä 7-9h putkeen. Muistan edelleen, kuinka ranne ja hartiat olivat sen jälkeen kipeänä. :D


7. Harrastatko muuta kulttuuria kuin kirjoittamista?

- Teatterissa käyn niin usein, kun rahaa riittää. Harrastin seitsemän vuotta näyttelemistä Tikkurilan teatterikoulussa, kaipaan sitä erittäin usein. Teatteri oli pitkään sellainen henkireikä, mutta jossain vaiheessa kirjoittaminen vei siitä voiton. Mutta palaisin mielellään teatteriin, jos aikaa ja rahaa jostain järjestyisi kaiken muun ohella.


8. Mikä fiktionaalinen hahmo on jäänyt ihosi alle?

- Monikin, mutta vastaan tähän tänään ehkä Dumbledore (ai miten niin Potter-päivä?). Jotenkin se hahmon isällisyys oppilaita kohtaan on varmaan se sana. Tuki. Neuvonantaja. Se, joka tietää jokaiseen ongelmaan ratkaisun. Sellaista kaipaa välillä itsekin. Elokuvissa pidin huomattavasti enemmän Richard Harrisin Dumbledoresta. Hän toi hahmon eloon aika lailla juuri sellaisena, miksi olin Dumbledoren kuvitellutkin.

Mutta siis, jälleen kerran niin moni, etten pysy edes laskuissa enää mukana. :D

9. Millä tavoin ruokit muusaasi? Vai onko sinulla muusaa?

- Täytyy sanoa, etten ole varma, onko minulla oikeastaan minkäänlaista muusaa. Ei ainakaan nyt tule mieleen. Tai sitten en vain tiedosta asiaa!

10. Käytkö usein kirjastossa?

- Liian harvoin. Mieluummin usein ostan kirjat omaksi, sillä minua on pienestä saakka stressannut lainata mitään - siis myös kavereilta tms, kun pelkään, että onnistun lainatun tavaran hajottamaan. Kirjastosta lainaaminenkin stressaa sikäli, koska pelkään kaatavani kahvit tai teet (olen todella kömpelö, joten ei olisi ensimmäinen kerta) kirjalle ja teos kärsisi pahemman kerran. Viime aikoina olen pikkuhiljaa uskaltautunut taas kirjastostakin lainaamaan, mutta edelleen suosin sitä, että ostan teoksen omaksi hyllyyn. Mutta kohta ovat hyllyt niin täynnä - nytkin suurin osa kirjoistani on vanhempien kämpillä - että olisi pakkokin uskaltautua kirjastoon mieluummin!

11. Mikä on suurin ilosi lukijana?

- Mielestäni johonkin henkilöön samaistuminen on ihan superia! Ja se, että pääsee mahdollisesti tutustumaan johonkin ihan uudenlaiseen maailmaankin kirjan kautta. Tai tilanteeseen, jota ei omassa elämässä ole tullut vastaan, mutta jonka saa kokea kirjan kautta ja mahdollisesti myös pohtia, kuinka itse toimisi siinä tilanteessa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Studio Orfeus vol.2: 3. lähiviikonloppu

Moijh!

Eli marraskuun lähiviikonloppu. Postaus tulee nyt vähän myöhässä, kun tässä on ollut kaikkea muuta - kuten edellisestä postauksesta voi päätellä - mutta ehkei se ole maailmanloppu.

Tällä kertaa käsittelimme oikeastaan koko viikonlopun henkilöhahmoja. Hahmojen luomista, uskottavuutta, jännitteitä yms. Meillä oli puolet ajasta kirjailijavieras Jouko Sirola opettamassa. 

Teimme muutamankin tehtävän ja käsittelimme niitä, tämä viikonloppu ei myöskään ollut yhtä luentopainotteinen kuin jotkin aikaisemmat. Yhtenä tehtävänä oli kuvata käsikirjoituksestamme keskeneräisintä hahmoa tai hahmoa, jota haluaisi muuten kehittää. Minä valitsin Riittämättömästä päähenkilön kiusaajan, osalti yhden vastavoimista. Oma mielikuvani oli, että tämä hahmo oli jäänyt erittäin ohueksi ja keskeneräiseksi. Kuitenkin, kun hahmoa kuvasin, sain kommenttia, että kuulosti hyvinkin moniulotteiselta. Aika hassua. Toki tajusin tehtävää tehdessä muutaman asian, jotka eivät näy välttämättä kovin hyvin vielä käsikirjoituksessa, eli työtä siis on, mutta ilmeisesti olen oppinut myös paljon. Viime vuonna kun Addiktion kanssa suurimmat haasteet olivat oikeastaan juuri sivuhenkilöiden syventämisessä. Eteenpäin on menty ja tullaan menemään edelleen, toivottavasti.

Puhuimme myös ristiriitojen tärkeydestä. Ainakin minun mielestäni ne tekevät hahmosta heti paljon kiinnostavamman. Toisena tehtävänä olikin kehittää ihan uusi hahmo, irrallaan työstettävästä käsikirjoituksesta ja kehittää sille ristiriita. Ja kirjoittaa kohtaus, mutta ristiriita ei kovin vahvasti saanut tulla ilmi. Taas sain positiivista kommenttia hahmostani. Olin edellisenä iltana tuskaillut tehtävän kanssa, mutten tuntia enempää jaksanut pohtia. Lätkäisin toisen asian, joka tuli mieleen. Ensimmäiseksi pohdin ehkä liiankin suurta ristiriitaa, olisi mennyt jo fantasian tai scifin puolelle, tehtävänanto kuitenkin koski realistista hahmoa.

Vaikka eteenpäin on menty, tiedän, että Riittämättömässäkin sivuhahmojen kanssa tulee tehdä ainakin jonkun verran töitä. Mutta on silti lohduttavaa tietää, että tosiaan alkupistettä pidemmällä ollaan. Editoin tässä tänään vähän perjantaina saamien palautteiden pohjalta kuutta lukua. Yhden tapahtuman paikkaa täytyy hieman pohtia uudestaan, laittaa jotain väliin, ettei se käy liian nopeasti. Tänään on kyllä niin aivokooma, että jatkan huomenna. 

P.S. Pohdin vähän uudestaan sitä Tammen palautetta. Heräsi ajatus, että "aiheen vaativuus" voisi tässä tapauksessa tarkoittaa ihan sitäkin, ettei käsikirjoitukseni aihe ole Tammen mielestä sopiva nuortenkirjaan. Addiktio kuitenkin on todella synkkä, raaka ja rankka aiheeltaan. Ehkä se on joillekin liikaa. Toisaalta, en koskaan saa tietää, sillä noin lyhyttä palautetta on aika mahdoton tulkita. Mutta ehkei kaikki toivo ole vielä menetetty.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Tammen vastaus (Addiktio)

Hej!

Ensimmäinen hylsy, mutta pienellä kommentilla. Aika tarkalleenottaen vastauksessa luki: 

"Aihe on tärkeä, mutta vaativa, eikä käsikirjoituksenne sovi kustannusohjelmaamme."

Ja aikataulu oli suoraan sanottuna aivan helvetin nopea. Päivää alle kolme viikkoa käsikirjoitukseni lähetin, nyt tuli kommenttihylsy. Eli ilmeisesti käsikirjoitustani on ainakin jonkun verran luettu. 

Mutta koska kommentti on tuo, se luo huolen kasvoille. En keneltäkään koelukijalta, niiltäkään, jotka aiheen tuntevat liiankin hyvin, ole kuullut mitään negatiivista aiheen käsittelystä. Ja koska se on nyt ongelmana, asia on vaikea korjata. Jos ongelmana olisi ollut vaikka jokin rakenteellinen juttu tms, sen olisi ehkä saanutkin korjattua. Mutta aiheen käsittely koskee koko käsikirjoitusta. Onko enää mitään toivoa?

Toisaalta moneltakin taholta olen kuullut, että hylsyjä on tupsahdellut joko kommentilla tai ilman, mutta joku on silti tarttunut. Mutta onko ongelma nyt jo liian suuri? Hassua, että ainakin omaan korvaan ongelma kuulostaa aika suurelta, mutta silti sitä kommentoitiin. Tuli palautetta. Ilmeisesti minut on otettu vakavasti kuitenkin, se on sentään positiivista.

Vielä kahdelta taholta vastaukset saamatta. Odottelen, mitä sieltä sanotaan ja sen jälkeen yritän mahdollisesti korjata Addiktiota, jos se on korjattavissa.

torstai 12. marraskuuta 2015

Käsikirjoituksen tarkistuslista osa 1 (Riittämätön)

Hejsan!
Hukuin lehtimereen - ainakin melkein.

Pari päivää sitten saimme uuden etätehtävän Studio Orfeuksesta. Ehkä muistatte, kun Addiktion kanssa pohdittiin ja käytiin läpi käsikirjoituksen tarkistuslistaa (1 ja 2)? Nyt tutkimme lähinnä juonta ja henkilöitä, niitä tärkeimpiä elementtejä siis.

Totesin, että juoni on aika lailla kunnossa. Koko tarinanihan lähti päählön sisäisestä konfliktista, ulkoinenkin löytyy ja sanoma on ollut selvillä iät ja ajat. Suunnittelutyö on siis tällä kertaa tehty. Ainoa pieni huolenaihe löytyy käsikirjoituksen loppupuoliskolta: onko yksi käänne tarpeeton? Meneekö jo överiksi? Onko edes kiinnostavaa? Toisaalta se voisi toimia. Odotan, kunnes saan niistä luvuista palautteen ja kajoan niihin kohtiin vasta sitten.

Henkilöhahmokysymyksiinkin sain vastattua. Ne kylläkin vahvistivat sitä tosiasiaa, että taas olisi tehtävä ainakin muutaman sivuhenkilön kanssa enemmän töitä. Syvennyspuuhiin siis! Vaikka hahmot ovat paremmalla mallilla kuin Addiktion ensimmäisessä versiossa ennen editointia, tulisi niitä vielä kehittää jonkun verran. Kolmiulotteistaa, kuinka sen sanoisi. Värittää harmaan sävyjä muutama lisää. Haluan kuitenkin tarinani "pahiksistakin" hieman inhimillisempiä, eihän melkein kukaan ole koskaan kokonaan hyvä tai paha. Sävyjä löytyy nyt vähän, mutta niitä voisi todellakin vielä lisätä ja kehittää. Jotain on kuitenkin myös opittu, sillä koelukijoille oli avautunut hahmojen luonteet ja mielikuvat heistä vahvasti jo nyt ja sehän on aina hyvä juttu. Vielä olisi kuitenkin lisää opittavaa edessä.

Tästä päästäänkin tähän viikonloppuun: Studio Orfeuksen toisen vuosikurssin 3. lähiviikonloppu on tänä viikonloppuna - meille on tulossa kirjailijavieras ja hän luennoi meille juurikin henkilöhahmoista.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pienoisnäytelmä vol. 2

Moi!
Auringonlasku muutama ilta sitten.

Nyt on toinenkin pienoisnäytelmä paketissa. Raakaversioon minulla taisi mennä aika tasan tunti, mutta ehdin editoidakin jo hieman. Eräs viimevuotinen orfeuslainen sai minut tajuamaan tärkeän seikan, joka ei ollut läpäissyt aivosolukkoani raakaversiota kirjoittaessa. Olin ajatellut sitä vaihtoehtoa joskus silloin, kun idea pompahti ensimmäisen kerran mieleeni, mutta se oli jo päässyt unohtumaan. Onneksi on tällaisia kirjoittajaystäviä! Näytelmästä tuli tuhat kertaa parempi näin. Ehkä taas hieman liioittelen, mutta nyt olen melkein tyytyväinen.

Ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi kirjoittaa aina uuden pienoisnäytelmän, kun idea tupsahtaa mieleen. Eihän siihen kauaa mene, jos vähän pohtii etukäteen, mitä haluaa sanoa ja millainen juoni on. Toki editointi on asia erikseen, mutta tärkeintä olisi ensin löytää se paras mahdollinen pohja. Ainakin olisi valinnanvaraa ja voisi sitten editoida sen parhaan ja pistää menemään. Ideoita kun näyttää tulevan nyt joka paikasta. Tuon uusimman voin selkeästi nähdä lavalla, kaikki lavasteet, valot, näyttelijöiden asemat - se lupaa ainakin itselle hyvää. Ensimmäinen yritelmä oli sekin ihan ok, muttei läheskään niin hyvä, mitä voisi. Niin ja tietysti, vaikka tupsahtaisi kuinka hyvä idea, se täytyisi saada toimimaan. Tästä uusimmastakaan en mene takuuseen, että olen kirjoittanut sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ainakin tänään se tuntuu ihan ok vaihtoehdolta. Parannettavaa toki kuitenkin on.

Näin juuri jonkun Iltalehden uutisen jostain tutkimuksesta, jossa oli tutkittu ihmisten uravalintoja. Tarkemmin ottaen otsikossa sanottiin, että "Sydäntään seuraava menestyy urallaan". Joo, taas näitä hömppätutkimuksia, mutta tulihan siitä hyvä mieli. Mutta tietenkään kaikilla ei edes ole tällaista vaihtoehtoa. Kaikki eivät unelmoi mistään tietystä ammatista vaan ihan jostain muusta. Ei kaikilla ole sitä kutsumusta. Olisikin niin helppoa, jos kaikki tietäisivät, mitä tahtoisivat työkseen tehdä. Olen onnekas siitä, että tiedän. Enää täytyisi vain saavuttaa se. Niin ja tietysti keksiä, millä sen vuokran maksaa, kun se oma unelma sattuu kuulumaan tällaiseen kategoriaan, haha.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Minustako tuutori?

Ciao!
Näissä merkeissä tänään.

Kävin tänään hypnoterapiassa. Se ei nyt sinänsä liity mihinkään - paitsi, että pääsin tuutoroimaan aloittelevaa kirjailijaa! Keskustelimme vähän ystäväni aiheesta ja ongelmista kirjoittamisen suhteen. Annoin neuvoja ja kommentteja, minkä osasin ja niistä oli kuulemma suurikin apu! Tuli ihan ammattimainen olo, haha. Mukavahan se vain on antaa neuvoja, varsinkin jos niistä on jotain apua toiselle. Ja ilmeisesti tällä kertaa oli. Keskustelimme vielä kakkukahvienkin äärellä hänen projektistaan, joka kyllä kuulosti ainakin omiin korviini lupaavalta. Tärkeä aihe kuitenkin, jota olisi hyvä nostaa esille. 

Hassua sinänsä, koska itsekin olen siellä aloittelevien kategoriassa ainakin toistaiseksi - eihän minultakaan vielä mitään julkaistu ole. Mutta jälleen kerran voin kiittää oppimisestani Oriveden opistoa. :)

Sain myös eilen palautetta siitä pienoisnäytelmästäni. Taito kuulemma näkyi ja sanomakin välittyi, mutta minua rohkaistiin kirjoittamaan vielä toinenkin näytelmä. Pystyisin kuulemma parempaankin. Ja koska karsinta on kova, niin tottahan sitä haluaa sitten tehdä parhaansa! Tällä kertaa voisin yrittää tehdä jotain vähän omaperäisempää, mutta toki se on hieman haastavaa, kun liuskamäärä on niin rajallinen. Täytyy tosissaan pohtia, miten käsittelee asiaa ja viilata jokainen kohta, että kaikki on mallillaan. Mitään elämää suurempaa ei varmastikaan kannata kuvata, sehän floppaisi noin lyhyessä mitassa heti. Jokin idea minulle jo syntyi, mutta pohdin sitä vielä. Onneksi tässä on aikaa.

Melkein pelottaa, kuinka kaikki uskovat minuun ja käsikirjoitukseeni - Addiktioon siis viitaten. Toki se nostaa itsentuntoa sieltä maan alta, mutta samalla pelkään, että pian odotan liikaa - koskaanhan ei voi olla varma mistään. Vaikka käsikirjoitus olisi kuinka täydellinen voi olla, että tekoprosessissa on toinen täsmälleen samanlainen, eikä toista haluta. Sanat ja tsempit kuitenkin lämmittävät sydäntä ja olen niistä kiitollinen. Koska jo se, että minuun ja tekstiini uskotaan, on minulle suuri asia, vaikkei sopimusta mistään irtoaisikaan. Toki pettyisin pahasti, mutta se, että näin moni on puolellani valaa kuitenkin minuunkin uskoa siitä, että ainakin joskus tästä hommasta saattaisi tullakin jotain. Kiitos siis kaikille teille, jotka tästä kappaleesta itsenne tunnistatte.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kässärinäyte 5 - Riittämätön (ensimmäinen raakaversio)

Hei!



























Minulta toivottiin taas pientä käsikirjoitusnäytettä. Tämä katkelma on Riittämättömän loppupuolelta ja hivenen dramaattisempi kuin aiemmat. Toivon, etten kuitenkaan nyt paljastanut liikaa, jos tämä vaikka joskus saapuisi kauppojenkin hyllyille! Mutta ehkä ihan mukavaa vaihtelua, että tulee välillä vähän dramaattisempaakin settiä. :)

Itse nautin tämän pätkän kirjoittamisesta hirveästi ja mielestäni se on aika onnistunut jos ottaa huomioon, että kyseessä on täysin editoimaton pätkä. Niitäkin minulta kai toivottiin jossain vaiheessa? Tässä siis tulee. Ja toki parannusehdotuksetkin ovat hyväksyttyjä, koko käsikirjoitus olisi kuitenkin tarkoitus editoida kuntoon tässä vuoden aikana.

Eipä tässä hirveästi muuta tällä kertaa, viikonlopun pidin lomaa - kaveri joutui aika pahaan kolariin, sitä vähän sulateltiin, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Laitoin juuri vähän aikaa sitten seuraavat luvut taas Moodlen ihmeelliseen maailmaan odottelemaan palautetta, että eiköhän tässä kohta taas editointikierroskin jatku!