keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Minustako tuutori?

Ciao!
Näissä merkeissä tänään.

Kävin tänään hypnoterapiassa. Se ei nyt sinänsä liity mihinkään - paitsi, että pääsin tuutoroimaan aloittelevaa kirjailijaa! Keskustelimme vähän ystäväni aiheesta ja ongelmista kirjoittamisen suhteen. Annoin neuvoja ja kommentteja, minkä osasin ja niistä oli kuulemma suurikin apu! Tuli ihan ammattimainen olo, haha. Mukavahan se vain on antaa neuvoja, varsinkin jos niistä on jotain apua toiselle. Ja ilmeisesti tällä kertaa oli. Keskustelimme vielä kakkukahvienkin äärellä hänen projektistaan, joka kyllä kuulosti ainakin omiin korviini lupaavalta. Tärkeä aihe kuitenkin, jota olisi hyvä nostaa esille. 

Hassua sinänsä, koska itsekin olen siellä aloittelevien kategoriassa ainakin toistaiseksi - eihän minultakaan vielä mitään julkaistu ole. Mutta jälleen kerran voin kiittää oppimisestani Oriveden opistoa. :)

Sain myös eilen palautetta siitä pienoisnäytelmästäni. Taito kuulemma näkyi ja sanomakin välittyi, mutta minua rohkaistiin kirjoittamaan vielä toinenkin näytelmä. Pystyisin kuulemma parempaankin. Ja koska karsinta on kova, niin tottahan sitä haluaa sitten tehdä parhaansa! Tällä kertaa voisin yrittää tehdä jotain vähän omaperäisempää, mutta toki se on hieman haastavaa, kun liuskamäärä on niin rajallinen. Täytyy tosissaan pohtia, miten käsittelee asiaa ja viilata jokainen kohta, että kaikki on mallillaan. Mitään elämää suurempaa ei varmastikaan kannata kuvata, sehän floppaisi noin lyhyessä mitassa heti. Jokin idea minulle jo syntyi, mutta pohdin sitä vielä. Onneksi tässä on aikaa.

Melkein pelottaa, kuinka kaikki uskovat minuun ja käsikirjoitukseeni - Addiktioon siis viitaten. Toki se nostaa itsentuntoa sieltä maan alta, mutta samalla pelkään, että pian odotan liikaa - koskaanhan ei voi olla varma mistään. Vaikka käsikirjoitus olisi kuinka täydellinen voi olla, että tekoprosessissa on toinen täsmälleen samanlainen, eikä toista haluta. Sanat ja tsempit kuitenkin lämmittävät sydäntä ja olen niistä kiitollinen. Koska jo se, että minuun ja tekstiini uskotaan, on minulle suuri asia, vaikkei sopimusta mistään irtoaisikaan. Toki pettyisin pahasti, mutta se, että näin moni on puolellani valaa kuitenkin minuunkin uskoa siitä, että ainakin joskus tästä hommasta saattaisi tullakin jotain. Kiitos siis kaikille teille, jotka tästä kappaleesta itsenne tunnistatte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti