perjantai 6. marraskuuta 2015

Pienoisnäytelmä vol. 2

Moi!
Auringonlasku muutama ilta sitten.

Nyt on toinenkin pienoisnäytelmä paketissa. Raakaversioon minulla taisi mennä aika tasan tunti, mutta ehdin editoidakin jo hieman. Eräs viimevuotinen orfeuslainen sai minut tajuamaan tärkeän seikan, joka ei ollut läpäissyt aivosolukkoani raakaversiota kirjoittaessa. Olin ajatellut sitä vaihtoehtoa joskus silloin, kun idea pompahti ensimmäisen kerran mieleeni, mutta se oli jo päässyt unohtumaan. Onneksi on tällaisia kirjoittajaystäviä! Näytelmästä tuli tuhat kertaa parempi näin. Ehkä taas hieman liioittelen, mutta nyt olen melkein tyytyväinen.

Ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi kirjoittaa aina uuden pienoisnäytelmän, kun idea tupsahtaa mieleen. Eihän siihen kauaa mene, jos vähän pohtii etukäteen, mitä haluaa sanoa ja millainen juoni on. Toki editointi on asia erikseen, mutta tärkeintä olisi ensin löytää se paras mahdollinen pohja. Ainakin olisi valinnanvaraa ja voisi sitten editoida sen parhaan ja pistää menemään. Ideoita kun näyttää tulevan nyt joka paikasta. Tuon uusimman voin selkeästi nähdä lavalla, kaikki lavasteet, valot, näyttelijöiden asemat - se lupaa ainakin itselle hyvää. Ensimmäinen yritelmä oli sekin ihan ok, muttei läheskään niin hyvä, mitä voisi. Niin ja tietysti, vaikka tupsahtaisi kuinka hyvä idea, se täytyisi saada toimimaan. Tästä uusimmastakaan en mene takuuseen, että olen kirjoittanut sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ainakin tänään se tuntuu ihan ok vaihtoehdolta. Parannettavaa toki kuitenkin on.

Näin juuri jonkun Iltalehden uutisen jostain tutkimuksesta, jossa oli tutkittu ihmisten uravalintoja. Tarkemmin ottaen otsikossa sanottiin, että "Sydäntään seuraava menestyy urallaan". Joo, taas näitä hömppätutkimuksia, mutta tulihan siitä hyvä mieli. Mutta tietenkään kaikilla ei edes ole tällaista vaihtoehtoa. Kaikki eivät unelmoi mistään tietystä ammatista vaan ihan jostain muusta. Ei kaikilla ole sitä kutsumusta. Olisikin niin helppoa, jos kaikki tietäisivät, mitä tahtoisivat työkseen tehdä. Olen onnekas siitä, että tiedän. Enää täytyisi vain saavuttaa se. Niin ja tietysti keksiä, millä sen vuokran maksaa, kun se oma unelma sattuu kuulumaan tällaiseen kategoriaan, haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti