tiistai 29. joulukuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.11: John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Moi!

John Greenin paljon puhuttu Tähtiin kirjoitettu virhe (org. 2012/suom. WSOY, 2013). Kirja ehti olla lukulistalla aika pitkään, ennen kuin pääsin siihen käsiksi. Ostin elokuvan ja kirjan samalla kertaa, mutta varoin visusti katsomasta elokuvaa, ennen kuin olisin ehtinyt lukea kirjan. Pysyin päätöksessäni ja elokuva on edelleen katsomatta, joskin varmasti tarkastan sen lähipäivinä.

16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää, mutta on onnekas saatuaan vielä muutaman lisävuoden. Elämä ei kuitenkaan tunnu juuri elämisen arvoiselta, ennen kuin Hazel tapaa vertaistukiryhmässä Augustus Watersin. Pojan, jonka kanssa Hazel kokee pienen äärettömyyden.

Oikeastaan kaiken hehkutuksen jälkeen pelkäsin, että odottaisin liikoja kirjalta ja joutuisin kenties pettymään. Mutta täytyy sanoa, etten tosiaan pettynyt. Yritin olla odottamatta liikoja, mutta rakastuin kirjaan kaikesta huolimatta. Ensimmäinen sana, joka minulle tuli kirjan luettuani mieleen, oli kaunis. Kaunis kaikessa traagisuudessaan, liikuttavuudessaan, tunteiden kuvailussaan ja suurten kysymysten pohtivuudessaan. Kirjassa ei mässäilty surkeudella, muttei myöskään rakkaudella. Vaikka rakkaus on kirjassa suuressa osassa, ei vedetty överiksi (niinkin olisi saattanut käydä). Green tasapainoili upeasti kaiken välillä ja Tähtiin kirjoitettu virhe on herkkä, koskettava teos. Rehellinenkin. En ole hetkeen lukenut kirjaa, joka olisi vaikuttanut minuun tällä tavalla. Ehkä se kertoo siitä, että olen edelleen nuori ja Hazelin kokemat tunteet tulevat iholle, mutta mitä väliä. Oman kokemukseni mukaan Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole lainkaan yliarvostettu, sillä minuun teos kyllä iski. Tämän jälkeen voisin kyllä vilkaista muitakin Greenin kirjoja, saattaisin löytää lisää suosikkeja.


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Starttivaihde päälle


Joulu verraton
nyt ohi jo on
Siispä painan 
pohjaan kaasupolkimen
ja aloitan työt
taas riemuiten

Joulu saapui yhtäkkiä - yhtäkkiä sen vuoksi, etten ehtinyt edes kunnolla virittäytyä joulutunnelmaan (syytän säätä, mielestäni oli enemmän syys- tai maaliskuu kuin joulukuu - ei edes loskaa!) ja nyt se on jo ohi. Tämän illan pidän suosiolla vapaata, aivot on nollattu niin totaalisesti, että on melkein mahdoton virittäytyä kirjoitusmoodiin. Itsellä jo muutaman päivän totaalinen "kirjoitus-/editointiloma" tekee sen, että on taas vaikea aloittaa ja löytää se sopiva, keskittynyt ja tarkkaavainen mielentila, jolla se editointi tai uuden kirjoittaminen taas sujuu.

Pienesti olen kutsunut aivojani sieltä lomalta nykyhetkeen tsekkailemalla kurssikaverin antamia palautteita. Ehkä yön aikana sitten ajatukset alkaavat taas hyrrätä ja kaikki palautuu mieleen. Ihan ensimmäiseksi yritän varmaankin hyökätä niiden pienoisnäytelmien kimppuun. Olen jo parilta taholta saanut kommenttia, että se "farssini" olisi mielenkiintoisempi ja siinä olisi enemmän sellainen "omaleimainen" tunnelma, niin ehkä lähden siitä liikkeelle. Riskejä on joka tapauksessa otettava, jos haluaa onnistua. Liian peruskaavalla, joka ei ole lähelläkään ammattitasoa, on varmaan turha edes yrittää. Täytyy yllättää, vangita katsoja (tai tässä tapauksessa lukija), näyttää mahdollinen potentiaali. Tietysti, jos ei edes pääsykoekutsua tipu kiroan varmasti ääneen, että miksen valinnut sitä toista, mutta tuskin sekään olisi siinä tapauksessa sitä kutsua taannut. Se vain tarkoittaa, etten ole harjoitellut tarpeeksi, etteivät vaaditut taidot ole tässä vaiheessa vielä kunnossa (aika hassua, että tällaisiin kouluihin täytyy osata jo niin paljon valmiiksi, ennen kuin pääsee edes opiskelemaan) ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Ehkä ehdin taas muutamat kurssit käydä siinä välissä ja olen mahdollisesti oppinut lisää.

Toki takaraivossa kiristää stressi siitä, että pilaan mahdollisuuteni pienoisnäytelmilläni, mutta parempaakaan en näin yksin saa aikaiseksi. Paljon oppeja voin hyödyntää Orfeuksesta, mutta viimeistään nyt pari pienoisnäytelmän raakiletta kirjoitettuani minun on todettava, että proosassa ja näytelmissä on kuitenkin myös paljon eroavaisuuksia. Ja draaman kirjoittamista en ole ehtinyt opiskella vielä muuta kuin yhden kurssin avoimessa yliopistossa yli vuosi sitten - sain hyvän arvosanan, mutta oikeastaan emme ehtineet mennä juurikaan pintaa syvemmälle. Muistan lähinnä vain muodon, miten näytelmä täytyisi kirjoitusohjelmaan asettaa, emme opiskelleet niinkään dramaturgiaa tai muita tekniikkaan liittyviä asioita. Lisäksi olen hävittänyt kurssimuistiinpanoni...Se tekee tästä aika haastavaa. Haasteissa on toki omat positiiviset puolensa, mutta on myös vaarana, että kaikki menee pahasti pieleen.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pienoisnäytelmien editointia vol. 12345

Terve!
Tragediaa ja...farssi?

Jotain avautui myös ihmeellisesti ainakin toisesta pienoisnäytelmästäni, kun aloin miettiä teemaa tarkemmin. Sanomakin tarkentui. Toisaalta minulla on monta vaihtoehtoa, joista tulisi ehkä valita se yksi selkein. Sain siis hieman editoitua. Tai ainakin kuvittelen niin, en oikeastaan tiedä, paranivatko näytelmäni yhtään.

Mutta ei, kyllä ne hiukan syvenivät. Varsinkin toinen niistä (se tragedia), jonka otin asiakseni tänään. Osin se on edelleen kankea, muutaman hahmon repliikkejä tulisi säätää (liikaa toistoa...). Pääsin kuitenkin edes vähän eteenpäin, näytelmä ei tunnu aivan yhtä sotkuiselta kuin vielä muutama päivä sitten, kun lähinnä hakkasin (henkisesti) päätäni seinään.

Selittely saattaa myös olla kompastuskiveni tämän näytelmän kanssa. Tuntuu olevan vaikea löytää balanssia kerrottavan ja kertomatta jättämisen välillä. Liikaa ei saisi paljastaa, mutta vihjeitä tulisi antaa, että katsoja voi ne yhdistää. Mietinkin, selitänkö varsinkin monologeissa vain itsestään selvät asiat auki, vai voiko katsoja edes napata niitä muualta. Tätä täytyisi tarkastella enemmänkin.

Farssi on lajina vaikea, mutta se ei ollutkaan alkuperäinen tarkoitukseni toisen näytelmäehdokkaani kanssa. Siitä vain muotoutui aika vahvasti farssiin liukuva käsikirjoitus. En pistä vastaan, voin sitäkin tietä mennä ja asetelma toimisi farssissa varmasti hyvin, mutta sitten täytyisikin tutkia farssia lajina tarkemmin. En ole koskaan aikaisemmin sellaista edes yrittänyt tehdä - ja juu, en tosiaan yrittänyt aluksi nytkään - mutta kerta se on ensimmäinenkin. 

Loppuun täytyisi varmasti saada vielä lisää kaaosta, painetta, räjähdystä...mitä ikinä. Olin kirjoittanut loppukliimaksin jälkeen vielä muutaman repliikin parin hahmon välille, joka valottaa sanomaa enemmän, ikään kuin suvannon, (muuten se jää ehkä vähän auki), mutta sellainen tyyli ei tietääkseni ole farssille kovin ominaista. Tai olen käsittänyt, että farssi aika usein loppuu "räjähtäen" ja antaa katsojan hengähtää vasta lopuksi - rikkoisinko siis heti ensimmäisellä yrittämällä näitä "sääntöjä"? Otanko riskin vai menenkö turvallisempaa tietä? 

Jotenkin kumpikin näytelmä täytyisi saattaa kuntoon tässä kuukauden sisään. Katsotaan nyt, mitä näistä tulee.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.10: Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

Moikka!

Pahoittelut, etten ole pitkään aikaan postannut lukukokemuksia. Syynä yksinkertaisesti se, etten ole saanut blogattua lukemastani mitään järkevää. Nyt olisi kuitenkin vuorossa lyhyt postaus Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla (org. 1998/suom. Bazar 2002) -teoksesta.

Veronika on nuori ja kaunis. Hänellä on ystäviä, ihailijoita, vakituinen työ ja rakastava perhe. Jotain kuitenkin puuttuu. Veronika päättää kuolla marraskuun 11. päivän aamuna vuonna 1997. Hän ottaa yliannostuksen unilääkkeitä vain herätäkseen sairaalassa, jossa hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on pahoin vaurioitunut ja että hänellä on vain muutama päivä elinaikaa...

Olin kuullut puhuttavan paljonkin tästä teoksesta ja muutama vuosi sitten näin uuden Hollywood-filmatisoinninkin kyseisestä kirjasta. Tiesin ennalta juonen ja lopetuksenkin, joten se ei yllättänyt, mutta halusin vielä lukeakin tämän kirjan. Olin jo tilaamassa kappaletta Adlibriksestä, mutta löysinkin teoksen porukoideni kirjahyllystä. Taidankin hiljaa upottaa kirjan omaan hyllyyni. Enkä tosiaan pettynyt, en todellakaan. Itse asiassa pidin tästä hyvin paljon. Oltiin tärkeän kysymyksen äärellä. Niin mitä hulluus sitten on? Onko siihen edes yhtä oikeaa vastausta? Vai onko se kaikki ja samalla se ei ole mitään? Ihan yhtä lailla voimme kysyä, mitä normaalius on? Itse antaisin molempiin saman vastauksen.

Hahmoja rakennettiin myös hienosti. Oli mukava syventyä jokaisen heidän tarinaansa erikseen. Minun piti kirjoittaa vielä muutakin, mutta ajatus ei oikein kulje enää tähän aikaan yöstä. Varmaan teistä hyvin monet ovat jo tämän lukeneet, mutta jos ette ole, suosittelen erittäin lämpimästi!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pikkuhiljaa eteenpäin

Hei!

Tänään ei ollut se kaikkein antoisin päivä kirjoittaa uutta. Korjasin aikaisemmin yhden luvun, jossa tämä eräs juonenkäänne, joka ei ollutkaan niin hyvä, tapahtui ja nyt joudun punomaan verkkoa loppukässäristä aika uusiksi. Ehkä vähän purkamaan, mutta enemmän kirjoittamaan lisää. Yritin tänään kirjoittaa yhtä lukua, joka paljastaisi myös enemmän päählön vihamiehestä, mutta se ei oikein ottanut sujuakseen. Ei tullut sellaista upeaa "flow"-tilaa, vaan kaikki aika lailla tökki, luku on melkein pelkkää dialogia, mutta ainakin on taas pohja. Lisätä voi aina ja se ei ole vaikeaa, itselle se on melkein helpompaa, jos heti ei sujukaan.

Muuten projektit eivät ole juuri edenneet. Olen nukkunut aivan liikaa ja ollut senkin takia koko päivät niin koomassa, etten ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Shoppasin ja paketoin joululahjat sentään, muuten en olekaan saanut tehtyä mitään järkevää. Laitoin kaksi pakettia lisää tekstiä Moodleen ja niistä odottelen taas palautetta. Ai niin, jossain vaiheessa tein myös draamakurssin seuraavan tehtävän, mutta siitä ei tullut ihan tehtävänannon mukainen - syytän osalti flunssaa. En vain löytänyt yhtään tehtävänannon mukaista kohtausta näytelmäni raakaversiosta, enkä sitten saanut uutta sellaista aikaiseksikaan, muuta kuin vähän sinnepäin. Mutta tuon "vääränlaisen tehtävän" kohtauksen voisin ainakin hyvin käyttää näytelmässäni, se syventäisi myös erästä sivuhahmoa aika paljon. Jollain tasolla siis edistyttiin kumminkin.

Korjailin myös tänään hieman ennakkotehtäviäni ja tajusin taas jotain. Se inspiksen syttyvä valo ilmaantui pääni ylle ja opin huomaamattani lisää dramaturgiasta. Osasin perustella näkemyksiäni. Hieno tunne, kerrassaan. En varmaan mistään muusta ole saanut tällaisia "kiksejä" koskaan kuin näiden asioiden oppimisesta. Senkin takia koen tämän kirjoittamishomman itselleni niin tärkeäksi. Se on osa henkistä hyvinvointiani, suoraan sanottuna. Voisin melkein sanoa olevani jokinlainen kirjoitusnarkomaani tai jotain, mutta se ei varmaan ole teille lukijoillekaan kovin vieras asia.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Aihe/teema/sanoma (Addiktio)

Tsauuu!
Ajatustyö on viikon sana.

Ei hemmetti, että varsinkin eilen kiukutti tämä flunssa. Tuntui, etteivät aivot suostuneet ollenkaan yhteistyöhön, eikä mistään tule mitään. Olin tosiaan suunnitellut, että tällä viikolla proggikset etenevät oikein supervauhtia ja töitä paiskitaan täysillä, mutta valitettavasti jouduin hieman poikkeamaan suunnitelmasta.

Ajatustyötä on kuitenkin tehty osalti puolivahingossa. Yritin päättää (monen tunnin kiukuttelun jälkeen), että lepään välillä ja annan vaan olla. Kuitenkin viime yönä, kun nukahtamisesta ei tahtonut tulla mitään, pyörittelin muutamaa kysymystä päässäni. Addiktion aihe, teema ja sanoma. Mitä ne taas olivatkaan? Olenko niistä varma? Löydänkö ne itse tekstistä? Olisiko syytä miettiä asioita kuitenkin hieman laajemmin?

Osa ajatuksista kirkastui viime vuonna, enkä ole niitä sen jälkeen vaihtanut. Nyt olin kuitenkin hieman epävarma, sillä käsikirjoitusta on tarkasteltava ja hiottava mahdollisesti vielä lisää (odottelen vielä Otavan vastausta, mutta työhön on hyvä alkaa virittäytyä). Olen tosiaan aika kärsimätön, joten olin jo huolissani, kun kaikki eivät pamahtaneetkaan tietoisuuteeni raketin lailla. Tänään, kun en saanut muuta tehdyksi, soin ajatusten liihottelevan taas Addiktion maailmaan. Ja kappas, tajusin äkkiä jotain. Tai oikeastaan aika paljonkin. Tuntui kuin kokonainen uusi maailma olisi avautunut silmieni edessä.

Aloinkin tarkastella hahmojani mielessäni hieman terävöityneen teeman kautta. Olin jo hädissäni, kun tuntui, ettei eräs sivuhenkilö istu mihinkään ajatuksistani, mutta tajusin hänen keikauttavan koko homman ylösalaisin ja sitä kautta viestittävän juuri sitä, mitä haluankin sanoa ja tuoda esille. Kuitenkin toista, suuressakin osassa olevaa sivuhahmoa tulisi ehkä terävöittää hieman teeman osalta. Ajatus on luettavissa kyllä, mutta luulen, että sitä tulisi vielä hieman korostaa (ei kuitenkaan alleviivata!) hahmon rooliin nähden. Mielestäni näin suuressa roolissa olevan hahmon toiminnasta tulisi saada irti enemmän teeman osalta. Ja taisinkin jo keksiä jotain - mutten ole ehtinyt vielä miettiä loppuun asti.

Tässä saattaa olla myös hylsyjen syy. Tai sitten ei. Mutta vielä ehtii korjatakin. Jos en olisi saanut hylsyjä, en olisi ehkä tajunnut näitäkään asioita. Taloja on onneksi vielä monia, jonne en ole käsikirjoitustani ehtinyt lähettää. Ehkä saan Addiktiosta vieläkin hienomman, mitä se nyt on - voisin olla itseeni ja käsikirjoitukseeni vieläkin tyytyväisempi.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Studio Orfeus vol.2: 4. lähiviikonloppu

Heips!
Uskoisitteko kuvasta, että mennään puolessa välissä joulukuuta?

Joulukuun lähiviikonloppu takana. Oli kyllä taas todella mukava ja eheyttäväkin viikonloppu. Meillä oli tällä kertaa ohjelmassa oikeastaan vain tehtäviä ja niiden läpikäyntiä. Sellaisia niin sanottuja luentokokonaisuuksia ei juuri ollut.

Perjantaina saimme neljä tehtävää omalta ohjaajaltamme, joita sitten sunnuntaina kävimme läpi. Tehtävät koskivat tälläkin kertaa hahmoja, mutta olivat ainakin itselle erittäin hyödyllisiä, sillä Riittämättömässä on muutamakin sivuhahmo, joista tunnen vain pienen pintaraapaisun tai jotka vastaavasti tuntuvat tutuilta, mutta joita olisi syytä vielä syventää ja inhimillistää lisää. Keksiä ehkä historiaa ja sellaista. 

Lauantaina meillä oli kirjailijavieraana Saara Henriksson. Hänen kanssaan kävimme läpi eri vaiheita editointiprosessissa. Teimme kohtausluetteloa yms. Ja itse asiassa sivusimme myös hahmoja. Meitä neuvottiin tekemään ikään kuin hahmokartta ja tarkastelemaan eri hahmojen välisiä suhteita tarkemmin. Keksin siinä erään asian, jolla syventää kahden hahmon suhdetta ja muutenkin näitä hahmoja. Vähän niin kuin yhteistä historiaa, muttei sitten kuitenkaan. Ainakin se tuntuu vielä ihan hyvältä idealta.

Sunnuntaina tsekkasimme tosiaan perjantaina saadut tehtävät. En kaikkia ehtinyt tehdä loppuun, mutta ensi viikko onkin pyhitetty lähes kokonaan näiden tekemiselle, sillä tekemistä tosiaan riittää. Muutama asia avautui päählön "vihollisista" tässä viikonlopun kuluessa. Ja aika monesta hahmosta. Sain myös palautetta, että eräs juonenkäänne ei välttämättä ole paras mahdollinen, joten se menee vähän uusiksi. Murhasin yhden sivuhenkilön - tämän murhauttamisen oli tarkoitus toimia katalysoivana tapahtumana päählön juonikaaren etenemiselle, mutta ehkä se hahmo kannattaisikin säästää. Saisin samalla todennäköisesti syvennettyä yhtä vihamiehistä, ainakin luulisin näin. Loppupuoliskoa täytyy tosiaan korjata siltä osin aika paljon.

Niin ja vielä loppuun: sain tiistai-iltana automaattihylsyn WSOY:lta. Se lyttäsi aika alas. Olin ehkä odottanut jotain kommenttia heiltäkin Tammen jälkeen, mutta näin nyt kävi. Ja heilläkin meni vastaamiseen tasan kuusi viikkoa, jota ihmettelen kovin. Pistää miettimään, että onko käsiksessä enemmänkin jotain pielessä vai eikö aihe vain miellytä. Joka tapauksessa ohjaajani sanoi, että voisin saman tien tehdä kaikki viikonloppuna saadut tehtävät myös Addiktion osalta, jos saisin vielä lisää vivahteikkuutta ja sävyjä käsikirjoitukseen, se saattaisi ehkä hieman auttaa. 
En uskalla näiden perusteella kauheasti Otavaltakaan odottaa, mutta mistäs sitä tietää. Ajattelin kuitenkin tehdä tehtävät ensin loppuun Riittämättömän kanssa ja tarttua Addiktioon sitten viimeistään sen jälkeen, kun Otavakin on ehtinyt vastata. Jostain täytyisi löytää aikaa myös ennakkotehtävien tekemiselle. Hassua. Tänä vuonna käyn pelkästään Oriveden koulutusta ja siltikin tuntuu, että vapaa-aika jää kummallisen vähälle. Olen sentään aina yhden, kaksi vapaapäivää ehtinyt pitää välillä, se on jo sata kertaa enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Pieni flunssakin iski viikonloppuna, mutta ei anneta sen hidastaa. :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Pienoisnäytelmä vol 3:n editointia

Moi!
Fiilis-selfie.

Sain eilen illalla taas hieman kommenttia vanhalta teatterikaverilta pienoisnäytelmistäni. Kerta toisensa jälkeen täytyy kyllä ylistää palautteen saamisen ihanuutta! Se on aina niin silmiä avaavaa ja auttaa tarkastelemaan tekstiä hieman eri näkökulmasta ja ikään kuin uusin silmin. Tajusin paljon, opin enemmän. Ja ennen kaikkea, päässäni loksahti taas muutama palanen paikoilleen ja sain tänään editoitua yhtä pienoisnäytelmääni, sitä uusinta, eli kolmatta laatuaan.

Lisäsin panoksia. Ainakin sitä yritin. Kaaoselementit tanssivat kilpaa näytelmässäni - tai eivät vielä ihan, niitä voisi edelleen lisätä. Kolmannesta pienoisnäytelmästäni taisi nimittäin tulla farssi. Sanomakin terävöityi hieman ja loppuun tuli lisää tekstiä. Kyllä se eteenpäin kulki siis, vaikka vieläkin voisi varmasti parantaa.

Eilen kirjoitin myös esseetä. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi minkäänlaista asiatekstiä tässä muodossa kirjoittanut ja kompastelinkin jonkun verran, mutta onneksi tietokoneella on helppo korjata. Olen sentään saanut ajoissa jotain aikaiseksi ja se on jo hyvin.

Ei muuta tänään! Viikonloppuna on taas tiedossa lähiopetusta Orivedellä. :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

5 liuskaa

Ciao!
Glögiä ja pipari Heurekan ilmaisessa Bioyössä perjantaina!

Tänään oli taas yksi niitä päiviä, kun teki mieli kirjoittaa ihan uutta. Ei editoida, ei tuskailla keskeneräisiä projekteja, ei viimeistellä pääsykoe-esseetä. Vaan naputella läppärin syövereihin ihan uutta ja niinhän minä tein. 

Viisi liuskaa sain aikaiseksi, ne eivät millään tapaa liity mihinkään keskeneräiseen käsikirjoitukseen tai muuhun. Ne ovat ihan irrallinen kokonaisuus, yksi kohtaus, ehkä melkein luku, johon saattaisi pystyä rakentamaan joskus pidemmänkin jutun. Ehkä sitten, kun olisi edes muutama edellinen pois alta. Mutta ainakin on taas pohja jollekin uudelle! Draamanakin tämä voisi toimia, voisi olla ihan kiinnostavaa. Mutta katselen sitten, kun on sen aika.

Ensi viikolla pitäisi varmaankin editoida taas uusi lukupaketti Moodleen ja tsekata lisää pääsykoetehtäviä. Aloitan ehkä siitä esseestä, että se on pois alta. Asiatekstin kirjoittaminen kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, joten siihen menee varmaankin pisin aika, vaikkei esseen pitkä tarvinnut ollakaan. Pienoisnäytelmäideoita on tällä hetkellä kolme, ehkä niistä jo jonkun voisi kelpuuttaa ja alkaa editoimaan!

P.S. Hyvää itsenäisyyspäivää, sitä kun on vielä 15 minuuttia jäljellä. :)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pienoisnäytelmä vol. 3

Hej!

Eilen sain odotustilassa uuden idean. Uusi pienoisnäytelmäraakile on kasassa. Mielestäni idea oli aika hauska, tragikoomiseen päin, totetus ei vaan onnistunut ihan niin hyvin kuin olin ajatellut. Sanoma löytyi nopeasti, mutta siltikään loppukliimaksi ei mennyt ihan nappiin. Tiesin, mitä haluan viestiä, mutten eilen löytänyt sopivia keinoja. Periaatteessa yksinkertaista, oikeastaan ei sitten kuitenkaan.

Hahmot ovat aika karikatyyrisiä, mutta tähän se mielestäni sopii. Ainakin siihen alustaan, jolle lähdin tällä kertaa rakentamaan. Siitä luulisi syntyvän myös osalti komiikkaa. Mutta mietin, tulisiko tämä toimimaan ollenkaan. Editoimalla mahdollisesti. Tällä kertaa on kylläkin se ongelma, että näytelmä roikkuu aika pitkälti dialogin varassa ja toiminnalla ei ole juurikaan sijaa. Toimintaa voi kuitenkin lisätä väleihin ja ehkä karsiakin hieman dialogia. Pidentäminen onnistuu myös, sillä liuskarajaa ei olla vielä ylitetty. Se saattaisi olla tarpeen, sillä nyt loppukliimaksi pamahtaa aika äkkiä. Täytyisi kehittää. Haluaisin kylläkin ensiksi tietää, kannattaako tämän raakileen editoimiseen edes kuluttaa energiaa.

Toisaalta pienoisnäytelmään ei ehkä mahdukaan niin paljoa radikaalia toimintaa. Täytyy olla kuitenkin aikaa sulatella, ennakoida, pohjustaa ja rakentaa jännitettä ennemmin kuin räiskiä kaikki päin naamaa. Mutta nykyinen loppukliimaksi ei todellakaan tyydytä. Siinä tuntuisi olevan kaikki pielessä, vaikka ehkä ajatus menee jotenkin perille. Miettimisen paikka. Ja taas tullaan siihen, toinko mitään uutta? Kokonaan uudenlaista on aika mahdoton rakentaa, mutta onko tämä yhtään erilainen muista kaltaisistaan? Uusi näkökulma, uudenlainen toteutus? En osaa sanoa.

Ainakin nyt löytyy vaihtoehtoja.