keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pienoisnäytelmien editointia vol. 12345

Terve!
Tragediaa ja...farssi?

Jotain avautui myös ihmeellisesti ainakin toisesta pienoisnäytelmästäni, kun aloin miettiä teemaa tarkemmin. Sanomakin tarkentui. Toisaalta minulla on monta vaihtoehtoa, joista tulisi ehkä valita se yksi selkein. Sain siis hieman editoitua. Tai ainakin kuvittelen niin, en oikeastaan tiedä, paranivatko näytelmäni yhtään.

Mutta ei, kyllä ne hiukan syvenivät. Varsinkin toinen niistä (se tragedia), jonka otin asiakseni tänään. Osin se on edelleen kankea, muutaman hahmon repliikkejä tulisi säätää (liikaa toistoa...). Pääsin kuitenkin edes vähän eteenpäin, näytelmä ei tunnu aivan yhtä sotkuiselta kuin vielä muutama päivä sitten, kun lähinnä hakkasin (henkisesti) päätäni seinään.

Selittely saattaa myös olla kompastuskiveni tämän näytelmän kanssa. Tuntuu olevan vaikea löytää balanssia kerrottavan ja kertomatta jättämisen välillä. Liikaa ei saisi paljastaa, mutta vihjeitä tulisi antaa, että katsoja voi ne yhdistää. Mietinkin, selitänkö varsinkin monologeissa vain itsestään selvät asiat auki, vai voiko katsoja edes napata niitä muualta. Tätä täytyisi tarkastella enemmänkin.

Farssi on lajina vaikea, mutta se ei ollutkaan alkuperäinen tarkoitukseni toisen näytelmäehdokkaani kanssa. Siitä vain muotoutui aika vahvasti farssiin liukuva käsikirjoitus. En pistä vastaan, voin sitäkin tietä mennä ja asetelma toimisi farssissa varmasti hyvin, mutta sitten täytyisikin tutkia farssia lajina tarkemmin. En ole koskaan aikaisemmin sellaista edes yrittänyt tehdä - ja juu, en tosiaan yrittänyt aluksi nytkään - mutta kerta se on ensimmäinenkin. 

Loppuun täytyisi varmasti saada vielä lisää kaaosta, painetta, räjähdystä...mitä ikinä. Olin kirjoittanut loppukliimaksin jälkeen vielä muutaman repliikin parin hahmon välille, joka valottaa sanomaa enemmän, ikään kuin suvannon, (muuten se jää ehkä vähän auki), mutta sellainen tyyli ei tietääkseni ole farssille kovin ominaista. Tai olen käsittänyt, että farssi aika usein loppuu "räjähtäen" ja antaa katsojan hengähtää vasta lopuksi - rikkoisinko siis heti ensimmäisellä yrittämällä näitä "sääntöjä"? Otanko riskin vai menenkö turvallisempaa tietä? 

Jotenkin kumpikin näytelmä täytyisi saattaa kuntoon tässä kuukauden sisään. Katsotaan nyt, mitä näistä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti