sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Starttivaihde päälle


Joulu verraton
nyt ohi jo on
Siispä painan 
pohjaan kaasupolkimen
ja aloitan työt
taas riemuiten

Joulu saapui yhtäkkiä - yhtäkkiä sen vuoksi, etten ehtinyt edes kunnolla virittäytyä joulutunnelmaan (syytän säätä, mielestäni oli enemmän syys- tai maaliskuu kuin joulukuu - ei edes loskaa!) ja nyt se on jo ohi. Tämän illan pidän suosiolla vapaata, aivot on nollattu niin totaalisesti, että on melkein mahdoton virittäytyä kirjoitusmoodiin. Itsellä jo muutaman päivän totaalinen "kirjoitus-/editointiloma" tekee sen, että on taas vaikea aloittaa ja löytää se sopiva, keskittynyt ja tarkkaavainen mielentila, jolla se editointi tai uuden kirjoittaminen taas sujuu.

Pienesti olen kutsunut aivojani sieltä lomalta nykyhetkeen tsekkailemalla kurssikaverin antamia palautteita. Ehkä yön aikana sitten ajatukset alkaavat taas hyrrätä ja kaikki palautuu mieleen. Ihan ensimmäiseksi yritän varmaankin hyökätä niiden pienoisnäytelmien kimppuun. Olen jo parilta taholta saanut kommenttia, että se "farssini" olisi mielenkiintoisempi ja siinä olisi enemmän sellainen "omaleimainen" tunnelma, niin ehkä lähden siitä liikkeelle. Riskejä on joka tapauksessa otettava, jos haluaa onnistua. Liian peruskaavalla, joka ei ole lähelläkään ammattitasoa, on varmaan turha edes yrittää. Täytyy yllättää, vangita katsoja (tai tässä tapauksessa lukija), näyttää mahdollinen potentiaali. Tietysti, jos ei edes pääsykoekutsua tipu kiroan varmasti ääneen, että miksen valinnut sitä toista, mutta tuskin sekään olisi siinä tapauksessa sitä kutsua taannut. Se vain tarkoittaa, etten ole harjoitellut tarpeeksi, etteivät vaaditut taidot ole tässä vaiheessa vielä kunnossa (aika hassua, että tällaisiin kouluihin täytyy osata jo niin paljon valmiiksi, ennen kuin pääsee edes opiskelemaan) ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Ehkä ehdin taas muutamat kurssit käydä siinä välissä ja olen mahdollisesti oppinut lisää.

Toki takaraivossa kiristää stressi siitä, että pilaan mahdollisuuteni pienoisnäytelmilläni, mutta parempaakaan en näin yksin saa aikaiseksi. Paljon oppeja voin hyödyntää Orfeuksesta, mutta viimeistään nyt pari pienoisnäytelmän raakiletta kirjoitettuani minun on todettava, että proosassa ja näytelmissä on kuitenkin myös paljon eroavaisuuksia. Ja draaman kirjoittamista en ole ehtinyt opiskella vielä muuta kuin yhden kurssin avoimessa yliopistossa yli vuosi sitten - sain hyvän arvosanan, mutta oikeastaan emme ehtineet mennä juurikaan pintaa syvemmälle. Muistan lähinnä vain muodon, miten näytelmä täytyisi kirjoitusohjelmaan asettaa, emme opiskelleet niinkään dramaturgiaa tai muita tekniikkaan liittyviä asioita. Lisäksi olen hävittänyt kurssimuistiinpanoni...Se tekee tästä aika haastavaa. Haasteissa on toki omat positiiviset puolensa, mutta on myös vaarana, että kaikki menee pahasti pieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti