torstai 28. tammikuuta 2016

Lukukokemuksia -16 vol.2: Gayle Forman - Jos vielä jään

Ciao!

Tosiaan, seuraava luettu kirja lukulistalta on Gayle Formanin Jos vielä jään (org. If I Stay/WSOY, 2009). Nettitestin minulle suosittelema.

Rakkaus musiikkiin saattoi Mian ja Adamin yhteen, mutta nyt se uhkaa myös myös erottaa heidät. Mia on päättänyt pyrkiä lukion jälkeen arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan, mutta jos hän pääsisi sisään, joutuisi hän muuttamaan kauas Adamista, jonka bändi on juuri tekemässä läpimurtoa kotikaupungissaan. 

Sitten eräänä lumisena aamuna Mia lähtee ajelulle perheensä kanssa ja yhdessä ohikiitävässä hetkessä mikään ei ole enää ennallaan. Mia joutuukin tekemään päätöksen, jossa ei ole enää kyse pelkästä tulevaisuudesta Adamin kanssa, vaan koko hänen elämästään.

Tämän kirjan kanssa kävi vähän sillä tavalla, että luin tätä aika pätkittäin, vaikka kirja ei tosiaan ole paksuimmasta päästä. Sen vuoksi en saanut tarinasta myöskään yhtä yhtenäistä kuvaa, kun ehdin unohtaa puolet tauon aikana. Jokin tuntui itselle tökkivän kielessä tai kerronnassa, enkä päässyt samalla tavalla sukeltamaan tarinaan kuin joihinkin muihin olen päässyt. Ehkä se oli suomennoksen vika tai sitten kerrontatyyli vain oli niin erilainen, sillä tässä tapauksessa jouduttiin pelaamaan erittäin paljon takaumilla ja (mielestäni ainakin) jokseenkin selittelyllä, koska esim. perus dialogi ei ollut mahdollista.

Toisaalta muutenkin keskittyminen lukemiseen on ollut aika nollissa vähän aikaa. Stressi verottaa keskittymistä ja uppoutumista vähän joka osa-alueelta, myös editoinnista, jota suren kovin. Pitäisi päästä taas niskanpäälle ja saada hommia eteenpäin. Sain tänään kuitenkin jotain aikaiseksi, palailen postaamaan siitäkin varmasti pian!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Lähtöpisteessä

Hei!
Eteenpäin, vaikka mikä olisi.

Pistin ennakkotehtävät vihdoin eilen postiin, yksi asia pois alta. Nyt onkin edessä sitten about kolme tuskallista kuukautta, ennen kuin kuulen vastauksen. Toivottavasti onni suosii sillä saralla, sillä vastaanotin tänään Otavan pahoittelevan hylsyn (pahoittelivat, kun vastauksessa kesti kauan). Ei palautetta, ei korjausehdotuksia. Olen lähtöpisteessä.

Addiktio sai siis hylsyn kaikilta kolmelta suurimmalta kustantamolta. Keskustelin hetken ohjaajani kanssa ja teimme pienen toimintasuunnitelman. Ei, en todellakaan aio luovuttaa tämänkään käsikirjoituksen kanssa. Onhan sen kanssa tehty jo useampi vuosi töitä ja teksti on minulle erittäin tärkeä. Ja jos siinä useampi ihminen on nähnyt potentiaalia, niin tuskin on ihan tuhoon tuomittu yritys sitä vielä kunnostaa. 

Siispä editoimaan. Kokeillaan ehkä pidentää Addiktionkin aikahaarukkaa (siinäkin kaikki tapahtuu ehkä turhankin tiiviissä paketissa), syventää vielä lisää tms. Ja itse haluaisin ehkä korjata vielä sitä ensimmäistä lukua, tein siihen muutaman muutoksen, joita olen alkanut tässä hieman epäröimään. Ja sen jälkeen uusia kustantamoja kohti! Mutta tässä saattaa vierähtää ennätysmääräkin aikaa, sillä minulla on nyt myös Riittämätön työn alla ja siihenkin olisi syytä tehdä muutama isompi homma. 

Niin ja sitten tietysti draaman verkkokurssi, josta myös sataa tehtäviä. En tiedä, saanko tällä hetkellä editoitua Inttileskeä kuitenkaan. Siinä saattaisi olla jo vähän liikaa. Ehkä tyydyn vain tekemään draaman puolelta niitä irrallisia tehtäviä, treenaamaan ylipäätään lavalle kirjoittamista. Mahdollisesti jotain jää mieleen ja osaisin itsekin puuhata Inttilesken parissa sitten, kun sille liikenee aikaa.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Studio Orfeus vol.2: 5. lähiviikonloppu

Heips!

Viime viikonloppuna meitä oli huomattavasti vähemmän paikalla, mutta se ei tahtia hidastanut. 

Tällä kertaa saimme vinkkejä moneen pieneen asiaan, hiomiskierroksella tarkistettaviin juttuihin. Tai miksei jo aikaisemminkin. Kävimme nimittäin läpi maailman rakentamista, tarinan elävämmäksi tekemistä esimerkiksi ympäristökuvauksilla ja muilla tällaisilla. Itse syyllistyn liiankin usein siihen, että ensimmäisessä raakaversiossa ympäristökuvaus, detaljit yms jäävät erittäin niukoiksi, kun haluan saada ensin jonkinlaisen raakileen juonesta ja tarinasta paperille. Minun on helpompi hahmottaa tarinaa, jos jonkinlainen versio on luettavissa silmien edessä mahdollisimman pian. Korjailen sitten mieluummin useamman kierroksen kuin suunnittelisin ja hioisin viimeisen päälle pään sisällä.

Tuli myös puheeksi, että kannattaisiko Riittämättömän aikaväliä pidentää ihan reilustikin. Tällä hetkellä tarina käsittää lyhyen ajanjakson noin syyskuusta joulukuuhun. Se tuntui aluksi järkevältä ratkaisulta, mutta muutamakin asia tapahtuu ehkä liiankin ripeällä tahdilla, milloin aikavälin pidentämisestä olisi tosiaan hyötyä. Samalla väliin saisi taas lisää tavaraa ja tarinaa syvennettyä sitä kautta. Se kylläkin tarkoittaa lisää työtä ihan kunnolla. Ja kyllä - myös tähän käsikirjoitukseen tulee sittenkin kirjoittaa paljon lisää, vaikka kuvittelin toisin, haha.

Hieman kuitenkin huolettaa edessä oleva työmäärä. Addiktioonkaan en ole kunnolla kajonnut vieläkään, odotan edelleen Otavan vastausta (tekosyy, tekosyy, tekosyy...), mutta pääasiassa syy on ollut kyllä ennakkotehtävien hiomisessa. Yritän tällä viikolla saada ne postiin, vihdoin ja viimein. Laitoin tehtävät hetkeksi sivuun, mutta totesin tässä, etten uskalla kyllä enää isoja korjauksia lähteä tekemään. Kaikki varmasti muistavat ainakin yhden koetilanteen, jossa ovat viime hetkellä vaihtaneet/korjanneet vastauksen väärin ja se ensimmäinen, joka sitten pyyhittiin pois, olisikin ollut oikein. En halua tehdä sitä virhettä näiden kanssa. Mutta toisaalta kyllä aivan varmasti kiroan sitten, että miksen korjannut sitä ja tätä, jos en sitä pääsykoekutsua saa.

P.S. Anteeksi pieni hiljaiselo, olen ollut sekä kipeänä että erittäin kiireinen/stressi on painanut päälle, mutta lupaan korjata asian taas!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lukukokemuksia -16 vol.1: William Shakespeare - Othello (suom. Yrjö Jylhä)

Moij!

Nyt on luettu "William Shakespearen Suuret Draamat II" -kirjasta (Otava, 1955) myös Othello. Tähän loppuivat toistaiseksi omistamani Shakespearen näytelmät, mutta suunnitelmissa olisi tosiaan hankkia lisää täytettä kirjahyllyyn...

Othello, Venetsian mauri, on nainut kauniin ja viattoman Desdemonan. Othellon vänrikki Jago haluaa kostaa Cassiolle, joka on hänen sijastaan saanut luutnantin paikan ja uskottelee Othellolle, että Desdemona pettää häntä Cassion kanssa. Siinä sivussa Jago ehtii manipuloida myös Desdemonaan rakastunutta Rodrigoa. Millaisiin tekoihin hamartia voikaan muut johdattaa?

Othello on tarina petoksesta, mustasukkaisuudesta, mutta mielestäni myös siitä, mihin liika hyväuskoisuus voi viedä. Jago tanssittaa muita surutta pillinsä mukaan, hän ei tunne sääliä, eikä empatiaa - häntä ajaa puhdas kostonhimo, tai ei välttämättä sekään, sillä oman käsitykseni mukaan Jago nauttii tästä kaikesta sekasorrosta. Jago on siis paha. Jagon hahmoa on myös tietääkseni hieman kritisoitu siitä, että hänestä ei juuri löydy mitään hyviä puolia. Että Jago olisi melkeinpä itse pahuus. Kritiikkiä on myös satanut varsinkin Desdemonan hyväuskoisuudesta. Mutta ei mennä nyt siihen.

Mielestäni ihan kelpo näytelmä ja tämäkin olisi mukava nähdä lavalla. Siihen saisi sitä kautta varmasti paljon lisää, sillä näytelmäthän ovat periaatteessa kirjoitettu lavalle, eivätkä kansien väliin. Jostain syystä kuitenkin pidin Hamletista enemmän, mutta ei tämäkään pettänyt odotuksia.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui - missä mennään?

Hejsan!
Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi, uudet kujeet? Ei tällä kertaa. Jatkan edelleen samojen projektien parissa ja painin edelleen samojen, tuskaisten ongelmien kanssa.

Riittämätön on ollut pienellä tauolla ja on vielä muutaman viikon. Tai no, miten sen tauon nyt ottaa - periaatteessa tauolla, mutta juuri tänään seikkailin kolmisen tuntia kyseenalaisilla foorumeilla tarkistelemassa faktoja ja etsimässä tietoa erääseen käsikirjoitukseen liittyvään asiaan. Löysin onneksi vihdoin, mitä etsin ja vähän muutakin! Täytyy korjata pari juttua käsikirjoituksesta, ehkä hieman pidentää aikaväliä, kun marraskuussa ei täällä ainakaan satanut vielä lunta ollenkaan (viimeisessä kohtauksessa sataa ensilumi - taiteilijan vapaudet? Ehkä, mutta pidempi aikaväli auttaa muutenkin käsikirjoitusta).

Pienoisnäytelmistä valitsin sen farssimaisen, joka on ehkä sittenkin mustahko komedia. Sitä olen editoinut jonkun verran - palautteen kanssa ja ilman - ja on se pikkuisen ainakin parantunut ja syventynyt. Siihen täytyisikin uppoutua nyt pariksi viikoksi niin syvälle, etteivät keuhkot täyty enää hapella (ah, nämä vertauskuvani...), sillä kohta se pitää laittaa jo postiin muiden tehtävien kanssa. Sen jälkeen tuskainen, parin kuukauden odotus ja toivo siitä, että pääsykoekutsu sattuisi omalle kohdalle. Mutta sen aika on sitten.

Addiktionkaan kanssa en ole nyt tehnyt enempää töitä, vaan olen keskittynyt ennakkotehtäviin. Pian nuo ensimmäiset ovatkin pois alta ja pääsen romaanikässäreiden pariin ihan täysillä taas. Mielessä ideoita on kuitenkin pyöritelty. Otavan suunnalta ei ole vieläkään kuulunut mitään, mutta eihän tässä sitä kolmea kuukautta (sivuilla lukee 1-3kk, Tammella ja WSOYlla 6kk, jota hieman ihmettelen) ole vielä mennytkään. Jos vastausta ei siinä ajassa kuulu, niin ajattelin kyllä varmuuden vuoksi kysellä sen jälkeen perään, ihan vain, että saisin edes sitten suoran "Ei kiitos" -vastauksen. Toki nämä pyhät saattavat vastausaikaa jonkun verran pitkittää muutenkin.

...näiden lisäksi olen kuluttanut aikaani turhuuksiin. Haaveillut työpöydästä, Shakespearen yhdeksän kirjaisesta näytelmäkokoelmasta, stressittömästä keväästä, nopeasta oppimisesta ja lisätunneista päivässä. Sellaista.