maanantai 29. helmikuuta 2016

Uutta näkökulmaa Addiktioon (arvostelupalvelu)

Moikkis!
Palaute antoi taas paljon pohdittavaa.

Minulle kävi tuossa viikko sitten niinkin onnekkaasti, että ehdin ilmoittautua vapaaehtoiseksi uuden arvostelupalvelun kokeiluun. Vastineeksi toivottiin palautetta itse palvelusta. Sain siis ilmaisen ja aika kattavankin palautteen Addiktiosta, joka toi mukanaan taas paljon pohdittavaa.

Sain palautetta sekä suoraan käsikirjoitukseen että melkein kymmenen sivun koonnin palautteesta, kustantamoehdotuksia, kirja- ja elokuvaehdotuksia kirjoittamisen tueksi.. Vähän kaikkea. Väittäisin, että voisin jatkossakin testata arvostelupalveluita, jos vain rahapussi antaa myöten.

Sain sekä korjausehdotuksia että positiivista palautetta. Korjausehdotuksia oli niin kieleen, hahmojen syventämiseen, ympäristön kuvailuun kuin rakenteeseen. Ympäristön kuvauksesta joudutaan minulle mainitsemaan aina, mutta siksi siihen varmasti tulisikin kiinnittää huomiota. Osa palautteesta oli ristiriidassa joidenkin toisten ihmisten palautteen kanssa, mutta osassa oli samaa. Ja varsinkin niitä asioita aion varmastikin työstää.

Yhden henkilöhahmon voisin mahdollisesti esitellä aikaisemmin. Puhuin täällä muutama postaus sitten Addiktion alkupuolen jännitteestä ja ehkä tällä siirrolla voisin vaikuttaa siihen. Myös ensimmäiseen lukuun voisi panostaa vielä hieman enemmän, alkuhan on aika suuressa osassa siinä, tuleeko kirja koskaan luetuksi. Tilanne on toimiva, sitä ei ole kukaan kritisoinut, mutta taas tulisi tehdä niitä pieniä viilauksia, joilla koukuttaa lukija vieläkin paremmin. En ole myöskään kuvannut hahmojen ulkonäköä melkeinpä yhtään, ehkä muutaman yksityiskohdan voisin kustakin mainita. Mutten halua lähteä sillekään linjalle, että kuvaan heidät tarkkaan eikä lukijan mielikuvitukselle jää yhtään tilaa. Tähän kastiin sopisi myös se yksi korjausehdotus, jota mietin aikaisemmin. Ja tätä varten täytyisi keksiä, mikä on eräälle sivuhahmolle tärkeä asia. Yksityiskohtia. Niitä siis lisää.

Vaikka korjausehdotuksia oli paljon, yleisesti käsikirjoituksessa nähtiin potentiaalia paljonkin, josta olen toki otettu. Ja mielestäni nämä kommentit auttoivat eteenpäin. Kommentteja oli paljon niin itse käsikirjoitustiedostossa että sitten yhteenvetoliuskoissa. En voi varmaankaan vielä sanoa kenen tai mikä arvostelupalvelu on kyseessä, sillä homma on tietääkseni vielä kesken, mutta tämän kokemuksen perusteella voisin ylipäätään kyllä suositella arvostelupalveluja. Toki niissäkin on varmasti eroja, eikä minulla ole kokemusta kuin tästä yhdestä, mutta kuitenkin.

Nyt tekisi tietenkin hirveästi mieli paneutua taas Addiktioon. Onhan tässä pidetty jo nelisen kuukautta taukoa, korjasin yksi päivä hieman ensimmäistä lukua ja tuntui kuin olisin nähnyt käsikirjoitukseni aivan uusin silmin. Luulen kuitenkin, että hetki on vielä odotettava, sillä Riittämättömän kanssa on kaikki vielä pahasti kesken. Ehkä sitten, kun Riittämätönkin on pienessä taukovaiheessa. Tai mahdollisesti kesällä, silloin luulisi olevan aikaa.


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Riittämätön - syvyyttä sivuhahmolle

Heiiii!
Kasvun henki - Kaarina Kaikkonen

Riittämätön on kasvanut useammallakin liuskalla ja jopa luvulla sitten viime postauksen tästä kässäristä. Olen vihdoin alkanut löytää reittejä ja kohtauksia syventämään osaa hahmoista. Varsinkin päähenkilön ja yhden suuressa osassa olevan sivuhenkilön suhde on kehittynyt, syventynyt, värittynyt monellakin tavalla. Nyt alkaa olla jo vaarana, että muut jäävät tämän suhteen jalkoihin, joka ei siis ole tarkoitus. Ja toista sivuosassa olevaa hahmoa tulisi nostaa rajustikin, syventää lisää ainakin, jos tämä kaikki uusi materiaali toisesta hahmosta jää käsikirjoitukseen. Oikeastaan pitäisin tätä hyvänäkin vaihtoehtona, sillä syvyyttä tuskin voi koskaan olla liikaa.

Parin pienemmässä osassa olevan sivuhahmon tarina on edelleen selvittämättä. Sain vähän aikaa sitten kirjoitettua yhden kohtauksen heidän välilleen, mutten pidä sitä parhaana mahdollisena. Oikeastaan lähinnä ovena sille, mitä voisi olla. Täytyisi työntyä läpi siitä ovesta ja juosta kauas, nyt kurkistin vain avaimenreiästä. Mutta ehkä sekin tästä vielä. Olen tyytyväinen kuitenkin siihen, että osa hahmoista on löytänyt syvyyttä. Tällä kertaa huomaan sen itsekin.

Olen taas tehnyt aika rajoja leikkauksia, ne tuntuvat kovin ominaisilta tälle käsikirjoitukselle. Mutta vähän täytyisi ehkä löysätä, ettei mene liian elokuvamaiseksi. Se on jotenkin niin hassua, sillä varsinkin tämän käsikirjoituksen kohdalla on näkynyt niitä "elokuvamaisia kohtauspätkiä" päässä oikein urakalla, lisäten tähän vielä siirtymät ja leikkaukset. Mutta että tarina tuntuisi enemmän romaanilta, tulisi ainakin muutamaa paikkaa hieman höllätä.

Hieman olen huolissani siitä, kantaako loppupuoliskon jännite. Tai lähinnä, kun yhden juonenkäänteen ratkeaminen venyy aika pitkällekin tämän uuden materiaalin johdosta. Onko jo liikaa saman asian lässytystä? Onko jo epäuskottavaa, ettei asia ratkea aikaisemmin? Toisaalta tuntuu, ettei homma toimisi, jos asia ratkeaisi ennen erästä isoa tapahtumaa. Pohtimista, pohtimista.

Lähiaikoina on taas alkanut tuntua, että ehkä tästä tulee jotakin. Huolenaiheita toki on, kuten varmaan jokaisen käsikirjoituksen kohdalla tulee olemaan, mutta eivätköhän ne siitä ratkea. Kenties Riittämättömästä tuleekin se esikoisromaanini - eihän sitä tiedä. Addiktion suhteen en ole luovuttamassa, mutta täytyy katsella, kummalla olisi potentiaalisempaa yrittää astua askel eteenpäin.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Addiktion soittolista

Moij!

Sain Elinalta hienon idean käsikirjoituksen soittolistapostauksesta. Toki se ei ehkä ole niin jännittävää luettavaa, kun käsikirjoitus ei ainakaan hetkeen tule vielä näkemään päivänvaloa, mutta ehkä se jotakuta voisi kiinnostaa. :)

Spotifyn "Addiktio"-soittolistaltani löytyy yhteensä yli 80 kappaletta, joten kaikkia tähän en nyt listaa, mutta valitsen muutaman. Monet olen valinnut tietyn kohtauksen, jonkun henkilöhahmon sisäisen maailman (ei aina välttämättä päähenkilön), muun tunnelman, joka ei edes liity välttämättä lyriikoihin tms perusteella, mutta jotka silti auttavat ainakin itseä sukeltamaan käsikirjoitukseni maailmaan. Ja luonnollisesti Addiktion kappaleet ovat aika vahvasti sitä teiniangstikamaa, haha. Aika synkän setin tähän nyt kokosin, mutta kuten sanottu, listalta löytyy oikeasti se 80+ kappaletta.


Ellie Goulding - Biggest Mistake

the Pretty Reckless - My Medicine

Placebo - Devil in the Details

Nirvana - Rape Me

Tove Lo - Habits (Stay High)

Papa Roach - Hollywood Whore

Placebo - Post Blue

Nirvana - You Know You're Right

Laleh - Some Die Young

Happoradio - 1:30 (Elossa)

Tove Lo - Not on Drugs

Pitäisikö tehdä muidenkin käsikirjoitusten osalta pieni soittolistapostaus?
Kiinnostaako tällaiset ketään?


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Studio Orfeus vol. 2: 6.lähiviikonloppu

Heips!

Tänä viikonloppuna kävimme taas erilaisia editointijuttuja läpi - tututtuun tapaan - mutta keskityimme ehkä eniten hahmoihin. Samaistumiseen, sympatisointiin yms. Eniten keskityimme päähenkilöön, sillä hänen kanssaan nämä elementit ovat selvästi tärkeimmät. 

Esimerkkinä käytimme ruotsalaista elokuvaa "Vi" (suom. Me ei olla enää me/2013). Tuli huomattua, kuinka vahvoja reaktioita yksi taideteos voi aiheuttaa suuntaan ja toiseen. Kuinka puolet ryhmästä asettuu toisen hahmon puolelle ja puolustuskannalle ja toiset taas toisen. Pohdimme myös pienesti elokuvan teemaa. Loppujen lopuksi jokainen katsoja/lukija tms. kokee teokset omalla, henkilökohtaisella tavallaan ja tulkitseekin ne ainakin hieman eri tavalla. Eli lopullisen "muodon" kirjakin saavuttaa vasta lukijan käsissä - tai näin poispäin.

Sivusimme myös muiden hahmojen rakentamista. Tai oikeammin syventämistä/hiontaa. Eiväthän hahmot käyttäydy liian samalla tavalla? Puhuvatko eri tavoilla? jne. Niitä pikkuseikkoja, jotka huomaamattakin syventävät ja elävöittävät hahmoa enemmän omaksi persoonakseen.

Toki saimme kukin myös hieman ohjausta ja ideoita siihen, mitä kenenkin tulisi tässä kohtaa käsikirjoitukselleen tehdä. Itse en ole vieläkään (viime lähiviikonloppuun viitaten) päättänyt, tahdonko sijoittaa Riittämättömän johonkin tiettyyn paikkaan/kaupunkiin. Ajatuksenani oli, että tarina voisi tapahtua melkein missä päin Suomea vaan, mutta ainakin tällä hetkellä ympäristökuvauksen palkkini on pahasti miinuksella (olen pitäytynyt liiankin minimissä), joten jotain tulisi tehdä. Ja johonkin tiettyyn paikkaan sijoittaminen, kuten Addiktion olin sijoittanut, voisi osaltaan auttaa.

Tuli myös pohdittua, onko dialogini liian elokuvamaista. Toisaalta jonkinlainen elokuvallisuus saattaa toimia vielä nuortenkirjassa ihan hyvin. Ja tähän mennessä koelukijani ovat kehuneet nimenomaan dialogia kaikkein eniten, joten en lähtisi sitä kauheasti muuttamaan. Mutta katsellaan ehkä sitäkin sitten, kun on sen aika - joka ei ole vielä, sillä poistettua juonenkäännettä ei ole vieläkään paikattu kokonaan!

Ja uusi kysymyslappunen tarttui mukaan. Minun mielestäni ne ovat olleet erittäin hyviä, olen itse saanut niiden avulla paljonkin avarrettua ajatteluani tarinan kanssa. Osaan on helpompi vastata, osaan ei niinkään, mutta siitäkin jo vähän näkee, missä on ongelmia.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ihanat, kamalat, nolot, herkät - seksikohtaukset

Tsau!
Kävin viikonloppuna Teatteri Takomossa katsomassa 
Raisa Omaheimon "LÄSKI"-näytelmän. Itse ainakin pidin paljon!

Riittämätön on vihdoin edistynyt jonkin verran. Monta asiaa on vielä työstämättä, mutta lukuja ja pieniä käänteitä alkaa tupsahdella väleihin lisää. Jostain syystä minusta tuntuu, että käsikirjoitus tulee vielä kasvamaan. Tällä hetkellä liuskoja on suunnilleen 230, mutta moni asia lopussa tulee vielä muotoutumaan uudestaan.

Juuri äsken naputtelin viimeisimpään uuteen lukuun seksikohtauksen. Jotenkin sitä aina vähän punastelee ja naureskelee, kun tällaisia kohtia kirjoittaa, Ehkä eniten siksi, että tietää, etteivät nämä jää todennäköisesti vain sinne kovalevylle piiloon, vaan joku muukin tulee ne lukemaan. Ja koen seksikohtausten kirjoittamisen aika haastavaksi monestakin syystä, joista osan mainitsen tässä.

Addiktiossa käytin paikoin aika rivojakin ilmauksia, mutten kuvannut yksityiskohtia. Kerroin tapahtumasta yhdellä tai kahdella lauseella, koska ne kohtaukset eivät olleet niin avainasemassa, vaan lähinnä luomassa tunnelmaa ja kuvausta hahmojen maailmasta. Riittämättömässä kohtaukset ovat paljon tarkempia, sillä kuvaan ensisijassa hahmojen välisiä suhteita. Pornon puolelle ei kuitenkaan mennä, sillä tämä käsikirjoitus ei ole tyyliltään yhtään sellainen. Ei naturalistinen, oikeastaan yhtään rivokaan. Tämän kaltaisen käsikirjoitusten seksikohtausten odottaisi olevan herkkiä tai mahdollisesti katkeavan jo ennen kuin ne alkavatkaan. Sen takia koinkin äskeisen haasteelliseksi. Tragikoominen tyyli saattaa hieman helpottaa asioita - kaikki voi vetää "läskiksi" ja huumorin puolelle. Tai niin sitä luulisi.

Ihan jännitteen vuoksikin sitä oikeaa "kunnon" materiaaliakin on oltava mukana. Mutta mitä Riittämättömän kaltainen nuortenkirja sitten kestää? Paljonko kirjoittaa, paljonko jättää kirjoittamatta? Miten tuottaa kiihkeä kohtaus, joka ei saa juuri olla kaunis, mutta ei liian likainenkaan? Eri henkilöiden välillä se saattaisi olla herkkä ja kaunis, katketa hyvinkin kesken, mutta näiden kahden henkilön, joista juuri jouduin kirjoittamaan, kohdalla en voi tehdä sitä. En voi tehdä sitä käänteiden enkä tilanteen vuoksi, koko tarinan vuoksi. Heidän välisestään seksuaalisesta kanssakäymisestä puuttuu aika vahvastikin se emotionaalinen yhteys, ainakin tässä kohtaa.

Yksityiskohtia tarvitaan, mutta kuvaus ei silti saa olla liian tarkkaa. Mielikuvitukselle on jätettävä tilaa. Se, mitä silmien eteen sitten kirjoittaa, tulisikin varmasti valita hyvin tarkkaan. Ja sitten on vielä tämä plussa, että teksti menee nuorten kategoriaan - paljonko on luvallista kuvata? En tahtoisi jarruttaa sen vuoksi, ettei tarina ole suunnattu aikuisille, mutten myöskään haluaisi, että teksti hylättäisiin vaikkapa juuri "liian rohkean kuvauksen" vuoksi (vieläkin kismittää se Addiktion kohtalo. Monet kerrat olen kuullut, että nuortenkirjaan hieman vaikea aihe synkkyytensä takia). Mutta ehkei niistä pidä huolia vielä. 

Seksikohtaus voisi olla kuin mikä tahansa kohtaus - mutta kuitenkin se aiheuttaa päänvaivaa, sillä käsikirjoituksesta riippuen tyylit ja tarinat kestävät niin erilaisia asioita. Eikä se kohtaus saisi hypätä sieltä yli muiden, vaan olla juurikin kuin mikä tahansa tarinan osanen.

torstai 11. helmikuuta 2016

2 uutta lukua (Riittämätön)

Moi!
Pahoittelen kaavion blurrausta. 
Olisin mieluusti laittanut näkyviin koko kaavion,
mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.

Blogin päivittely on taas jäänyt pahasti sivuun. Syynä ehkä se, että proggikset ovat todellakin edenneet hitaasti, eikä paljoa uutta kerrottavaa ole ilmennyt. 

Tällä viikolla olen hitaasti - ja voisinpa sanoa varmasti - kirjoittanut kaksi uutta lukua keskelle tarinaa. Nappasin raa'asti kaikki tähän poistettavaan juonenkäänteeseen liittyvät palaset toiseen tiedostoon ja yritin sitä kautta hahmotella, mitä tähän saisi liimattua ympärille. Uusien palasten täytyisi istua jollain tasolla vanhaan kaavaan, vaikka sitten vähän venytettynä tai muuten taivuteltuna, koska en halua muuttaa niitä toimivia osia liikaa (liikaa tarkoittaisi siis sitä, että koko tarinani idea muuttuisi). Kuitenkaan ei saisi liikaa jumittua siihen, mitä oli, vaan kirjoittaa uutta. Yllättävän vaikeaa, mutta tuo yllä oleva kaavio auttoi aika paljon!

Vaikka ideoita on syntynyt, kirjoittaminen on silti edennyt erittäin jähmeästi. Vähän kuin näppäimistöni olisi sulaa toffeeta, johon sormeni tarttuvat, eivätkä pääse siirtymään seuraavaan kirjaimeen. Visio käsikirjoituksen tapahtumista ei myöskään ole ollut yhtä vahva ja tuntuu, ettei jälkikään ole sitä parasta mahdollista. Tällä kertaa mielessä on ikään kuin kehys, mitä luvut voisivat pitää sisällään, mutta varsinainen sisältö on edelleen hieman hukassa. Yritänkin siis vain kirjoittaa eteenpäin ja katsoa, mitä sieltä tulee. Kaksi uusinta lukua ovat todellakin raakoja versioita siitä, mitä niistä toivottavasti tulee. Melkein kuin pelkkiä hahmotelmia. Luultavasti leikkaan liiankin tiiviisti, eikä teksti ole tarpeeksi ilmavaa. Mutta se johtuu suurimmaksi osaksi ihan siitä, että ajatus hyppii ideasta toiseen kesken kohtauksen. Surkeaa, mutta parempaa en saa nyt aikaiseksi. Mutta: editointi.

Pientä paniikkia aiheuttaa myös tämä henkiin herätetty sivuhahmo. Sain siitä jotain puristettua toiseen kirjoittamistani luvuista, mutta tämäkin käyttäytyminen hahmolla vaatisi enemmän pohjustamista. Se ei kuitenkaan ole suuri ongelma, koska pieniä vihjeitä voi aina istuttaa alkupuolelle. Suurin mysteeri on hahmon kehityskaari. Mitä hahmolle tapahtuu lopussa? Kuinka hän kehittyy? Miten sitoa tämän hahmon kohtalo muihin hahmoihin? Kuinka saattaa monenkin sivuhahmon kaaret päätökseen ilman, että se hajottaa nykyisen dramaturgiani lopusta (vaikea selittää, mutta dramaturgian kannalta on melkeinpä pakollista, että pari juttua tapahtuu tietynlaisena ketjuna, ne vahvistavat loppukohtausta ja se todellakin on tarpeellista). 

Kysymyksiä, niitä on tuhansia. Vastauksia ei ole lähellekään niin montaa. Tällä kertaa etenen todella hitaasti ja se melkein jo suututtaa. En voi kuin toivoa, että lopputulos palkitsee aikanaan.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Hiljaista edistymistä ja uusia ideoita

Hejsan!

Tammikuun postaukset jäivät naurettavaksi yritykseksi pitää blogi ajan tasalla. Josko saisin korjattua tilanteen näin helmikuussa?

Riittämättön edistyy hiljaa ajatuksen tasolla. Ja hieman muistiinpanojen, listausta on ainakin tehty, muttei vielä sen enempää. Olen yrittänyt keksiä tälle murhauttamalleni sivuhahmolle selkeämpää ja tyydyttävämpää funktiota tarinaan - osalti olen jo onnistunutkin. Myös hahmon luonne ja persoona alkavat hahmottua enemmän (alun perin hahmo oli tarkoituksella aika ohut, koska ei tosiaan esiintynyt kuin ehkä kahdessa kohtauksessa). Kuvio, mitä olen pyöritellyt mielessäni, tuntuu kuitenkin hieman irralliselta, jos miettii sanomaa ja teemaa, joita haluaisin tarinallani käsiteltävän. Ehkä se kuitenkin jotenkin lopulta istuu stooriin, kunhan pääsisin kirjoittamisvaiheeseen saakka. Aina voi kokeilla ja muuttaa jälkeenpäin, tietokoneella kun se on niin helppoa kuitenkin.

Viime torstaina tein myös draamakurssin tehtävän. Piti ratkaista perus ristiriita yllättävämmällä tavalla. Tuotokseni ei täysin noudattanut tehtävänantoa, koska kohtauksesta tuli luullakseni enemmänkin jonkin pidemmän käsikirjoituksen aloituskohtaus ja ristiriitaa käytäisiin läpi koko tarinan ajan, mutta annoin kuitenkin lupauksia, kuinka se voisi ratketa ja en usko, että ratkaisuni on se kliseisin. Toivottavasti ainakaan! Kohtauksessa voisi kuitenkin siis olla elementtejä koko perheen näytelmään, ehkä siitä kehkeytyy uusi projekti jossain vaiheessa?

Addiktiosta sain yhdeltä koelukijalta palautetta muutama päivä sitten. Kiitos siitä! Se antoi hieman ajattelemisen aihetta kyllä. Loppupuolisko on intensiivisempi ja jollain tasolla myös vetävämpi kuin alku, sellaista palautetta olen saanut parilta muultakin lukijalta. Olen itsekin ollut jokseenkin huolissani siitä, ettei alkupuolisko ensimmäisen luvun jälkeen olisi ihan tylsä, ei se sitä välttämättä ole, mutta jotain voisin kuitenkin asialle tehdä. 

Eiköhän tämä tästä taas, vai mitä? Ehdin tammikuun aikana lipua angstiputouksessa kohti pohjaa aika rankastikin, ajatukset kirjoitustyöni huonommuudesta vainosivat ja soivat korvissa repeatilla jonkin aikaa - ehdin vaipua jo epätoivoon. "Ei tästä koskaan tule mitään, ei kannata edes yrittää", tuttu tunne kenellekään? Ehkä se on ensimmäinen päivä, helmikuun taika tai mitä ikinä, mutta tänään on jo parempi päivä. Toivoa on, kliseisemmin valoa tunnelin päässä, joka saattaa olla pitkä tai äärimmäisen lyhyt, mutta sitä kuitenkin on. Uudella draivilla eteenpäin ja täysillä? Kyllä!