maanantai 1. helmikuuta 2016

Hiljaista edistymistä ja uusia ideoita

Hejsan!

Tammikuun postaukset jäivät naurettavaksi yritykseksi pitää blogi ajan tasalla. Josko saisin korjattua tilanteen näin helmikuussa?

Riittämättön edistyy hiljaa ajatuksen tasolla. Ja hieman muistiinpanojen, listausta on ainakin tehty, muttei vielä sen enempää. Olen yrittänyt keksiä tälle murhauttamalleni sivuhahmolle selkeämpää ja tyydyttävämpää funktiota tarinaan - osalti olen jo onnistunutkin. Myös hahmon luonne ja persoona alkavat hahmottua enemmän (alun perin hahmo oli tarkoituksella aika ohut, koska ei tosiaan esiintynyt kuin ehkä kahdessa kohtauksessa). Kuvio, mitä olen pyöritellyt mielessäni, tuntuu kuitenkin hieman irralliselta, jos miettii sanomaa ja teemaa, joita haluaisin tarinallani käsiteltävän. Ehkä se kuitenkin jotenkin lopulta istuu stooriin, kunhan pääsisin kirjoittamisvaiheeseen saakka. Aina voi kokeilla ja muuttaa jälkeenpäin, tietokoneella kun se on niin helppoa kuitenkin.

Viime torstaina tein myös draamakurssin tehtävän. Piti ratkaista perus ristiriita yllättävämmällä tavalla. Tuotokseni ei täysin noudattanut tehtävänantoa, koska kohtauksesta tuli luullakseni enemmänkin jonkin pidemmän käsikirjoituksen aloituskohtaus ja ristiriitaa käytäisiin läpi koko tarinan ajan, mutta annoin kuitenkin lupauksia, kuinka se voisi ratketa ja en usko, että ratkaisuni on se kliseisin. Toivottavasti ainakaan! Kohtauksessa voisi kuitenkin siis olla elementtejä koko perheen näytelmään, ehkä siitä kehkeytyy uusi projekti jossain vaiheessa?

Addiktiosta sain yhdeltä koelukijalta palautetta muutama päivä sitten. Kiitos siitä! Se antoi hieman ajattelemisen aihetta kyllä. Loppupuolisko on intensiivisempi ja jollain tasolla myös vetävämpi kuin alku, sellaista palautetta olen saanut parilta muultakin lukijalta. Olen itsekin ollut jokseenkin huolissani siitä, ettei alkupuolisko ensimmäisen luvun jälkeen olisi ihan tylsä, ei se sitä välttämättä ole, mutta jotain voisin kuitenkin asialle tehdä. 

Eiköhän tämä tästä taas, vai mitä? Ehdin tammikuun aikana lipua angstiputouksessa kohti pohjaa aika rankastikin, ajatukset kirjoitustyöni huonommuudesta vainosivat ja soivat korvissa repeatilla jonkin aikaa - ehdin vaipua jo epätoivoon. "Ei tästä koskaan tule mitään, ei kannata edes yrittää", tuttu tunne kenellekään? Ehkä se on ensimmäinen päivä, helmikuun taika tai mitä ikinä, mutta tänään on jo parempi päivä. Toivoa on, kliseisemmin valoa tunnelin päässä, joka saattaa olla pitkä tai äärimmäisen lyhyt, mutta sitä kuitenkin on. Uudella draivilla eteenpäin ja täysillä? Kyllä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti