sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Riittämätön - syvyyttä sivuhahmolle

Heiiii!
Kasvun henki - Kaarina Kaikkonen

Riittämätön on kasvanut useammallakin liuskalla ja jopa luvulla sitten viime postauksen tästä kässäristä. Olen vihdoin alkanut löytää reittejä ja kohtauksia syventämään osaa hahmoista. Varsinkin päähenkilön ja yhden suuressa osassa olevan sivuhenkilön suhde on kehittynyt, syventynyt, värittynyt monellakin tavalla. Nyt alkaa olla jo vaarana, että muut jäävät tämän suhteen jalkoihin, joka ei siis ole tarkoitus. Ja toista sivuosassa olevaa hahmoa tulisi nostaa rajustikin, syventää lisää ainakin, jos tämä kaikki uusi materiaali toisesta hahmosta jää käsikirjoitukseen. Oikeastaan pitäisin tätä hyvänäkin vaihtoehtona, sillä syvyyttä tuskin voi koskaan olla liikaa.

Parin pienemmässä osassa olevan sivuhahmon tarina on edelleen selvittämättä. Sain vähän aikaa sitten kirjoitettua yhden kohtauksen heidän välilleen, mutten pidä sitä parhaana mahdollisena. Oikeastaan lähinnä ovena sille, mitä voisi olla. Täytyisi työntyä läpi siitä ovesta ja juosta kauas, nyt kurkistin vain avaimenreiästä. Mutta ehkä sekin tästä vielä. Olen tyytyväinen kuitenkin siihen, että osa hahmoista on löytänyt syvyyttä. Tällä kertaa huomaan sen itsekin.

Olen taas tehnyt aika rajoja leikkauksia, ne tuntuvat kovin ominaisilta tälle käsikirjoitukselle. Mutta vähän täytyisi ehkä löysätä, ettei mene liian elokuvamaiseksi. Se on jotenkin niin hassua, sillä varsinkin tämän käsikirjoituksen kohdalla on näkynyt niitä "elokuvamaisia kohtauspätkiä" päässä oikein urakalla, lisäten tähän vielä siirtymät ja leikkaukset. Mutta että tarina tuntuisi enemmän romaanilta, tulisi ainakin muutamaa paikkaa hieman höllätä.

Hieman olen huolissani siitä, kantaako loppupuoliskon jännite. Tai lähinnä, kun yhden juonenkäänteen ratkeaminen venyy aika pitkällekin tämän uuden materiaalin johdosta. Onko jo liikaa saman asian lässytystä? Onko jo epäuskottavaa, ettei asia ratkea aikaisemmin? Toisaalta tuntuu, ettei homma toimisi, jos asia ratkeaisi ennen erästä isoa tapahtumaa. Pohtimista, pohtimista.

Lähiaikoina on taas alkanut tuntua, että ehkä tästä tulee jotakin. Huolenaiheita toki on, kuten varmaan jokaisen käsikirjoituksen kohdalla tulee olemaan, mutta eivätköhän ne siitä ratkea. Kenties Riittämättömästä tuleekin se esikoisromaanini - eihän sitä tiedä. Addiktion suhteen en ole luovuttamassa, mutta täytyy katsella, kummalla olisi potentiaalisempaa yrittää astua askel eteenpäin.

2 kommenttia:

  1. Tuttuja juttuja mullekin, tuo loppupuoliskon jännite -juttu vois olla kuin mun mietteitä omasta kässäristäni. Innolla odotan, että saisin lukea Riittämättömänkin, kunhan se sellaiseen vaiheeseen edistyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole ainoa! Juu, ihan mielellään annan luettavaksi sitten, kun tämäkin on vähän paremmassa kunnossa. :)

      Poista