maanantai 28. maaliskuuta 2016

Addiktion korjauslista + uusi nuortenromaanikilpailu

Tsau!
Korson yö.

Olen jonkun aikaa tässä sulatellut niitä Addiktion palautteita. Välillä keskellä yötä on taas pitänyt naputella korjausehdotuksia kännykän muistioon. Tarina elää alitajunnassa, vaikka nyt ovat monet muut asiat etusijalla (kuten kouluhaut ja toinen romaanikäsikirjoitus). Löysinpä tuossa taas uuden nuortenromaanikilpailunkin, johon ajattelin ehkä Riittämättömällä osallistua, jos ehdin saattaa käsikirjoituksen lähetyskuntoon deadlineen mennessä. Aikaa tuntuu olevan paljon, mutta äkkiä se surahtaa ohi, kun tähän väliin sattuu paljon muutakin.

Tekisi niin hirveästi mieli yrittää korjata Addiktiota tauon jälkeen, mutta juuri nyt ei päivän tunnit tosiaan riitä. Hiljaista suunnitelmaa olen kuitenkin tehnyt. Ensimmäinen luku tulee ainakin olemaan suurennuslasin alla, sillä tein siihen niitä viime hetken muutoksia ennen lähettämistä. Nyt kannattaisi varmasti pohtia, ovatko ne sen arvoisia, että ansaitsevat jäädä. Ensimmäiset virkkeet ajattelin laittaa uusiksi. Nyt hypätään suoraan asiaan ja tilanteeseen, mutta ensimmäisiin lauseisiin saisi varmasti ladattua vieläkin enemmän. Turhaan ei sanota, että ne on valittava tarkoin.

Tällä hetkellä yhden hahmon esittely tapahtuu vähän ehkä "helpolla" tavalla, jota ajattelin säätää. Jotain korsomaisempaa kuin nykyinen keino, koska se on ehkä jo vähän liian - noh, helppo. Ei välttämättä niin uskottavakaan, vaikka paljon saatetaankin antaa anteeksi. Jos nyt olen tehnyt maalaukseen pohjavärit, aion vielä hieman varjostaa ja säätää sävyjä.

Mietin myös alun osalta yhdenlaista ympyrän sulkemista hahmon tekojen kautta, mutten ole siitä aivan varma. Jättääkö ennen alkua tapahtunut pimentoon täysin, vai vihjatako pienesti yhden hahmon kautta? Tällä hetkellä se on tarkoituksella pimennossa, koin, ettei se ollut oleellista tietoa tarinan kannalta, koska aiheesta saa tietoa pitkin käsikirjoitusta muutenkin, mutta voisin kokeilla erilaista lähestymistapaa. En halua tehdä mitään kohtausta "näin tapahtui ennen lukua 1", mutta pienen vihjeen voisin ehkä kylvää.

P.S. Minun tekisi hirveästi mieli kirjoittaa lisää tarinaa ympärille siihenkin kohtaukseen, jonka tein ennakkotehtäviin, mutta ne päivän tunnit eivät edelleenkään nyt riitä. Varsinkin, kun täytyisi seuraavat pääsykoekirjat äkkiä hakea kirjastosta, että ehtisi edes vilkaista niitä ennen kokeita. Myös lastenkirjaproggiksen suunnittelukahvit täytyy sopia johonkin väliin! Hassua, elelen melkein nyt jo kuin freelancer, mutta euroakaan ei tule mistään vielä palkkioita. Jos tulee koskaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ennätykselliset ennakkotehtävät

Heipsis!
Ehdin tehdä myös pannukakkua tällä viikolla - viimeksi tein varmaankin vuosi sitten.

Sain tehtyä maanantaina edellisen draamakurssin tehtävän, joka osoittautui kohdallani hieman haastavaksi, mutta selvisin. Palautetta odotellessa. Ehdin tänään itse asiassa tehdä jo uudetkin draamatehtävät - niidenkin kohdalla piti ajatella tarkemmin, mutta suoriuduin mielestäni aika hyvin. Miten ehdin? Minunhan piti tehdä ennakkotehtäviä?

Niin piti, mutta sain tehtyä ne alle kahdessa vuorokaudessa tehtävien julkaisusta.

...tämä saattaisi siis viestiä, että tehtävät olivat erittäin helpot ja pääsen pääsykokeisiin? Ehei. En uskalla toivoa liikoja. Viime vuonna piti lukea Kalevala, siinä meni jonkun verran enemmän aikaa tietenkin, ja sain tehtävät tehtyä mielestäni oikein hyvin (ainakin paremmin kuin toisen koulun tehtävät, joista suoriuduin oikeasti huonosti). Tarjoamani ennakkotehtävät eivät silti tuoneet kutsua pääsykokeisiin. Jotkut muut hakijoista suoriutuivat minua paremmin. Ja niin saattaa hyvin käydä myös tänä vuonna, vaikkakin tehtäväni ovat ehkä laadullisesti taas asteen parempia kuin viime vuonna.

Tänä vuonna pitäisi mm. lukea aika monta sataa sivua Vanhaa testamenttia ja tehdä siihen liittyvät tehtävät muiden lisäksi. Valitsin tehtävääni tarinan, jota on käytetty elokuvapohjanakin varmasti useammin kuin pari kertaa, sikäli täytyisi ehkä miettiä vaihtoehto B. Mutta näkökulmani on aika lailla erilainen ja uusi, ehkä häiritsevänkin kummallinen, mutta saattaisin sillä erottua joukosta. En pääse tästä ajatuksesta eroon ja jotenkin tuntuu, että näillä kuuluisi lähteä yrittämään pääsykoekutsua, mutta kumpi sitten on parempi: harvemmin pohjana käytetty tarina vai liiankin käytetty, mutta uudella näkökulmalla? En voi tietää. Ja samalla mietin, meneekö näkökulmani överiksi, sillä olen saanut kummastelevia kommentteja ihmisiltä, joiden kanssa olen aiheesta sattunut keskustelemaan. Pitäisi myös ehkä terävöittää hieman, perustella vielä paremmin, ettei juttuun jää turhia aukkoja. Pienenä haasteena on erittäin lyhyt mitta, mihin tämä täytyisi saada mahtumaan. Mutta niin se oli viime vuonnakin.

Kohtaustehtäväni onnistui myös yllättävän hyvin, mutta siinäkin on haasteena vain kahden liuskan mitta about yhteensä 7cm marginaaleilla, eli tilaa ei jää paljoa. Mietinkin, onko loppu tarpeeksi selkeä. Se on ehkä vähän tulkinnanvarainen, mutta onko se sitä liikaa? Sitäkään en osaa sanoa. Jostain syystä kuitenkin tosiaan tuntuu, että näillä mennään. Riskejähän kannattaa tunnetusti tällä alalla ottaa: joko suoritus menee enemmän kuin nappiin tai sitten niin syvälle metsään, että puutkin räjähtävät tieltä (mistähän tuo vertaus tuli..). Mutta joskus harvoin se siis kannattaa.

...ehkä ne varavaihtoehdot kannattaisi kuitenkin tehdä. Tai ainakin editoida nykyiset tehtävät vielä pari kertaa.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Studio Orfeus vol.2: 7. lähiviikonloppu + lastenkirjaproggistelua

Heij!
Sinkkubanaaneja Oriveden S-marketissa!

Maaliskuun lähiviikonloppu takana päin. Oli tapansa mukaan rento meininki ja viihdyin paremmin kuin hyvin - en olisi tahtonut lähteä kotiin ollenkaan. Taaskaan. En muista kertaakaan, jolloin en olisi ajatellut, että voisin jäädä opistolle vielä vaikka viikoksi.

Kävimme läpi kerronnan eri tasoja ja kuinka tutkia omaa käsikirjoitusta siltä osin. Usein puhutaan monitasoisuudesta ja siitä, ettei tarinassa vaikka ole tarpeeksi erilaisia tasoja, niin nyt oli sen asian opettelun vuoro. Omasta tekstistäni mielestäni löytyy useampaa tasoa, mutta silmäiltyäni Riittämätöntä tarkemmin mieleen iski ajatus, että joitain juttuja voisi vielä korostaa. Ehkä jokin muukin asia voisi läpäistä kaikki hahmot eri variaatioilla. Tutkikaamme tätä siis enemmän. Ja rauhassa. Ajattelin jossain vaiheessa tarkistaa myös Addiktion tältä osalta, vaikkakin siinä ehkä jonkin asteinen monitasoisuus toteutuu tässä vaiheessa Riittämätöntä paremmin (tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että Riittämätön on vielä superkesken).

Kirjoitimme myös tarinan tarinan sisään. Omastani vedin jo superluokan kriisit, tuntui, että se nyt meni ihan poskelleen. Ja loppuosa menikin, myönnettäköön - saimme ainakin hyvät naurut luokassa - mutta oli siinä sitten myös jotain, mitä voisi hyödyntää itse käsikirjoituksessakin. Muutenkin tämän viikonlopun aihe avasi itselle enemmän tarinasta. Tuntui tulevan juuri oikeaan aikaan. Sain taas enemmän työkaluja, mutta valitettavasti joudun luultavasti pitämään parin viikon tauon ensi viikosta lähtien, sillä tiedossa on lisää ennakkotehtäviä, joiden tekemiseen on viime kertaisia 10 kertaa vähemmän aikaa. Huomenna tulisi kuitenkin vielä tehdä uusi draamakurssin tehtävä pois alta.

P.S. Lastenkirjaproggis edistyy jo nyt ajatustasolla! Kaivelin vanhoja tekstikansioitani ja sieltä jostain kuuden vuoden takaa löytyi parikin ihan varteenotettavaa ideaa, joista työparini jo ehti ihastua toiseen. Tarinassa olisi paljon hiottavaa, terävöitettävää ja ihan uudestaankin pohdittavaa, mutta pohjaidea ei olisi mielestäni yhtään hullumpi lastenromaani ja olisi luultavasti hauska kuvitettavakin. Alan olla vain enemmän innoissani tästäkin projektista! Lisävaihtoehtoja on tietysti hyvä vielä miettiä. Ja jos oikein innostumme, mikään ei tietenkään estä meitä luomasta montaakin juttua. :)

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hidastakin hitaampaa (bonus: uusi proggis)

Moigs!
Hidastahidastahidasta.

Riittämätön on edistynyt, mutta todellista etanavauhtia. Ei siis paljoa, mutta muutama uusi luku on kirjoitettu edellisen tätä käsikirjoitusta koskevan postauksen jälkeen. Saman sivuhahmon ja päähenkilön suhteen syventämisessä on kuitenkin edelleen liikuttu, sillä kuvio oli viimeksi kesken (ja se on vieläkin).

Olen kuitenkin lähellä niitä loppukliimaksilukuja, jotka on jo kirjoitettu. Mutta niistäkin täytyy muuttaa paljon, sillä hahmojen kuviot ovat muuttuneet. Alun perin se salapoliisijuoni setvittiin niissä, mutta koska se on nyt kuopattu, on lopputulemakin hieman erilainen. Ja oikeastaan se on vain plussaa, olin vähän juossut muutamankin sivuhahmon kaaren lopun - pahimmassa tapauksessa ne jäivät kokonaan kesken.

Päätin, että pidän tämän editointikierroksen pahimpien mokien korjailukierroksena sekä kasvattamis- ja syventämiskierroksena. Yritän kirjoittaa niin paljon uutta syventävää ja tärkeää materiaalia kuin mahdollista ja karsin ja valitsen parhaat palat sitten ensi kierroksella. En ole päässyt tätä karsimista oikeastaan kertaakaan vielä tekemään, mutta tämän käsikirjoituksen kohdalla tällainen työtapa voisi olla ihan hyödyllinen. Varsinkin, kun monen sivuhahmon kuviot tuntuvat todella epäselviltä, niin auki kirjoittaminen ja erilaisten juttujen kokeilu voisi tehdä ihan hyvää.

Eipä muuta tästä. Huomenna taas Orivedelle - toivottavasti tämä kässäri aukeaa taas hivenen viikonloppuna!

P.S. Vanha kaverini otti minuun jokin aika sitten yhteyttä ja pyysi työstämään kanssaan lastenkirjaa. Hän toimisi kuvittajan roolissa ja minä kirjoittaisin tarinan.

En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut lapsille, mutta kokeiltavan arvoinen juttu sekin. Haastavaa on kuitenkin arvioida, paljonko sen ikäinen lapsi ymmärtää tarinasta ja paljonko ei - en halua, että kohderyhmämme lapset ajattelisivat minun pitävän heitä tyhminä, mutta liian vaikeaakaan ei saisi olla. Ehkä jokin lapsille kirjoittamisen kurssi voisi olla hyvä startti. Ala-asteen alkupuolesta on kuitenkin vierähtänyt aikaa, enkä pysty ihan itse muistamaan, mitä silloin sisäistin ja mitä en. Täytyy kyllä sanoa, että tässä kohtaa ne lapset tuntuvat tosiaan läheisemmiltä kuin aikuiset. Olen joskus kauan sitten varmaan maininnut, etten pitkään aikaan vielä kirjoittaisi suoraan aikuisille. Jotenkin se tuntuu vieraalta, koska olen itsekin vasta vähän aikaa sitten vaihtanut teini-iän "aikuisen ikään" (jos englannin numeroista lasketaan - luokittelisin kyllä mieluusti itseni edelleenkin teiniksi, ainakin henkisesti). En koe, että saisin kirjoitettua vakuuttavaa romaania ikäryhmälle, joka on niin kaukana omastani. Mutta ehkä joskus parin kymmenen vuoden päästä - tai ehkei. Ehkä pitäydyn vain lapsissa ja nuorissa. Kaikki on mahdollista.