sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ennätykselliset ennakkotehtävät

Heipsis!
Ehdin tehdä myös pannukakkua tällä viikolla - viimeksi tein varmaankin vuosi sitten.

Sain tehtyä maanantaina edellisen draamakurssin tehtävän, joka osoittautui kohdallani hieman haastavaksi, mutta selvisin. Palautetta odotellessa. Ehdin tänään itse asiassa tehdä jo uudetkin draamatehtävät - niidenkin kohdalla piti ajatella tarkemmin, mutta suoriuduin mielestäni aika hyvin. Miten ehdin? Minunhan piti tehdä ennakkotehtäviä?

Niin piti, mutta sain tehtyä ne alle kahdessa vuorokaudessa tehtävien julkaisusta.

...tämä saattaisi siis viestiä, että tehtävät olivat erittäin helpot ja pääsen pääsykokeisiin? Ehei. En uskalla toivoa liikoja. Viime vuonna piti lukea Kalevala, siinä meni jonkun verran enemmän aikaa tietenkin, ja sain tehtävät tehtyä mielestäni oikein hyvin (ainakin paremmin kuin toisen koulun tehtävät, joista suoriuduin oikeasti huonosti). Tarjoamani ennakkotehtävät eivät silti tuoneet kutsua pääsykokeisiin. Jotkut muut hakijoista suoriutuivat minua paremmin. Ja niin saattaa hyvin käydä myös tänä vuonna, vaikkakin tehtäväni ovat ehkä laadullisesti taas asteen parempia kuin viime vuonna.

Tänä vuonna pitäisi mm. lukea aika monta sataa sivua Vanhaa testamenttia ja tehdä siihen liittyvät tehtävät muiden lisäksi. Valitsin tehtävääni tarinan, jota on käytetty elokuvapohjanakin varmasti useammin kuin pari kertaa, sikäli täytyisi ehkä miettiä vaihtoehto B. Mutta näkökulmani on aika lailla erilainen ja uusi, ehkä häiritsevänkin kummallinen, mutta saattaisin sillä erottua joukosta. En pääse tästä ajatuksesta eroon ja jotenkin tuntuu, että näillä kuuluisi lähteä yrittämään pääsykoekutsua, mutta kumpi sitten on parempi: harvemmin pohjana käytetty tarina vai liiankin käytetty, mutta uudella näkökulmalla? En voi tietää. Ja samalla mietin, meneekö näkökulmani överiksi, sillä olen saanut kummastelevia kommentteja ihmisiltä, joiden kanssa olen aiheesta sattunut keskustelemaan. Pitäisi myös ehkä terävöittää hieman, perustella vielä paremmin, ettei juttuun jää turhia aukkoja. Pienenä haasteena on erittäin lyhyt mitta, mihin tämä täytyisi saada mahtumaan. Mutta niin se oli viime vuonnakin.

Kohtaustehtäväni onnistui myös yllättävän hyvin, mutta siinäkin on haasteena vain kahden liuskan mitta about yhteensä 7cm marginaaleilla, eli tilaa ei jää paljoa. Mietinkin, onko loppu tarpeeksi selkeä. Se on ehkä vähän tulkinnanvarainen, mutta onko se sitä liikaa? Sitäkään en osaa sanoa. Jostain syystä kuitenkin tosiaan tuntuu, että näillä mennään. Riskejähän kannattaa tunnetusti tällä alalla ottaa: joko suoritus menee enemmän kuin nappiin tai sitten niin syvälle metsään, että puutkin räjähtävät tieltä (mistähän tuo vertaus tuli..). Mutta joskus harvoin se siis kannattaa.

...ehkä ne varavaihtoehdot kannattaisi kuitenkin tehdä. Tai ainakin editoida nykyiset tehtävät vielä pari kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti