torstai 10. maaliskuuta 2016

Hidastakin hitaampaa (bonus: uusi proggis)

Moigs!
Hidastahidastahidasta.

Riittämätön on edistynyt, mutta todellista etanavauhtia. Ei siis paljoa, mutta muutama uusi luku on kirjoitettu edellisen tätä käsikirjoitusta koskevan postauksen jälkeen. Saman sivuhahmon ja päähenkilön suhteen syventämisessä on kuitenkin edelleen liikuttu, sillä kuvio oli viimeksi kesken (ja se on vieläkin).

Olen kuitenkin lähellä niitä loppukliimaksilukuja, jotka on jo kirjoitettu. Mutta niistäkin täytyy muuttaa paljon, sillä hahmojen kuviot ovat muuttuneet. Alun perin se salapoliisijuoni setvittiin niissä, mutta koska se on nyt kuopattu, on lopputulemakin hieman erilainen. Ja oikeastaan se on vain plussaa, olin vähän juossut muutamankin sivuhahmon kaaren lopun - pahimmassa tapauksessa ne jäivät kokonaan kesken.

Päätin, että pidän tämän editointikierroksen pahimpien mokien korjailukierroksena sekä kasvattamis- ja syventämiskierroksena. Yritän kirjoittaa niin paljon uutta syventävää ja tärkeää materiaalia kuin mahdollista ja karsin ja valitsen parhaat palat sitten ensi kierroksella. En ole päässyt tätä karsimista oikeastaan kertaakaan vielä tekemään, mutta tämän käsikirjoituksen kohdalla tällainen työtapa voisi olla ihan hyödyllinen. Varsinkin, kun monen sivuhahmon kuviot tuntuvat todella epäselviltä, niin auki kirjoittaminen ja erilaisten juttujen kokeilu voisi tehdä ihan hyvää.

Eipä muuta tästä. Huomenna taas Orivedelle - toivottavasti tämä kässäri aukeaa taas hivenen viikonloppuna!

P.S. Vanha kaverini otti minuun jokin aika sitten yhteyttä ja pyysi työstämään kanssaan lastenkirjaa. Hän toimisi kuvittajan roolissa ja minä kirjoittaisin tarinan.

En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut lapsille, mutta kokeiltavan arvoinen juttu sekin. Haastavaa on kuitenkin arvioida, paljonko sen ikäinen lapsi ymmärtää tarinasta ja paljonko ei - en halua, että kohderyhmämme lapset ajattelisivat minun pitävän heitä tyhminä, mutta liian vaikeaakaan ei saisi olla. Ehkä jokin lapsille kirjoittamisen kurssi voisi olla hyvä startti. Ala-asteen alkupuolesta on kuitenkin vierähtänyt aikaa, enkä pysty ihan itse muistamaan, mitä silloin sisäistin ja mitä en. Täytyy kyllä sanoa, että tässä kohtaa ne lapset tuntuvat tosiaan läheisemmiltä kuin aikuiset. Olen joskus kauan sitten varmaan maininnut, etten pitkään aikaan vielä kirjoittaisi suoraan aikuisille. Jotenkin se tuntuu vieraalta, koska olen itsekin vasta vähän aikaa sitten vaihtanut teini-iän "aikuisen ikään" (jos englannin numeroista lasketaan - luokittelisin kyllä mieluusti itseni edelleenkin teiniksi, ainakin henkisesti). En koe, että saisin kirjoitettua vakuuttavaa romaania ikäryhmälle, joka on niin kaukana omastani. Mutta ehkä joskus parin kymmenen vuoden päästä - tai ehkei. Ehkä pitäydyn vain lapsissa ja nuorissa. Kaikki on mahdollista.



2 kommenttia:

  1. Noh, ite olen tosiaan 30-vuotias (vaikka yleensä nuoremmaksi luullaan) ja koen aikuisille kirjoittamisesta ihan samoin kuin sinä. :D Lapsillekaan en kyllä oikein osais lähteä kirjoittamaan, ne on mulle ihan vieras ihmisryhmä (vaikka mulla on kyllä yksi alkutekijöissään oleva ns. lastenromaanin alku, joka perustuu hahmoihin jotka oli mun omissa mielikuvitusleikeissä lapsena). Mutta tosi kiva että sinä heittäydyt siihenkin, tsemppiä projekteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja juu, nuoret/nuoret aikuiset tuntuu ehkä helpolta tosiaan siksikin, että osalti elän vielä siinä maailmassa. Voi huoletta kirjoittaa ikään kuin "oman ikäisille". Mutta ehkä se lastenkin maailma taas avautuu. Yhdessä vaiheessa tykkäsin kirjoittaa nimenomaan satuja jostain peikoista tai sellaisista. :)

      Tsemppiä toki sinnekin!

      Poista