maanantai 18. huhtikuuta 2016

Studio Orfeus vol.2: 8. lähiviikonloppu

Moiks!

Oli tosiaan aika intensiivinen lähiviikonloppu. Aihe oli haastava opettaa ja haastava varmasti myös itse pohtia: lopetus. Ohjaajamme oli kuitenkin koonnut meille hyödyllisiä työkaluja tyydyttävän lopetuksen työstämiseen. Suurimmalla osalla ryhmästämme tarina noudattaa aika aristoteelista dramaturgiaa, kuten omanikin.

Riittämättömän päählön tarinan lopetus oli mielessäni alusta saakka. Käsikirjoituksesta voi aistia nopeasti, mikä on lopputulema, mutta jännitys kohdentuukin siihen, miten tähän pisteeseen päästään (itse ainakin koen homman näin). Edelleen on kuitenkin ongelmia sivuhahmojen lopetusten kanssa, tarvitsisin kunnolla aikaa niiden pohtimiseen ja venkslaamiseen, viimeistään sitten kesällä. En ehtinyt kauheasti editoidakaan, lauantai oli meillä hivenen pidempi kuin normaalisti ja sitten oli iltatehtävät, jotka sain onneksi tehtyä, vaikka oman elämän draama yllättikin kesken päivän ja psyyke oli hivenen koetuksella jälleen kerran. Mutta ei siitä sen enempää.

Tajusin kuitenkin taas jotain lisää. Olen kai alitajuisesti luonut peilikuvaa Riittämättömään sivuhahmojen osalta. Päähenkilöni on ristitulessa, mutta näistä ympärillä olevista sivuhahmoista on muotoutunut yllättävänkin peilikuvallisia toisilleen. Ehkä se on vain hyvä.

Kävimme myös läpi moraalia. Addiktiossa ja Riittämättömässä moraali on aivan eri, ei nyt ehkä ihan vastakkainen, mutta asetelma, tyyli, moraali, olosuhteet... kaikki on täysin eri tavalla. Taisin turhaan olla ensin huolissani, osaisinko kirjoittaa mitään erilaista vai tulisivatko kaikki käsikirjoitukseni noudattamaan samaa kaavaa. Toki niissä on yhtäläisyyksiä kirjallisesti, tai ainakin minulle on sanottu, että niistä tunnistaa vahvasti, että ovat minun tekstejäni, vaikka (luojan kiitos) erilaisia ovatkin. Sekin on kai ihan hyvä juttu. Riittämättömässä on myös kuulemma tuulahdus impressionismia!

Huolissaan olosta ohjaajani ehtikin heittää minulle läppää tunnin aikana: aina, kun tulee jokin pieni este tai virhe, se on kuulemma aina pää pulpettiin, hetken ajan aitoa, syvää huolta ja viidentoista minuutin kuluttua minulla on 20 uutta hyvää ideaa. Mutta ehdin kuitenkin vielä pohtia, onko näistä uusistakaan ideoista yksikään edes kelvollinen

Nauroin ääneen, mutta voin todellakin tunnistaa itseni tästä. Olen varmaan ihmisenä aika tragikoominen.

Ehdin tänään myös tehdä nopeasti draamakurssin tehtävän. Tällä kertaa piti suunnitella perus kolminäytöksinen draama. Päätin käyttää pohjana ennakkotehtäväkohtaustani, josta minua on pommitettu kysymyksillä, että mitä kyseisen kohtauksen jälkeen tapahtuu. Rakensin draamani sen ympärille - tai siis suunnittelin. Ehkä siitäkin voisi sitten väsätä jotain jossain välissä, kiinnostaisi kovasti, mutta ensin täytyisi varmasti saattaa edes yksi projekti loppuun. Hukun jo nyt näihin kaikkiin keskeneräisiin projekteihin. Mutten halua niistä mitään hylätäkään. Ainakin on seuraavaksi 10 vuodeksi jotain työstettävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti