tiistai 24. toukokuuta 2016

Studio Orfeus vol.2: 9. lähiviikonloppu

Hejsan!

Kevään viimeinen lähiviikonloppu takana. Onneksi saimme kuitenkin sovittua vielä yhden viikonlopun syyskuulle, ettei tämä ollut nyt kokonaan viimeinen!

Tällä kertaa pohdimme mm. imaiseeko tarinamme mukaansa, onko eläytymisellä vai tarkkailulla suurempi rooli omassa käsikirjoituksessa ja että millaisiin rooleihin ylipäätään haluamme sijoittaa lukijan. Itse liputan ehdottomasti eläytymisen puolesta. Koen tarkkailupainotteiset tekstit itselle hieman jopa vieraiksi, tuntuu, etten osaisi sen tyylisiä tarinoita välttämättä edes kirjoittaa. Ehkä se on sitten seuraava haaste listassa?

Meillä kävi myös yksi kustannustoimittaja kertomassa työstään. Vaikka samankaltainen mahdollisuus kysyä asioista sattui minulle myös viime vuonna, silti tuntui tulevan uuttakin informaatiota. Ja tavallaan asiat iskivät vielä paremmin tajuntaan ja saavuttivat tietoisuuden, kun ne tulivat oikean kustannustoimittajan suusta. Tärkeimpänä ehkä se, että vaikka saisi sen hylsyn, se ei automaattisesti tarkoita, että käsikirjoitus olisi huono/siinä olisi jotain vikaa. Tämä on ollut jotenkin hyvin vaikea täysin sisäistää, vaikka sen periaatteessa tietääkin. Aina on kuitenkin se vainoharha takaraivossa, että syy on nimenomaan se, että teksti vain on niin paskaa. Mutta ei, on monia muitakin syitä. Käsikirjoitus esimerkiksi saattaa olla kustannustoimittajan mielestä todella hyväkin, mutta se ei aidosti ja oikeasti vain sovi kustantamon linjaan. Aiheen käsittelykin saattaa vaikuttaa - haluaako tämä ja tämä kustantamo markkinoida tällaisia aatteita? Markkinointi tosiaan on suuressa roolissa. Ei, hyvin suuressa. Yksi sana: myynti.

Saimme myös tehtäväksi listata käsikirjoituksemme vahvuuksia ja heikkouksia. Tässä vaiheessa Riittämättömän heikkouksia ovat mielestäni mm. miljöökuvaus (se jää jostain syystä melkein kaikissa käsikirjoituksissani aina hyvin pieneen rooliin), liika toisto ja selittäminen, muutama vielä varsin ohut sivuhahmo (ensi kierroksella suunniteltu syventämisprosessi!) ja sitten ne sivuhahmojen lopetukset, joita toivottavasti ehdin kohta miettiä enemmän.
Vahvuuksiksi lukisin ehkä luontevan dialogin, tunnekuvauksen ja mahdollisesti dramaturgian. Mielestäni myös komiikka toimii ihmeen hyvin, sillä alunperinhän Riittämättömästä piti tulla samanlainen, synkkä angstikässäri kuin Addiktiosta. Mutta toisin kävi, ja oikeasti hyvä näin.

P.S. Olin eilen yksissä pääsykokeissa (niissä, joihin piti päntätä) ja sain onnekseni vastattua joka kohtaan. Esseen kohdalla iski pienoinen paniikki, sillä kysyttiin tietenkin juuri aiheesta, jonka kertaamisen olin jättänyt vähemmälle. Sain kuitenkin vastattua siihenkin jotain. En tiedä, riittäisivätkö pisteeni sisäänpääsyyn, mutta ainakin yritin!

Ja iloinen yllätys odotti kotona myös näiden pääsykokeiden jälkeen: sain haastattelukutsun toiseen, ylemmäksi priorisoimaani hakukohteeseen. Nyt täytyy vain toivoa, että onnistuisin pääsemään myös pääsykokeisiin saakka! Tämäkin tuntuu kuitenkin jo lottovoitolta, sillä viime vuonna en saanut kutsua. Ehdin jo panikoida, että kutsu on tullut väärään osoitteeseen, mutta tutkittuani kutsua tarkemmin, se olisi hyvin epätodennäköistä. 


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Inspistä Euroviisuista?

Tsau!
Runousoppi alkaa todellakin olla jo hanskassa
Onko teille selvää, mitä mikäkin termi tässä merkitsee?

Tällä kertaa minulla ei hirveästi ole uutisia, edelleen nenä aika tiukasti pääsykoekirjoissa mennään, mutta lukemiseen mm. eilen kyllästyttyäni annoin itselleni hetken aikaa tutkailla Riittämätöntä valkoviinilasillisen kera. Todella hitaasti edetään, mutta kuitenkin edetään. Hahmo, kenen kanssa minulla on viime aikoina ollut kaikkein eniten vaikeuksia, alkaa pikkuhiljaa sittenkin rakentua! Pienistä säikeistä, pikkuruisista pisteistä, mutta merkkejä silti syntyy. 

Tuntuu, että alan vihdoin päästä sisälle hahmoon. Muutaman hahmon kanssa se on ollut liiankin helppoa, sitä on vain heittäydytty täysillä sisään miltei sekunnissa, mutta tämän kyseisen hahmon kanssa on ollut vaikeampaa. Teatterissa satuin saamaan yleensä rooleja, joiden sisälle minulla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia päästä. Löysin samaistuttavia asioita helposti, ymmärsin reagointitavat, mutta käsikirjoitusten kanssa on aina ollut varsinkin se yksi haastava hahmo, josta ei jostain syystä saa otetta. Eikä sille haasteelle tunnu yleensä löytyvän edes syytä. Usein olen ollut jopa yllättynyt, että juuri kyseinen hahmo on ollut vaikea, koska sattumoisin kyse on muutamaankin otteeseen ollut ns. "helpohkosta" hahmosta. Sellaisesta, joiden ajatuksiin pääsemisessä ei kuvittelisi olevan ongelmia. Mutta silti niitä on.

Niin epäilyttävältä kuin se saattaa kuulostaakin (nyt kyllä valitsin aivan väärän sanan), niin tällä kertaa Euroviisut pökkäsivät minua eteenpäin. Äkkiä aivoissa vain välähti ja musiikki, tietyt kappaleet ja artistit auttoivat avaamaan pariakin hahmoa. Tällä kertaa Ruotsin ollessa isäntämaa, paikkansa sai mm. Abba. Ja siitä lähti pidempikin kohtaus liikkeelle.

Viime aikoina myös toinen käsikirjoituksessa esiintyvä elementti on saanut huomiota mediassa ja eksyinkin muutamaa artikkelia lukemaan. Kirjoitin aikaisemmin tällä viikolla kohtauksenraakileen, johon sain idean edellisessä postauksessa mainitsemani henkilökohtaisen palautteen aikana. Mielestäni se toimi ihan hyvin, mutta viilaamisen varaa (ja mahdollisesti vielä jatkettavaakin) löytyy. Myös tämä kohtaus rakentaa ensisijassa tätä Riittämättömän "vaikeaa" hahmoa eteenpäin. Jotain on sittenkin saatu aikaiseksi, vaikka pahalta näytti!

torstai 5. toukokuuta 2016

Palautevyöry vol.2 (Draama)

Hei!
Tämän parissa kulutan vielä jokusen tovin.

Sain jokin aika sitten hurjasti draamatehtäväpalautteita. Oikeastaan vain kahdessa yhdeksästä tehtävästä oli ylipäätään yhtään punaista. Muissa teksti oli joko todella hyvää, fine tai sitten jotain olisi voinut lisätä, mutta pois ei tarvitse ottaa tai korvata mitään. Paitsi sitten tosiaan siinä yhdessä tehtävässä, joka lähti ennakkotehtävästä (juuri sitä kohtaa onnekseni kehuttiin, huh), mutta jonka loppupuolen olin sotkenut ja tapattanut taas hahmon turhaan. :D Nyt on ollut taas jokin tappamisvimma menossa (myös toisessa tehtävässä olin tappanut hahmon, ja siksi sitä loppua voisi tuunata, mutta se oli ainoa tuunattava asia siinä tehtävässä).

Älä tapa? Tapanpas! :D Okei. Ehkä mietin vielä kaksi kertaa uudestaan.

Joukossa oli myös mm. pienoisdraaman suunnittelun palaute, jossa taisi olla pieniä viitteitä Tulitikkutyttöön (vahingossa kylläkin, mutta ehkei se huono ole). Ja kommentti, että voisi olla hyvää aikuisten nukketeatteria. Sellaiseksi olin sitä ajatellutkin. Ei kun duunaamaan uutta käsikirjoitusta? Voi, kuinka mielellään aloittaisin, kun synopsiskin on jo paperilla. Ei olisi kovin pitkä homma, kun puolet on jo tehty. Mutta jos nyt aloittaisin vaikka Riittämättömän editoinnista loppuun...

Toinen, mistä pidettiin kovasti, oli lapsille suunnattu draamatehtäväni. Meidän tuli kirjoittaa kaksi kohtausta, joissa käsittelemme lasten pelkoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yritin suoraan kirjoittaa lapsille ja vielä draamaa, mutta taisi mennä nappiin. Pelkäsin selittäväni liikaa, yritin varoa sitä, mutta tasapainoilla kuitenkin jossain välimaastossa, että lapset pysyisivät mukana. Tämän perusteella myös lastenromaaniproggiksella on toivoa! Tämä tarina käsitti mm. mörköjä ja mörköflunssan. Mutta ehkä kuulette siitäkin joskus enemmän.

Sain myös kommentin, että tyylissäni oli jotain uutta. Positiivisella tavalla siis. Ettei vain olisi hylsyangstien jälkimaininkiviboja, joista syntyykin jotain positiivista? Laittaisin tähän jotain kliseista feenikslinnuista, mutta jätän nyt kirjoittamatta.

Olihan minulla tuossa synttärit ja niin oli blogillakin, en vain silloin ehtinyt postata ja sitten se jäi. Blogi on siis jo 4-vuotias! Hui. Ei tunnu yhtään, että olisin pitänyt tällaista pystyssä näin pitkään. Ja teitäkin ilmeisesti vielä kiinnostaa näitä postauksia lukea, liittyyhän tänne lukijoiksi koko ajan lisää porukkaa. Pahoittelen tähän loppuun vielä, että olen postannut nyt kovin harvoin, mutta olen ollut jokseenkin jumissa näiden proggisten kanssa. En ole ehtinyt miettiä ja pohtia kunnolla, että pääsisin eteenpäin - jonkun aikaa pitäisi vielä lukea pääsykokeisiin ja toivon, että ehdin lukea kirjat edes kerran läpi (nyt näyttää vähän pahalta...).

Tänään oli myös henkilökohtainen palaute Riittämättömän lopetuksia koskien. En ole sitä kauheasti vielä ehtinyt sulatella enkä miettiä sen enempää, joten palailen aiheen kanssa myöhemmin. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa lukot ja solmut avautuvat, jos vähän nykii. Nyt ne ovat hieman liian tiukalla ja haluaisin tehdä pussiin vain reiän, mutta se ei palvelisi ketään. On ne solmut aikaisemminkin auki saatu!