torstai 5. toukokuuta 2016

Palautevyöry vol.2 (Draama)

Hei!
Tämän parissa kulutan vielä jokusen tovin.

Sain jokin aika sitten hurjasti draamatehtäväpalautteita. Oikeastaan vain kahdessa yhdeksästä tehtävästä oli ylipäätään yhtään punaista. Muissa teksti oli joko todella hyvää, fine tai sitten jotain olisi voinut lisätä, mutta pois ei tarvitse ottaa tai korvata mitään. Paitsi sitten tosiaan siinä yhdessä tehtävässä, joka lähti ennakkotehtävästä (juuri sitä kohtaa onnekseni kehuttiin, huh), mutta jonka loppupuolen olin sotkenut ja tapattanut taas hahmon turhaan. :D Nyt on ollut taas jokin tappamisvimma menossa (myös toisessa tehtävässä olin tappanut hahmon, ja siksi sitä loppua voisi tuunata, mutta se oli ainoa tuunattava asia siinä tehtävässä).

Älä tapa? Tapanpas! :D Okei. Ehkä mietin vielä kaksi kertaa uudestaan.

Joukossa oli myös mm. pienoisdraaman suunnittelun palaute, jossa taisi olla pieniä viitteitä Tulitikkutyttöön (vahingossa kylläkin, mutta ehkei se huono ole). Ja kommentti, että voisi olla hyvää aikuisten nukketeatteria. Sellaiseksi olin sitä ajatellutkin. Ei kun duunaamaan uutta käsikirjoitusta? Voi, kuinka mielellään aloittaisin, kun synopsiskin on jo paperilla. Ei olisi kovin pitkä homma, kun puolet on jo tehty. Mutta jos nyt aloittaisin vaikka Riittämättömän editoinnista loppuun...

Toinen, mistä pidettiin kovasti, oli lapsille suunnattu draamatehtäväni. Meidän tuli kirjoittaa kaksi kohtausta, joissa käsittelemme lasten pelkoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yritin suoraan kirjoittaa lapsille ja vielä draamaa, mutta taisi mennä nappiin. Pelkäsin selittäväni liikaa, yritin varoa sitä, mutta tasapainoilla kuitenkin jossain välimaastossa, että lapset pysyisivät mukana. Tämän perusteella myös lastenromaaniproggiksella on toivoa! Tämä tarina käsitti mm. mörköjä ja mörköflunssan. Mutta ehkä kuulette siitäkin joskus enemmän.

Sain myös kommentin, että tyylissäni oli jotain uutta. Positiivisella tavalla siis. Ettei vain olisi hylsyangstien jälkimaininkiviboja, joista syntyykin jotain positiivista? Laittaisin tähän jotain kliseista feenikslinnuista, mutta jätän nyt kirjoittamatta.

Olihan minulla tuossa synttärit ja niin oli blogillakin, en vain silloin ehtinyt postata ja sitten se jäi. Blogi on siis jo 4-vuotias! Hui. Ei tunnu yhtään, että olisin pitänyt tällaista pystyssä näin pitkään. Ja teitäkin ilmeisesti vielä kiinnostaa näitä postauksia lukea, liittyyhän tänne lukijoiksi koko ajan lisää porukkaa. Pahoittelen tähän loppuun vielä, että olen postannut nyt kovin harvoin, mutta olen ollut jokseenkin jumissa näiden proggisten kanssa. En ole ehtinyt miettiä ja pohtia kunnolla, että pääsisin eteenpäin - jonkun aikaa pitäisi vielä lukea pääsykokeisiin ja toivon, että ehdin lukea kirjat edes kerran läpi (nyt näyttää vähän pahalta...).

Tänään oli myös henkilökohtainen palaute Riittämättömän lopetuksia koskien. En ole sitä kauheasti vielä ehtinyt sulatella enkä miettiä sen enempää, joten palailen aiheen kanssa myöhemmin. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa lukot ja solmut avautuvat, jos vähän nykii. Nyt ne ovat hieman liian tiukalla ja haluaisin tehdä pussiin vain reiän, mutta se ei palvelisi ketään. On ne solmut aikaisemminkin auki saatu!

2 kommenttia:

  1. Varmaan kannattaisi rauhoittua ja sulatella palaute kerrallaan. Niin kuin olet varmaan tekstejä kirjoitellut, yksi kerrallaan. Samalla tavalla viedä niitä sitten kutakin vuorollaan eteenpäin kaikessa rauhassa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yritän näin! Yleensä teen vähän lomittain, että silloin kuin yksi ei suju, palaan toiseen yms. Se on yleensä toiminut omalla kohdallani ihan hyvin, mutta nyt ei jotenkin ajatus kulje, kun mieli on tuolla jossain pääsykoekirjojen sivujen välissä... Mutta toivottavasti jonkun ajan kuluttua taas onnistuu!

      Poista