tiistai 28. kesäkuuta 2016

Jotain muuta kuin Poseidoneja - uusi romaani-idea!

Hei!
Sieltä sellainen saapui taas.

Riittämätöntä pitäisi editoida urakalla, Addiktiokin pitäisi vihdoin saattaa finaaliin. Mitä tekee tämä mieli? Kehittää uuden kässäri-idean sillä välin, kun muiden kanssa ollaan ahtaalla! Ja minä vastaanotan sen ilomielin, joskin pienin varauksin. Missä editointi-into, missä?

Pikainen työnimi saattaisi olla "Merenpoika", mutta jos tästä koskaan tulee mitään, niin tämä nimi tälle ei tosiaan jää - tietääkseni samalla nimellä kulkevia teoksia onkin jo. Jokin bloginimi ja oma nimitys suunnitelmalle täytyy kuitenkin olla, että pysyy kartalla, mistä niistä kymmenestä keskeneräisestä kyhäelmästä on kyse, joten olkoon tämä se.

Tällä hetkellä ajatusta lämmittää tragedia. Pojasta, joka jättää taakseen jotain, jota ei sittenkään olisi halunnut ja vastaanottaa jotain, jota ei olisi sittenkään pitänyt. Turvapaikasta, joka on ensin unelmaa, mutta muuttuu painajaiseksi? Ehkä. Valinnasta, jonka piti olla pelkkä valinta vaihtoehtoineen, mutta paljastuukin lopulta pakolliseksi - ainoaksi mahdollisuudeksi, jos sitä mahdollisuudeksi voi silloin enää kutsua.

Kliseiden viidakko kompastuttaa matkalla? Se yritetään kiertää, mutta toki niitä kliseitäkin varmasti joukkoon eksyy, Omalla tyylillä vaan, ainakin yritetään! Sanaakaan ei ole vielä tekstitiedostossa, mutta merenneito liittyy asioihin jollain tasolla. Ei kun varaamaan kirjastosta tuhat ja yksi merenneidoista ja muista vesimyyteistä kertovaa kirjallisuutta sitten vaan. :) Mutten haluaisi liiaksikaan turvautua näihin myytteihin, pienet mausteet ovat kyllä tervetulleita.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

"Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia" - vai eikö sittenkään?

Moiks!
Katse eteenpäin!
..tai oikeastaan lopetukseen.

Viime yönä - miten tämä kirjoittaminen on taas niin yöpainoitteista? - tartuin Riittämättömän viimeiseen lukuun, viimeiseen liuskaan, eli toisin sanoen lopetukseen. Pari viimeistä riviä meni uusiksi, halusin lopetukseen sittenkin jotain muuta. Pienen leikkaa/liimaa -kuvion ja yhden lainauksen voimin rakensin uuden sävyn loppuun. 

Otin riskin ja lainasin Shakespearea. Tuntuu, että hyvin harvoin on oikeasti tarpeellista lainata tätä näytelmäkirjallisuuden mestaria, sillä kliseiden viidakon liaanit saattavat hyvinkin kuristaa matkalla. Mutta jos lainauksen tekee vähän omalla tyylillä, käsikirjoitukseen sopivasti, niin onko kyseessä silloin enemmän mahdollisuus kuin suuri vääryys? En tiedä vielä, mutta testasin. 

Kyseessä ei ole mitenkään vakava lainaus, tai kuinka sen ilmaisisi. Homma on heitetty puoliksi vitsiksi, muttei silti kuitenkaan. Vähän niin kuin koko käsikirjoitus. Annan asian ehkä hetken olla ja mietin ensi viikolla uudestaan, oliko tässä mitään järkeä. Varovaisen peukun ylöspäin kuitenkin jo sain vastaukseksi. Ja nyt lopetus ehkä vetoaa vielä asteen tai pari enemmän tunteisiin. Siihen ainakin pyrittiin. Hassua, miten parilla pienellä muutoksella sävyn voi muuttaa ja joitain elementtejä kohtauksessa vahvistaa. Muutaman virkkeen lisääminen, parin poisto ja taas parin repliikin paikan vaihto. Siinä se. Itse pidän nykyisestä lopetuksesta ainakin toistaiseksi enemmän, mutta jää nähtäväksi, onko tämäkään se lopullinen.

P.S. Hyvää juhannusta itse kullekin!


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Aamuyöt ja ahtaalle ajetut ajatukset

Hei!




















Sumeaa, hidasta, tahmeaa, tyhjää. Muttei kuitenkaan täysin, sillä sekä perjantain ja lauantain, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä syntyi tekstiä. Ei paljoa, mutta riittävästi. Tai ei välttämättä täydellisen riittävästi, mutta sen verran, että usko itseen ja tekstiin nousi ainakin promillen verran. Juuri sen verran, että saatan uskaltaa taas jatkaa. Viikko rappiolla ja promillejen syövereissä - back in business!

Lauantaina aamuyöstä yritin hahmotella toisiksi viimeistä lukua, tarkemmin ottaen toiseksi viimeisen luvun loppuosaa. Juurikin sitä sekasotkua, josta oli punattu ainakin kaksi kokonaista liuskaa. Kammotus hiipi iholla, muttei iskenyt kynsiään läpi. Heitin surutta roskiin (= toiseen tiedostoon, en yleensä kokonaan deletoi mitään) sen, mikä ei toiminut ja aloin rakentaa jäljelle jääneistä palasista kokonaista osaa tarinaan. Ja sain kuin sainkin luvun jotenkin karsittua kokoon. Tajunnan räjäyttävää? Ei. Kelvollista? Mahdollisesti. Sävy muuttui ehkä asteen humoristisemmaksi puhtaan traagisesta, mutten ole varma, onko se huono (vaikka sitä hivenen pelkäänkin). Alun perin kohtauksen piti olla eräs käsikirjoituksen traagisimmista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että pienehkö huumori voisi kuitenkin toimia. Lähetin pätkän arvioitavaksi ja odotan kommenttia - onko tässä jotain säästettävää, vai kokeilenko kokonaan uudestaan vielä kolmannen kerran.

Sivuhahmojen lopetukset ovat tästä huolimatta todella kesken ja rempallaan edelleen. Keskityin toiseksi viimeisen luvun lopussa enemmän suurempiin linjoihin, suuremmassa osassa olevan sivuhahmon ja päählön välisen suhteen loppuhuipennukseen. Yritin kuitenkin antaa myös varovasti vihjeitä siitä, mitä toisten välillä on saattanut tapahtua. Pohdin, että kävisin tätä kuviota sittenkin hieman aikaisemmin läpi. Heräsi myös ajatus, että jättäisin kuvion aika lailla pimentoon, antaisin vain vihjeitä, mutta näyttäisin tämän kuin likaisen ja lämpimästä hengityksestä sumentuneen auton tuulilasin lävitse. Jättäisin kunkin tulkittavaksi. Mutta vihjeitä on tietysti silti oltava. Ehkä voisin antaa lukijoiden itse asettua jomman kumman hahmon puolelle, mutten täysin ratkaisisi asiaa heidän puolestaan? Kuulostaa omaan korvaan hienolta, mutta toteutus ei välttämättä olekaan niin ihmeellinen. Aina voi kuitenkin yrittää.

Viime yönä sain kirjoitettua pari liuskaa uutta materiaalia yhdelle sivuhahmolle (ja hänen ja toisen hahmon välillä tapahtuvaan kuvioon). Nyt minulla on lähes kaksikymmentä liuskaa materiaalia, jota ei löydy vielä itse käsikirjoituksesta, mutta joka kannattaa sinne todennäköisesti istuttaa. Kohta saattaisi olla taas pitkästä aikaa läpiluvun paikka - eritoten uusille pätkille sopivien paikkojen löytymistä silmällä pitäen. 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

"Maailmanloppu on ainut asia, josta osaisin laulaa"

Heips!
Niihin on valitettavasti vielä matkaa.

Hiljaiseloa on jatkunut liian kauan. Koko viime viikko kului pääsykokeissa, mutta koulupaikkaa ei sieltä tänä vuonna irronnut. Top 8 ei tunnu enää miltään. 5% parhaimmistokaan ei tunnu miltään. En yltänyt 1% parhaimmistoon - yhtäkkiä kaikki on hajalla, eikä mistään tule mitään. Burnout iski taivaalta kuin Zeuksen täysillä viskaama salama (ehkei ihan, sillä merkkejä oli nähtävissä pitkin kevättä).

Viikko on mennyt oikein kliseisimmän "lyödyn kirjailijan" -kaavan kautta. Varmasti jokaisella on jokinlainen kuva tästä vaiheesta taiteilijan elämässä. Erona vain se, että minulta tämä kuvio ei ole yhtä sallittua, sillä enhän ole saavuttanut vielä mitään. Rappiolla ei saa olla, vaan täytyisi jaksaa. En tiedä, onko sallittua pitää edes lomaa 8kk pääsykokeisiin puristamisen jälkeen. Yritän sitä silti järjestää.

Seuraavana etappina olisi editoida Riittämättömän loppu vihdoin kuntoon. En ole kuukauteen, kahteenkaan oikein ehtinyt uhrata ajatuksia koko käsikirjoitukselle. Deadline lähestyy. Se on muka kaukana, mutta oikeasti 4kk on helvetin lyhyt aika, kun ei ole hajuakaan, miten päästä tyydyttävään pisteeseen tekstin kanssa. Vaikka olen yleensä nopea, nyt olen totaalisen jumissa ja tarvitsisin pohdinta-aikaa. Aivot eivät vain ole kovin yhteistyöhaluset juuri nyt. Mitä enemmän mietin sivuhahmojen lopetuksia, sitä suurempaa paniikkia se lietsoo aivosolukossa.

Rauha. Pohdinta. Miettiminen. Tekstiin eksyminen. VS. Paniikki. Ahdistus. Kiire. Tekstin pystyyn haukkuminen.

Koska oman tekstin vihaaminen ja omat riittämättömyyden tunteet korostuvat nyt oikein urakalla, on editointi vaikeaa. Tunteet sumentavat luovan pohdinnan virran, eikä tuloksia tahdo syntyä. Tällä hetkellä on helpompaa itkeä lattialla rikottua lautasta kuin olla tehokas ja taitava editoija. Mieluiten vaihtaisin osat kyllä toisinpäin. Nytkin olisi vapaa viikonloppu ja elättelen toiveita siitä, että saisin korjattua edes muutaman virkkeen. Tai lisättyä pari uutta, raikastavaa virkettä jonnekin tekstin sekaan. Edes jotain pientä. 

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Haaste: Unpopular Bookish Opinions

Kiitos vaarna haasteesta!

Säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi.



1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
- Gayle Formanin "Jos vielä jään". Jokin siinä ärsyttikin. Tarina oli ihan ok, mutta jokin siinä tunnelmassa ei vain yhtään napannut. Se oli ehkä jo liian teiniä ja liian romantisoitua - vaikea sanoa, koska en ole itsekään ihan selvillä. Mutta siinä teoksessa jokin lähetti sellaisia viboja, jotka tosiaan ärsyttivät. Klisee olisi ehkä aika lähellä.


2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Olen pahoillani, mutten osaa vastata tähän mitään! Mieleeni ei nyt äkkiseltään tule yhtään tällaista teosta, vaikka niitäkin saattaa tuolla jossain lymytä.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

- Pienenä olin vankasti sitä mieltä, että Hermionen olisi pitänyt päätyä yhteen Harryn kanssa, mutta vanhemmiten olen alkanut puoltaa tätä "Romione"-kuviota. :D

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

- Realistiset sotaromaanit täälläkin. :D Ei vain iske. Minulla on ehkä lievä asenneongelma. En välittäisi enää lukea sodasta tai katsoa sotaelokuvia, kun sitä naurettavaa harrastusta on täällä jo ihan tarpeeksi (jotain ehkä kertoo se, että lukiossa puheen kirjoituskurssilla otsikoin puheeni: "Sodat on perseestä!"). Spefisodat on sitten asia erikseen!


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

- En nyt tiedä, kuinka "rakastettu" hahmo Ofelia oli, mutta en juurikaan lämmennyt hänelle. Traaginen kohtalo oli ehkä paras osio, haha! Ei, en vihannut Ofeliaa, hän oli tärkeä roolihahmo, mutten olisi mielellään häntä  esim. näytellyt. Paljon kiinnostavampia olivat mielestäni nuori prinssi Hamlet ja hänen setänsä, Tanskan kuningas.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

En ole Gayle Formanilta lukenut muita kirjoja, mutta tykkäyksiä kirjailijalla on Facebookissa yli 43 000, joten voisin vastata hänet tähän. En toisaalta haluaisi muodostaa mielipidettä yhden kirjan perusteella, sillä ei Jos vielä jään ollut mitenkään karmea - se ei vain herättänyt minkäänlaisia tunteita ja tuntui, että homma on todella nähty. Lattea lukukokemus, sanoisin.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

- Fifty Shades of Grey. Tarvitseeko sanoa enempää?

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

- Tähän minulla saattaisi lähiaikoina olla enemmän sanottavaa, sillä minulla on hyllyssä montakin "paria" (elokuva & kirja), joista en ole joko lukenut tai katsonut toista. Juuri nyt ei tule mieleen muuta kuin juurikin tuo Jos vielä jään, mutta elokuva noudatti aika pitkälti kirjaa itsessään, eikä sekään kovin hyvin iskenyt. Se oli ehkä jo liiankin perus. Kirjoitin samantyylisen novellin yläasteen äidinkielentunnilla 13-vuotiaana, mutta se aika on jo ohitettu. Minulle elokuva eikä kirja avannut silmiä mihinkään uuteen, mitä yleensä ehkä toivoisin.


Olin ehkä hieman tylsä, kun suurin osa vastauksista pyöri yhden romaanin ympärillä, mutta aivosolut ovat jotenkin tukossa. Voin päivittää listan sitten, kun eteen sattuu selkeämpiä vastauksia!

Haastan Elinan!