sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Aamuyöt ja ahtaalle ajetut ajatukset

Hei!




















Sumeaa, hidasta, tahmeaa, tyhjää. Muttei kuitenkaan täysin, sillä sekä perjantain ja lauantain, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä syntyi tekstiä. Ei paljoa, mutta riittävästi. Tai ei välttämättä täydellisen riittävästi, mutta sen verran, että usko itseen ja tekstiin nousi ainakin promillen verran. Juuri sen verran, että saatan uskaltaa taas jatkaa. Viikko rappiolla ja promillejen syövereissä - back in business!

Lauantaina aamuyöstä yritin hahmotella toisiksi viimeistä lukua, tarkemmin ottaen toiseksi viimeisen luvun loppuosaa. Juurikin sitä sekasotkua, josta oli punattu ainakin kaksi kokonaista liuskaa. Kammotus hiipi iholla, muttei iskenyt kynsiään läpi. Heitin surutta roskiin (= toiseen tiedostoon, en yleensä kokonaan deletoi mitään) sen, mikä ei toiminut ja aloin rakentaa jäljelle jääneistä palasista kokonaista osaa tarinaan. Ja sain kuin sainkin luvun jotenkin karsittua kokoon. Tajunnan räjäyttävää? Ei. Kelvollista? Mahdollisesti. Sävy muuttui ehkä asteen humoristisemmaksi puhtaan traagisesta, mutten ole varma, onko se huono (vaikka sitä hivenen pelkäänkin). Alun perin kohtauksen piti olla eräs käsikirjoituksen traagisimmista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että pienehkö huumori voisi kuitenkin toimia. Lähetin pätkän arvioitavaksi ja odotan kommenttia - onko tässä jotain säästettävää, vai kokeilenko kokonaan uudestaan vielä kolmannen kerran.

Sivuhahmojen lopetukset ovat tästä huolimatta todella kesken ja rempallaan edelleen. Keskityin toiseksi viimeisen luvun lopussa enemmän suurempiin linjoihin, suuremmassa osassa olevan sivuhahmon ja päählön välisen suhteen loppuhuipennukseen. Yritin kuitenkin antaa myös varovasti vihjeitä siitä, mitä toisten välillä on saattanut tapahtua. Pohdin, että kävisin tätä kuviota sittenkin hieman aikaisemmin läpi. Heräsi myös ajatus, että jättäisin kuvion aika lailla pimentoon, antaisin vain vihjeitä, mutta näyttäisin tämän kuin likaisen ja lämpimästä hengityksestä sumentuneen auton tuulilasin lävitse. Jättäisin kunkin tulkittavaksi. Mutta vihjeitä on tietysti silti oltava. Ehkä voisin antaa lukijoiden itse asettua jomman kumman hahmon puolelle, mutten täysin ratkaisisi asiaa heidän puolestaan? Kuulostaa omaan korvaan hienolta, mutta toteutus ei välttämättä olekaan niin ihmeellinen. Aina voi kuitenkin yrittää.

Viime yönä sain kirjoitettua pari liuskaa uutta materiaalia yhdelle sivuhahmolle (ja hänen ja toisen hahmon välillä tapahtuvaan kuvioon). Nyt minulla on lähes kaksikymmentä liuskaa materiaalia, jota ei löydy vielä itse käsikirjoituksesta, mutta joka kannattaa sinne todennäköisesti istuttaa. Kohta saattaisi olla taas pitkästä aikaa läpiluvun paikka - eritoten uusille pätkille sopivien paikkojen löytymistä silmällä pitäen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti