keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Haaste: Unpopular Bookish Opinions

Kiitos vaarna haasteesta!

Säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi.



1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
- Gayle Formanin "Jos vielä jään". Jokin siinä ärsyttikin. Tarina oli ihan ok, mutta jokin siinä tunnelmassa ei vain yhtään napannut. Se oli ehkä jo liian teiniä ja liian romantisoitua - vaikea sanoa, koska en ole itsekään ihan selvillä. Mutta siinä teoksessa jokin lähetti sellaisia viboja, jotka tosiaan ärsyttivät. Klisee olisi ehkä aika lähellä.


2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Olen pahoillani, mutten osaa vastata tähän mitään! Mieleeni ei nyt äkkiseltään tule yhtään tällaista teosta, vaikka niitäkin saattaa tuolla jossain lymytä.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

- Pienenä olin vankasti sitä mieltä, että Hermionen olisi pitänyt päätyä yhteen Harryn kanssa, mutta vanhemmiten olen alkanut puoltaa tätä "Romione"-kuviota. :D

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

- Realistiset sotaromaanit täälläkin. :D Ei vain iske. Minulla on ehkä lievä asenneongelma. En välittäisi enää lukea sodasta tai katsoa sotaelokuvia, kun sitä naurettavaa harrastusta on täällä jo ihan tarpeeksi (jotain ehkä kertoo se, että lukiossa puheen kirjoituskurssilla otsikoin puheeni: "Sodat on perseestä!"). Spefisodat on sitten asia erikseen!


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

- En nyt tiedä, kuinka "rakastettu" hahmo Ofelia oli, mutta en juurikaan lämmennyt hänelle. Traaginen kohtalo oli ehkä paras osio, haha! Ei, en vihannut Ofeliaa, hän oli tärkeä roolihahmo, mutten olisi mielellään häntä  esim. näytellyt. Paljon kiinnostavampia olivat mielestäni nuori prinssi Hamlet ja hänen setänsä, Tanskan kuningas.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

En ole Gayle Formanilta lukenut muita kirjoja, mutta tykkäyksiä kirjailijalla on Facebookissa yli 43 000, joten voisin vastata hänet tähän. En toisaalta haluaisi muodostaa mielipidettä yhden kirjan perusteella, sillä ei Jos vielä jään ollut mitenkään karmea - se ei vain herättänyt minkäänlaisia tunteita ja tuntui, että homma on todella nähty. Lattea lukukokemus, sanoisin.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

- Fifty Shades of Grey. Tarvitseeko sanoa enempää?

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

- Tähän minulla saattaisi lähiaikoina olla enemmän sanottavaa, sillä minulla on hyllyssä montakin "paria" (elokuva & kirja), joista en ole joko lukenut tai katsonut toista. Juuri nyt ei tule mieleen muuta kuin juurikin tuo Jos vielä jään, mutta elokuva noudatti aika pitkälti kirjaa itsessään, eikä sekään kovin hyvin iskenyt. Se oli ehkä jo liiankin perus. Kirjoitin samantyylisen novellin yläasteen äidinkielentunnilla 13-vuotiaana, mutta se aika on jo ohitettu. Minulle elokuva eikä kirja avannut silmiä mihinkään uuteen, mitä yleensä ehkä toivoisin.


Olin ehkä hieman tylsä, kun suurin osa vastauksista pyöri yhden romaanin ympärillä, mutta aivosolut ovat jotenkin tukossa. Voin päivittää listan sitten, kun eteen sattuu selkeämpiä vastauksia!

Haastan Elinan!

5 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! :D Tästä tulee hauskaa. Ainakin pari kohtaa tulee olemaan meillä samanlaiset, esim. Fifty shades ei minuakaan jaksa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Hyvä että huomasit, en nimittäin muista, muistinko linkata haasteen sulle blogin puolelle!

      Poista
  2. Jäin miettimään tuota sotaromaani-asiaa. Rintamakuvaukset ovat pahimmillaan puuduttavia, mutta ainakin itse lukemani (kieltämättä suhteellisen harvalukuinen) joukko sotaromaaneja ovat olleet sodanvastaisia, mm. Linnan Tuntematon sotilas, Päätalon Myrsky Koillismaassa, parhaillaan kesken oleva Hašekin Sotamies Švejk jne. Tämän kokemukseni perusteella en aivan tunnista genreä tuosta "naurettava harrastus" -sutkauksesta. Mielestäni sotakirjallisuuden lukeminen on tärkeää, jotta esimerkiksi maailmansotien kauhut eivät unohdu (kuten valitettavasti näyttää käyneen jo nyt julkisen keskustelun sävystä päätellen).

    Myrsky Koillismaassa sai ainakin itseni sisäistämään tunnetasolla paljon aiempaa järkyttävämmin sodan mielettömyyden sekä ymmärtämään kulttuurimme sotadiskurssia sekä tämän diskurssin muotoutumisen syitä. Koska kyseinen diskurssi on pultattu hyvin syvälle suomalaiseen kulttuuriin, siitä tietoiseksi tuleminen ja sen kriittinen tarkastelu on nähdäkseni erityisen tarpeellista.

    Tämän vuodatuksen loppuun tosin lisään, että en toki yritä sanoa, että sotakirjallisuudesta olisi pakko pitää tai sitä olisi pakko lukea - ainoastaan, että itse näen sodanvastaisten sotaromaanien lukemisen tärkeänä. Ja että - ainakin omissa mielikuvissani - historialliset sotaromaanit kytkeytyvät sodanvastaisuuteen, kun taas populaarikulttuurin fiktiivisten sotien esitykset tapaavat olla siloitellumpia ja ihannoivat sotaa useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jotenkin ehkä juuri se asenneongelma on estänyt minua edes tarttumasta kyseiseen kirjallisuuteen, mutta kyllä ainakin Tuntematon pitäisi lukea kokonaan ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Ehkä ne auttaisivat avaamaan asiaa enemmän. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sotimaan joutuvat ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä riidan alkulähteen kanssa. Jos jonkinlaista sotaa armeijoineen olisi pakko käydä, kannattaisin mieluusti tätä sovittua kellonaikaa ja kuninkaita mukana, mutta se ei enää oikein toimi niin. :D

      Kommenttisi johdosta lisään kyllä lukulistalle edes sen yhden sotaromaanin. :)

      Poista
    2. Mukavaa, jos ajatuksia heräsi.

      Harvemmin nykyaikana sotien alkuperässä kyse on "riidasta", vaan sitä käytetään esimerkiksi painostuskeinona tai, kuten eräälläkin historiankurssilla opin, kun sisäpolitiikassa on ongelmia, yritetään kansan huomio suunnata voittoihin ulkopolitiikassa - ja tätähän tapahtui jo 1700-luvulla. Sotien syyt ovat varsin monisyisiä ja yleensä niiden alkamiseen kytkeytyvät useat eri eturyhmät ja niiden ristiriidat, ei niinkään yksittäiset henkilö. (Tosin diktatuurien kohdalla ollaan jo lähempänä yksittäisen henkilön aloittamaa sotaa.) Sotien ongelma onkin se, että ne ovat niin valtava ja monimutkainen ilmiö, että niiden yksiselitteistä alkulähdettä ja sikäli "syyllisiä" sen alkamiseen on aika haastavaa lähteä osoittelemaan.

      Poista