perjantai 24. kesäkuuta 2016

"Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia" - vai eikö sittenkään?

Moiks!
Katse eteenpäin!
..tai oikeastaan lopetukseen.

Viime yönä - miten tämä kirjoittaminen on taas niin yöpainoitteista? - tartuin Riittämättömän viimeiseen lukuun, viimeiseen liuskaan, eli toisin sanoen lopetukseen. Pari viimeistä riviä meni uusiksi, halusin lopetukseen sittenkin jotain muuta. Pienen leikkaa/liimaa -kuvion ja yhden lainauksen voimin rakensin uuden sävyn loppuun. 

Otin riskin ja lainasin Shakespearea. Tuntuu, että hyvin harvoin on oikeasti tarpeellista lainata tätä näytelmäkirjallisuuden mestaria, sillä kliseiden viidakon liaanit saattavat hyvinkin kuristaa matkalla. Mutta jos lainauksen tekee vähän omalla tyylillä, käsikirjoitukseen sopivasti, niin onko kyseessä silloin enemmän mahdollisuus kuin suuri vääryys? En tiedä vielä, mutta testasin. 

Kyseessä ei ole mitenkään vakava lainaus, tai kuinka sen ilmaisisi. Homma on heitetty puoliksi vitsiksi, muttei silti kuitenkaan. Vähän niin kuin koko käsikirjoitus. Annan asian ehkä hetken olla ja mietin ensi viikolla uudestaan, oliko tässä mitään järkeä. Varovaisen peukun ylöspäin kuitenkin jo sain vastaukseksi. Ja nyt lopetus ehkä vetoaa vielä asteen tai pari enemmän tunteisiin. Siihen ainakin pyrittiin. Hassua, miten parilla pienellä muutoksella sävyn voi muuttaa ja joitain elementtejä kohtauksessa vahvistaa. Muutaman virkkeen lisääminen, parin poisto ja taas parin repliikin paikan vaihto. Siinä se. Itse pidän nykyisestä lopetuksesta ainakin toistaiseksi enemmän, mutta jää nähtäväksi, onko tämäkään se lopullinen.

P.S. Hyvää juhannusta itse kullekin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti