lauantai 30. heinäkuuta 2016

Läpilukua (Riittämätön) & uuden tarinan lopetuskokeiluja (Merenpoika)

Hejsan!
Pahoittelen, en omaa piirtämisen jaloa taitoa.

Kaksi viikkoa hiljaisuutta. Minkä tähden? Viime viikolla aloitin jo Riittämättömän läpiluvun, mutta siihen tuli viikonlopuksi pieni keskeytys, sillä lähdin käymään Länsi-Suomessa, tarkemmin ottaen Turun lähimaastossa, sukulaisillani. Tällä viikolla oli tarkoitus jatkaa ja jatkoinkin - enää about 50 liuskaa jäljellä - mutta siihen ja editointiin tuli tiistaina stoppi, kun perus nuhan ja kurkkukivun lisäksi mukaan astui kuume. Kesäflunssaa siis.

Pitkään läpiluku sujuikin ongelmitta, liitin pari uutta palasta mukaan ja merkitsin ylös kohtia, joihin tulisi tekstin aikana vielä palata, mutta mitkä ovat jostain syystä unohtuneet. Tiistaina läpiluku kuitenkin tyssäsi myös vaikeaan osioon tarinassa. Mukaan pitäisi saada sivuhenkilön osalta tärkeitä palasia, mutta minne ihmeeseen? Päähenkilön kanssa menevät seuraavassa luvussa sukset ristiin ja vasta pari lukua sitten on alettu käsitellä tätä sivuhenkilön asiaa. Tuskinpa sivuhahmo mieluusti enää avautuu yksityisasioistaan välirikon jälkeen (joka sovitaan vasta loppukliimaksin aikaan). Isoa konfliktia on siirrettävä, sillä en voi oikein tapahtumia aikaistaakaan järkevästi. Mutta kuinka? Silloin toisen sivujuonen palaset kärsivät ja niitä on muutettava. Palapeli vaikeutuu koko ajan...

Addiktion kanssa ei juuri ollut tätä ongelmaa. Uudet palaset soljahtivat joukkoon helposti, sillä tarina oli aika "aukkoinen", tai miten sen sanoisi. Uuden kirjoittaminen ei tuottanut juuri vaikeuksia, melkein joka paikkaan sai lisättyä tavaraa, jos tarvitsi. Riittämätön on jollain tasolla "kiinteämpi", yhtenäisempi(?), joka ei tässä mielessä ehkä olekaan niin hyvä juttu, kun huomasin, että lisää tavaraa olisi vielä saatava joukkoon. Ehkä jotenkin onnistun.

Toivon, että pystyn viimeistään ensi viikolla palaamaan Riittämättömän pariin, sillä sillä alkaisi tosiaan olla vähän kiire. Kaikki tarvittavat palaset tulisi ainakin saada lisättyä ja pahimmat mokat korjattua, en tiedä, ehdinkö hienosäätövaiheeseen ennen kilpailun deadlinea. Joka tietystikään ei ole kovin hyvä uutinen minun osaltani. Mutta katsellaan.

Myös uusimpaan ihmetyksen aiheeseeni, eli uusimpaan tarinaideaan, ilmestyi tänään pitkästä aikaa lyhykäinen palanen - lopetusehdotus. Kuva on ollut mielessäni lähes siitä saakka, kun sain ensimmäisen idean tähän stooriin, mutta toteutus uupui. Enkä sano, että tästä kokeilusta tuli paras mahdollinen, mutta siitä tuli ainakin erilainen, mitä olen itse tottunut tekemään. Tähän tarinamaailmaan ei sovi "addiktiomaisen" kylmä realismi ja siksikin olen ollut hieman varuillani - entä jos kerrontani lipsuu pahasti tekotaiteellisen kliseisyyden puolelle? Mutta toisaalta, olenhan täällä jonkun vuoden hokenut sitä, etten tahdo jumiutua yhteen tyyliin ja kategoriaan. Ehkä tässä on minun mahdollisuuteni?

Erittäin raaka ajatus juonesta minulla on päässäni, muuten ei ole kuin palasia. Tämän käsikirjoituksen syntyprosessi on kyllä tyystin erilainen Riittämättömän kanssa - ei melkein voisi olla enää erilaisempi. Mutta otan haasteen vastaan.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Viikko lanu-maailmassa + pohdintaa Addiktion suhteen

Ciao!


Heinäkuinen viikko Oriveden opistolla vierähti nopeammin kuin ehti edes ajatella. Jo nyt on ikävä takaisin.

Lapsille ja nuorille kirjoittamisen kesäkurssi, miksi olin siellä? Studio Orfeuksessahan olen hionut nuortenromaanikäsikirjoituksia jo kaksi vuotta. Koin kuitenkin, ettei minulla ollut  vielä juurikaan kosketusta lastenkirjojen maailmaan. Lisähaasteena päätinkin kehittää romaanin sijasta lasten draamaa, sillä eräs idea oli lähtenyt elämään draaman verkkokurssilla. Ja valinta oli mainio! Tuntuu, että alan vihdoin saada kiinni tästä draamahommastakin.

Kävimme osalti samoja asioita, mitä Studio Orfeuksessa on tullut käytyä, mutta huomattavasti nopeammassa tahdissa ja lanu-näkökulmasta. Dramaturgia on kuitenkin esim. lasten kuvakirjassa suhteellisen erilainen kuin aikuisten romaanissa, vaikka toki myös samoja elementtejä löytyy. Yksinkertaisempaa, mustavalkoisempaa. Sitä se ainakin on.

Hassua on se, kuinka lyhyessä ajassa voi kehittyä huimasti. Saimme ohjaajaltakin palautetta, että koko meidän ryhmämme tehtävät paranivat päivä päivältä, vaikka tehtävät itse asiassa melkeinpä vaikeutuivat joka ilta. Muutama päivä ja jo nyt tuntuu, että minulla on huomattavasti vahvempi käsitys siitä, mistä lastennäytelmässäni on kyse. Eilen kirjoitimme mm. loppuja. Minulla oli loppukohtaus jo olemassa, mutta tein toisen, vaihtoehtoisen lopun. Sävy ja tunnelma on todella erilainen, vaikka elementit ovat jotakuinkin samat. Uskaltaisin myös väittää, että uusi loppu on mielekkäämpi. Hassua sinänsä, sillä en ole ehtinyt rakentaa näytelmälle vielä edes kunnon juonta, minulla ei ole olemassa kuin pääkaari, alku ja lopetus. Tämä on taas niitä projekteja, jotka näköjään etenevät pala palalta, mosaiikkina.

Vaikka sain paljon aikaan, oli minulla myös lieviä haasteita aika ajoin. Yritin mm. luoda yhdessä illassa koko illan elokuvan synopsiksen ja sen jälkeen kirjoitin siitä pari kohtausta esimerkiksi. Pääsykokeissa samankaltaista synopsista oli aikaa tehdä sellaiset kolme tuntia ja logiikan löytyminen niin nopeasti on oikeasti hankalaa. Päätarina saattaa välähtää mielessä, mutta entä sivuhahmot, kaikkien elementtien nivominen yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi? Hyvä, kun ehtii keksiä edes kantavan tarinan (yleensä olen suhteellisen nopea, mutta aina ei tosiaan vaan suju). Tällä kertaa keksin alkuidean, mutta mitä päählö sitten selvitti tällä kaavalla oli muutaman tunnin iso mysteeri ja joka virkkeen välissä tulikin seilattua Facebookissa. Kaikesta huolimatta sain ihan kelpo palautetta tästä tehtävästä. Eikä kurssilla loppuun hiottuja tehtäviä odotettukaan, raakaversioitahan ne vasta olivat ja mahdollisesti ideoita siitä, mitä ehkä voisi olla.

Henkilökohtaisessa palautteessa puheeksi tuli pitkästä aikaa Addiktio. Keskustelimme siitä tovin ja yhtäkkiä silmät avautuivat. Melkein kuin silmälasit olisivat tarvinneet päivityksen ja olisin laskenut uudet lasit eilen nenälleni. Kerroin muutamasta asiasta, joka minua on alkanut käsikirjoituksessa ärsyttää ja pohdimme vaihtoehtoja. Äkkiä näin tässä logiikan. Otin tosiaan ideat avosylin vastaan, sillä ne tuntuivat juuri siltä, mitä käsikirjoitus kaipasikin. Ne kohdat, jotka olivat jonkin aikaa tuntuneet epätyydyttäviltä, eivät ainakaan parhailta mahdollisilta, selkenivät päässäni aivan uudella tavalla. En vielä ole ehtinyt käytännössä tehdä mitään, mutta uskallan toivoa, että käsikirjoitus tulee paranemaan. Ainakin sävy mahdollisesti muuttuu, mutta tässä vaiheessa mielestäni parempaan päin. Ehkä tämä oli juuri se, mitä olin koko ajan sokeasti hakenut, mutta nyt vasta ymmärrän.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Jumitus & hidasta lipumista pitkin pintaa (Riittämätön ft. Merenpoika)

Tsau!





























Irrallisia osia - koska muuta en ole saanut aikaan.

Riittämättömän kanssa olen edelleen pahasti jumissa. Yhden uuden pätkän sain aikaan viime viikolla, mutta sekin eteni tahmeasti kuin olisin näpytellyt sitkeää toffeenäppäimistöä. Sainkin ohjeeksi, että ajattelisin hetken jotain muuta - liikakin ajattelu ja analysointi saattavat lukkiuttaa ja lisätä suorituspaineita. 

Olen enimmäkseen lukenut Runousopin analyysejä, Aristoteleen pohdintoja, seikkaillut liikaa nettikauppojen sivuilla ja haaveillut milloin mistäkin Shakespeare/Hamlet-sälästä, galaksiverhoista, Aristoteleen rintakuvasta...you name it. Alkaa teinivuosien fanitusmoodi iskeä päälle, mutta tällä kertaa fanituksen kohteet sattuvat olemaan hieman kaukaisemmalta ajalta (mutta kuolleita kumminkin, siitä ei ole päästy mihinkään).

Offtopic: Löysin myös hienon Shakespeare-suihkuverhon, mutta Shakespearen tuijotus suihkussa käydessä saattaisi olla hivenen häiritsevää...

Niin, ja olen minä kuutisen liuskaa kirjoittanut pätkiä siihen uuteenkin proggikseen. Mitään järkevää juonta tai tarkempia juttuja ei ole vielä syntynyt, sillä ajattelin pitäväni pääpainon kuitenkin Riittämättömässä siihen saakka, kunnes se on postitettu kilpailuun (poislukien ensi viikko, sillä olen Orivedellä kesäkurssilla työstämässä lastenromaania/lasten draamaa). Mutta tosiaan, irrallisia pätkiä, kuvia, mitä mieleen nousee. Tällä kertaa ollaan taas hyvin visuaalisissa sfääreissä, ainakin ollaan tähän saakka oltu. Toivottavasti sen filmin voi taas tuoda sanojen kautta myös lukijoille.

P.S. Odottelen myös jännityksellä, pääsenkö varasijalta kouluun. Vain 16 hakijaa oli ylipäätään ylittänyt vaadittavat pisterajat kyseiselle linjalle ja satuin olemaan yksi heistä (kyseessä siis se pänttäystä vaatinut koulutus). Ei tainnut mennäkään niin huonosti kuin odotin.

P.P.S. Koeluen myös tällä hetkellä yhtä lastenromaanikäsikirjoitusta. Mukavaa lukea jotain hauskaa ja kepeää vaihteeksi, sopii näihin kesätunnelmiin kyllä mainiosti! :)