lauantai 16. heinäkuuta 2016

Viikko lanu-maailmassa + pohdintaa Addiktion suhteen

Ciao!


Heinäkuinen viikko Oriveden opistolla vierähti nopeammin kuin ehti edes ajatella. Jo nyt on ikävä takaisin.

Lapsille ja nuorille kirjoittamisen kesäkurssi, miksi olin siellä? Studio Orfeuksessahan olen hionut nuortenromaanikäsikirjoituksia jo kaksi vuotta. Koin kuitenkin, ettei minulla ollut  vielä juurikaan kosketusta lastenkirjojen maailmaan. Lisähaasteena päätinkin kehittää romaanin sijasta lasten draamaa, sillä eräs idea oli lähtenyt elämään draaman verkkokurssilla. Ja valinta oli mainio! Tuntuu, että alan vihdoin saada kiinni tästä draamahommastakin.

Kävimme osalti samoja asioita, mitä Studio Orfeuksessa on tullut käytyä, mutta huomattavasti nopeammassa tahdissa ja lanu-näkökulmasta. Dramaturgia on kuitenkin esim. lasten kuvakirjassa suhteellisen erilainen kuin aikuisten romaanissa, vaikka toki myös samoja elementtejä löytyy. Yksinkertaisempaa, mustavalkoisempaa. Sitä se ainakin on.

Hassua on se, kuinka lyhyessä ajassa voi kehittyä huimasti. Saimme ohjaajaltakin palautetta, että koko meidän ryhmämme tehtävät paranivat päivä päivältä, vaikka tehtävät itse asiassa melkeinpä vaikeutuivat joka ilta. Muutama päivä ja jo nyt tuntuu, että minulla on huomattavasti vahvempi käsitys siitä, mistä lastennäytelmässäni on kyse. Eilen kirjoitimme mm. loppuja. Minulla oli loppukohtaus jo olemassa, mutta tein toisen, vaihtoehtoisen lopun. Sävy ja tunnelma on todella erilainen, vaikka elementit ovat jotakuinkin samat. Uskaltaisin myös väittää, että uusi loppu on mielekkäämpi. Hassua sinänsä, sillä en ole ehtinyt rakentaa näytelmälle vielä edes kunnon juonta, minulla ei ole olemassa kuin pääkaari, alku ja lopetus. Tämä on taas niitä projekteja, jotka näköjään etenevät pala palalta, mosaiikkina.

Vaikka sain paljon aikaan, oli minulla myös lieviä haasteita aika ajoin. Yritin mm. luoda yhdessä illassa koko illan elokuvan synopsiksen ja sen jälkeen kirjoitin siitä pari kohtausta esimerkiksi. Pääsykokeissa samankaltaista synopsista oli aikaa tehdä sellaiset kolme tuntia ja logiikan löytyminen niin nopeasti on oikeasti hankalaa. Päätarina saattaa välähtää mielessä, mutta entä sivuhahmot, kaikkien elementtien nivominen yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi? Hyvä, kun ehtii keksiä edes kantavan tarinan (yleensä olen suhteellisen nopea, mutta aina ei tosiaan vaan suju). Tällä kertaa keksin alkuidean, mutta mitä päählö sitten selvitti tällä kaavalla oli muutaman tunnin iso mysteeri ja joka virkkeen välissä tulikin seilattua Facebookissa. Kaikesta huolimatta sain ihan kelpo palautetta tästä tehtävästä. Eikä kurssilla loppuun hiottuja tehtäviä odotettukaan, raakaversioitahan ne vasta olivat ja mahdollisesti ideoita siitä, mitä ehkä voisi olla.

Henkilökohtaisessa palautteessa puheeksi tuli pitkästä aikaa Addiktio. Keskustelimme siitä tovin ja yhtäkkiä silmät avautuivat. Melkein kuin silmälasit olisivat tarvinneet päivityksen ja olisin laskenut uudet lasit eilen nenälleni. Kerroin muutamasta asiasta, joka minua on alkanut käsikirjoituksessa ärsyttää ja pohdimme vaihtoehtoja. Äkkiä näin tässä logiikan. Otin tosiaan ideat avosylin vastaan, sillä ne tuntuivat juuri siltä, mitä käsikirjoitus kaipasikin. Ne kohdat, jotka olivat jonkin aikaa tuntuneet epätyydyttäviltä, eivät ainakaan parhailta mahdollisilta, selkenivät päässäni aivan uudella tavalla. En vielä ole ehtinyt käytännössä tehdä mitään, mutta uskallan toivoa, että käsikirjoitus tulee paranemaan. Ainakin sävy mahdollisesti muuttuu, mutta tässä vaiheessa mielestäni parempaan päin. Ehkä tämä oli juuri se, mitä olin koko ajan sokeasti hakenut, mutta nyt vasta ymmärrän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti