perjantai 5. elokuuta 2016

3 askelta eteenpäin (Riittämätön/Addiktio/Merenpoika)

Hei!
Before & after: vihko Orfeuksen alkaessa syksyllä 2014 vs. nyt.

Läpiluku vol. 1 Riittämättömän kanssa suoritettu. Sain onnekseni kaikki uudet palaset solutettua tekstin sekaan, mutta sokeuduinkin sille sitten täysin. En saanut ihan niin tarkkaa kokonaiskuvaa kuin olin toivonut, sillä läpilukuun tuli lähes viikon paussi (mistä viime postauksessa mainitsinkin). Lisäksi muistan liian hyvin, mitä olen juuri liimannut ja mistä leikellyt - en jotenkin hahmota tekstiä samalla tavalla kuin ulkopuolinen lukija sen ehkä käsittää.

Uudet palaset tuntuvat olevan myös sekaisin. En tiedä, olenko tuonut tekstiin tarpeeksi informaatiota milloin mistäkin asiasta - saako palasista mitään käsitystä vai pitäisikö kirjoittaa vielä lisää. Olen juuri nyt lähes täysin sokeutunut koko käsikirjoitukselle. Lisäksi kerronta jostain syystä ärsyttää. Se ei ole hienoa, taiteellista tai kaunista. Se on töksähtelevää, kovaa ja melkein jopa tylsää. Ehkä se johtuu uuden kässärinraakileen erilaisesta tyylistä, joka on alkanut kiehtoa vain enemmän koko ajan, että edellinen yhtäkkiä raapii selkään verisiä haavoja. Mutta ehkä pienen tauon päästä taas helpottaa?

Niin. Ajattelin pistää Riittämättömän hetkeksi jäähylle, odotella kommenttia ja yrittää unohtaa. Toivon, että viim. joskus kuukauden kuluttua näkisin tekstin taas uusin silmin ja saisin viilattua vielä tehokkaasti ennen lokakuun lopun kilpailudeadlinea. Onhan siinä sentään vielä lähes 2kk aikaa - joskus siinä ajassa ehtii tapahtua ihmeitä. 

Myös uutta nimeä on pohdittu. Ajattelin kokeilla vääntää eräästä sananlaskusta käsikirjoituksen päähenkilöä enemmän kuvaavan version - mutta toki nimi pitäisi silti saada lyhyeksi ja ytimekkääksi. Se on vielä työn alla siis. Mutta ajatuksissa.

Addiktion laitoin yhdelle tyypille taas luettavaksi, testaan, miten menee läpi. Kehitin käsikirjoitukseen myös mahdollisen uuden aloituskappaleen. Ja tämän kaltaisia kuvauksia ajattelin lisätäkin tekstiin. Ilon kuvaus ja lukijan koskettaminen sitä kautta on minusta vain 100 kertaa vaikeampaa kuin angstitekstillä liikuttaminen! Vai mitä sanotte?

Lisäksi Merenpoikaan on siihenkin ilmestynyt palanen jos toinenkin. Alan saada jo vähän jonkinlaista käsitystä siitä, minkälainen tarina on mahdollisesti tulossa. Mutta moni asia voi vielä muuttua - kaikki on toisin sanoen tässä vaiheessa vielä mahdollista. Sinänsä hassua, sillä minkään muun aikaisemman käsikirjoituksen kohdalla syntymisprosessi ei ole ollut lähellekään samanlainen (ja niitä on nyt tuolla nopeasti laskettuna koneen uumenissa sellaiset 6 romaanikässäriä + kaikkia muita tarinoita yms). Suurimman osan ensimmäinen raakaversio on tullut naputeltua kirjoitusohjelmaan ihmeenkin kronologisesti, parin kohdalla muutama palanen on syntynyt etukäteen ja siitä on heti alettu rakentaa siltaa kronologisen osan välille. Aika nopeasti. Nyt koko tarina on ihan palasina ympäri ämpäri mahdollista tarinaa, enkä ole edes varma, mitä kaikkea se tulee sisältämään. Pieni jana on pääjuonta päässä, mutta miten mihinkin päädytään - täysi mysteeri. Ja haastavaa, mutta omalla tavallaan myös kiinnostavaa yrittää saada tällaisesta palapelistä kokonaisuutta. Jännitystä ilmassa ja odotan jo innolla, että saan uhrata tälle tarinalle enemmänkin tilaa kalenterista. Haasteita päin pää pystyssä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti