tiistai 30. elokuuta 2016

Tyhjiö - kirjainten kadotus (sekalainen kuulumispostaus)

Hejsan!





















"Tänään ihmisen puolikas on huomenna Leijonakuningas!"
- Ellinoora (Leijonakuningas)

Hidasta, surkastunutta aivotoimintaa täynnä koko viikko. Ovatko aivoni hylänneet minut? Onko "nerouteni taas romahtanut"? Hahah. Siltä vähän tuntuu.

Kirjoitin noin viikko sitten ehkä neljä riviä Merenpojan tekstitiedostoon. Sen jälkeen - ei mitään. Tämän illan olen yrittänyt väännellä ja käännellä ajatuksia, korjata virheitä, miettiä, miten saisi palaset yhteen - nykyisissä palasissa on keskenään aukkoja, epäloogisuuksia. Turhautuminen seuraa varjona perässä. Mutta saatoin keksiä taas jotain. Se on sitten eri asia, koska saan muotoiltua proosamuotoisen kohtauksen muun tekstin jatkeeksi.

Olen kuitenkin vihdoin lukenut Sofokleen Kuningas Oidipuksen, josta pääsykoehaastattelussa oli puhetta. Soitin myös viimeisen vaiheen palautteeni. Toisiksi viimeiseen päivään oli homma kaatunut, muuten olin tasaisesti suoriutunut erittäin hyvin. Mutta tosiaan, tuo kirottu torstai - väsymys ja totaalinen aivojumi, siihen yhdistettynä paniikki ja stressi siitä, etten keksikään mitään (esimerkiksi en äkkiä muistanut ainoankaan elokuvan juonta tai henkilöhahmojen nimiä, vaikka toki olen MUUTAMAN elokuvan tähän ikään mennessä ehtinyt katsoa :D) = kombo oli valmis. Alisuoriuduin totaalisesti koko päivän. Mutta jos ensi keväänä ei osuisi niin huono tuuri omalle kohdalle.

Katsoin myös Christiane F. - Tyttö Metroasemalta -elokuvan (Huumeasema Zoohon perustuva). Mielestäni ihan ok, mutta itse olisin saattanut tehdä jotakin toisin. Jotenkin minusta elokuvaan ei oltu saatu samaa imua tai kaikkia tasoja, mitä kirja piti sisällään. Mitta saattoi rajoittaa (elokuva oli leikkauksista huolimatta yli kaksituntinen) tai sitten ehkä pääosan esittäjän nuori ikä (Natja Brunckhorst oli tietääkseni elokuvan kuvausaikoihin itsekin suunnilleen 14-vuotias). 

Pääsin seuraamaan pyörätuolitanssileiriäkin jo toistamiseen! Tapasin tietysti myös pyörätuolitanssijan, jota olen haastatellut Riittämätöntä varten. Hauskaa oli, totta kai! :)

Vähän elämän joka osa-alueella on nyt odottamista, venailua, toivomista. Mikään ei ole tuntunut etenevän oikein mihinkään. Kirjoittamisen suhteen voisin ottaa ohjat omiin käsiini ja painaa duunia, mutta jotenkin se on tällä hetkellä erittäin vaikeaa. Olen kuin lasikuvun sisällä jumissa. Teksti odottaa ulkopuolella, näen sen joka hetki, mutten voi kirjoittaa, koska en pääse kirjoitusvälineisiin käsiksi. Este on lähinnä henkistä laatua, sillä aikaakin olisi nyt kyllä riittämiin. Jostakin syystä en vain saa taas mitään aikaan. Ja se kiukuttaa entisestään.

2 kommenttia:

  1. Kuvaat hemmetin hyvin olotilaa, joka itsellänikin on nykyisin melkein koko ajan... Odottamista, venailua, toivomista. Huoh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole tämän kanssa yksin! :D Tsemppiä sinne suuntaan!

      Poista