tiistai 29. marraskuuta 2016

Ennakkotehtäviä ja editointia

Heips!
Kävin myös viikonloppuna leffassa!

En ole hetkeen koskenut Merenpojan raakaversioon. Itse asiassa ajattelin sen tällä viikolla lukea rauhassa läpi, tutkia, pohdiskella ja sulatella. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi tehnyt Studio Orfeukseen liittyviä tehtäviä ja kokeillut kirjoittaa jo lisää materiaalia! Mutta painotan sanaa "kokeillut", sillä en tiedä, tuleeko mikään kohtauksista sellaisenaan käsikirjoitukseen. Ehkä tutkin sitä tällä viikolla?

Jotain olen oikeastikin saanut aikaan: nimittäin ennakkotehtävistä yhden, esseen taideteoksesta. Se sujui huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, jolloin minulla oli aika suuriakin vaikeuksia sen suhteen. Painotin kirjoitusprosessissa eri asioita, tarkemmin ottaen niitä, mitä painotin 2 vuotta sitten. Viime vuonna olin jostain syystä tyystin hakoteillä, sillä kyseessä ei oikein taida olla mikään lukioessee, tänä vuonna siis paremmin taas!

Kävin myös katsomassa Selma Vilhusen käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan "Tyttö nimeltä Varpu". Kyllä se taitaa olla niin, että ostan kyseisen elokuvan myös tuonne hyllyyn. Suosittelen ehdottomasti!

Olen myös pohdiskellut Riittämättömän kohtaloa. Edelleen lopetusta tulisi korjailla, mutta olen jokseenkin hukassa. Toisaalta, en ole sitä ehtinyt hetkeen kunnolla tarkastellakaan. En ole varma, saanko tekstiä korjatuksi nuortenromaanikilpailun deadlineen mennessä, mutta jos käy niin ikävästi, ettei se valmistu aikataulussa, voin kuitenkin hyvillä mielin keskittyä tähän uuteen käsikirjoitukseeni. Kuten ohjaajani sanoi, saattaa olla, että Merenpojan editointi- ja rakennusprosessi avaa jotain myös edellisten käsikirjoitusten osalta - saattaa olla, että jotain naksahtaa paikoilleen ja osaankin korjata tekstit myöhemmin. Pieni osa minusta haluaisi saada Riittämättömän kilpailukuntoon, mutta voi olla, että ennakkotehtävien ja uuden käsikirjoituksen kanssa saattaa olla jo liikaa päällekkäisyyksiä. Täytyy tunnustella. Haluaisin kuitenkin antaa 120% niille asioille, joita päätän tehdä.

P.S. Viime lähiviikonlopulla meillä oli Oriveden opistolla myös open mic -tapahtuma! Esitin siellä mm. lanu-kesäkurssilla kirjoittamaani draamaa sekä kahviräppiä. Ja ehkä pikkuisen pätkän uudesta käsikirjoituksestanikin... :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Studio Orfeus 3 - 2. lähiviikonloppu + raakaversion valmistuminen (Merenpoika)

Ciao!




























Käsikirjoituksen tunnelmaa.

Viime viikko mentiin lähes täysin käsikirjoituksen maailmassa. Ja viikonloppuna oli vihdoin toinen kolmannen vuosikurssin Orfeus-lähiviikonloppu! Suruksemme ryhmästämme oli poistunut kaksi jäsentä, mutta porskuttelemme sitten pienemmällä porukalla eteenpäin.

Kävimme läpi juoneen ja teemaan liittyviä juttuja. Rakentelimme juonikarttaa, pohdimme analogioita ja etsimme käsikirjoituksistamme teemaa tai aloimme pohtia, mikä se saattaisi olla ja rakentaa teosta niiden pohjalta. Sain palautetta, että nykyisen käsikirjoituksen kanssa ollaan heti vahvemmalla pohjalla tämän suhteen kuin edellisten! Tällä kertaa melkein aloinkin rakentaa teostani teeman 
pohjalta.

Ja arvatkaa, mitä viime viikolla ennen lähiviikonloppua tapahtui? Raakaversioni valmistui!
Tiistai-torstai välillä kirjoitin sellaiset 10h/päivä lähes putkeen. Selkä sitten lievästi kipeytyikin viikonloppuna luennoilla istuessa, sillä työskentelen lähinnä yksiöni sohvalla läppäri sylissä (ei se ergonomisin työpiste). Mutta oli sen arvoista, kyllä! Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä.
Vitsailinkin viikonloppuna, että jos vertaisin tekstiäni johonkin upeaan kuvataiteelliseen tuotokseen, olisi tämä raakaversio suunnitelmassa se ensimmäinen tikku-ukko. Minulla on synopsikseen kirjoitettua pääjuonta seuraava teksti, mutta sivujuonia täytyisi syventää ja rakentaa ja pohjustaa samoin kuin henkilöitä. Ja hupsista, realismin rooli jäi todella pieneksi. Sitä kuitenkin tarvitaan mukaan, joten sen puolen kanssa on myös tehtävä töitä, että palaset loksahtavat paikoilleen ja muodostavat ymmärrettävän kokonaisuuden.

Kuitenkin, vaikka hyvin alussa ollaan, raakaversiota kirjoittaessa selkeni itselle monta asiaa ja keksin myös uusia, tarkentavia juttuja! Minulla on pohja. Toivon, että perustukset ovat mallillaan ja voin rauhassa rakentaa lisää uutta. 

Viikonlopun fiilistelyä!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kokonaisuus hahmottuu (Merenpoika)

Hei!

Olen pitänyt pienoisnäytelmistä taukoja, jättänyt ne hetkeksi hautumaan ja pohdiskellut ehkä alitajuisesti vielä uusia ideoita. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että panokset on pistetty Merenpoikaan. Käsikirjoitus on lähtenyt muotoutumaan kokonaisuudeksi, tarina alkaa löytää pikkuhiljaa muotoaan, vaikka paljon välistä puuttuukin.

Tämän käsikirjoituksen kanssa toimin niin, että alussa lähdin vain kokoamaan erillisiä kohtauksia ja palasia yhteen tiedostoon. Tässä jokin aika sitten tein 2 liuskan synopsiksen, joka on ehkä vähän tarkempi, mitä yleensä kaipaillaan. Ideointi- ja muistiinpanotiedosto oli tietysti vielä sitten erikseen (ja on edelleen). Yhtenä yönä mieleen välähti aloitusidea ja kokeilinkin, kannattaisiko tarinan lähteä kenties tästä liikkeelle - alku oli ollut harvinaisen pimennossa, sillä yleensä lähden aina siitä perinteisesti liikkeele. Toistaiseksi tämä aloitus on pidetty ja sitä vasten olen lähtenyt kokoamaan!

Olen sijoittanut valmiita palasia lähes synopsiksen mukaiseen järjestykseen, numeroinut lukuja ja tunnustellut, mihin väliin tarvitaan aineistoa ja mitkä kohdat leikkautuvat jo nyt ihan mukavasti. Keskivaiheilta puuttuu todella paljon materiaalia, mutta alusta n. 30-50 liuskaa on aika lailla järjestyksessä, joskin jotkin luvut ovat jääneet kovin lyhyiksi. En kuitenkaan yhdistäisi niitä edellisiin tai seuraaviin lukuihin, mielestäni ne eivät toimisi siten. Ehkä tämän tarinan on tarkoitus olla välähdyksellinen?

Olemme myös Studio Orfeuksessa saaneet muutamankin tehtävän tässä näiden viikkojen aikana. Henkilöhahmoja on tarkasteltu hieman lähemminkin - minulla on taas (yllättäen) erään hahmon kanssa vaikeuksia tämän käsikirjoituksen kanssa. Kliseisyys ja ominaisuuksien tarpeellisuus pohdituttavat. Minkä kaltaisen hahmon lopulta tarvitsisin tukemaan tätä tarinaa?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pienoisnäytelmiä pienoisnäytelmien perään

Moiggs!
Mood tällä viikolla.

Tällä viikolla on syntynyt yhteensä kaksi eri pienoisnäytelmää, 2 eri ideaa, 2 eri raakaversiota. Ne ovat hyvin erilaisia keskenään, mutta huomaan, että käsittelen osalti samaa teemaa. Kummassakin esiintyy myös sadunomaisia elementtejä. Ensimmäisen asetelma on lievästi ehkä jopa kliseinen, toisessakin selittelen ja sorrun osalti vanhoihin, tuttuihin kuvoihin. Olen päässyt sitten vauhtiin tai en, 12 liuskan mitta on tänäkin vuonna haaste. Tuntuu, että ideanikin ovat kaavoihinsa kangistuneita - ne tarvisisivat romaanin tai koko illan näytelmän mitan toimiakseen kunnolla. Ehkä tästä olisi hyvä oppia pois? Samoin kuin novelli, on pienoisnäytelmäkin varmasti ihan oma lajinsa (kumpikaan ei lukeudu suoranaisesti vahvuuksiini).

Koen silti, että idea nro 2 on huomattavasti kehityskelpoisempi kuin yritelmä nro 1.
Tällä kertaa on kuitenkin haasteena taas kohderyhmä (se tuntuu olevan myös tämän syksyn ongelmani vähän joka saralla). Pienoisnäytelmäni noudattaa osalti, ehkä jopa aika vahvastikin, sadun kaavaa, mutta varsinkin alku on ehkä liian raju lapsikatsojille. Kokeilin modausta lapsiystävällisempään suuntaan, mutta se ei vain tuntunut toimivan. Repliikit yms eivät olleet enää uskottavia. Ne näköjään tarvitsevat karun pohjan, mutta miten käy loppunäytelmän? Onko se jo liian lapsellinen esimerkiksi nuorille tai varhaisnuorille? Kuinka paljon pahaa ja kuinka paljon onnellisuutta sen kaikessa puhtaudessaan ja naiiviudessaan kestää varhaisnuori? Onko tämä ehkä sittenkin vanhemmille suunnattua sisältöä, mutta sadun dramaturgialla? Siitä tulisi seuraavaksi ottaa selvää.

Myös Merenpoika sai uuden luvun eilen illalla. Tai en tiedä, voiko sitä suoraan kutsua luvuksi, mutta ainakin pitkän kohtauksen. Edetään siis. Pitkästä aikaa kunnolla! Jouduin myös opettelemaan tätä varten teorian tasolla autolla ajamista katsellen Youtubesta ohjevideoita. En siis omista itse laisinkaan ajokorttia, eikä ole muutenkaan tullut auton ajamista missään parkkipaikallakaan kokeiltua. Katsellaan, meneekö läpi!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Helsingin Kirjamessut 2016 + ennakkotehtävät

Heips!
Kirjamessujen esityssatoa. Eikä tässä ole edes kaikki, mitä kävin katsomassa.
1. Salla Simukka, 2. Jaana Kapari-Jatta, 3. Tuukka ja Olga Temonen, 4. Jari Sillanpää, 5. Juha Jyrkäs, Tuomas Saloranta, J.S. Meresmaa, 6. Elina Pitkäkangas, 7. Miika Nousiainen, 8. Kristo Salminen ja Anna Viitala, 9. Jani Toivola, 10. Jaakko Hämeen-Anttila, 11. Antti Alanen, 12. Tapio Hakanen, Taru Tujunen ja Noora Al-Ani.

Tosiaan, pahoittelen kännikkäkamerani laatua. Monestakaan kuvasta ei juuri saa selvää. Olin siis messuilla kaikkina neljänä päivänä. Mukaan tarttui niin uusia tuttavuuksia kuin vanhojakin, tietoa, ystävien tapaamisia vahingossa ja suunnitellusti, sekä aika kasa kirjoja. En tänä vuonna tajunnut tehdä muistiinpanoja, enkä kirjata Bloggeriin ylös heti kotiin tultua haastatteluiden sisältöä sen tarkemmin, joten niistä minulla ei nyt ole hirveästi raportoitavaa. 

Kävin näiden lisäksi mm. katsomassa myös luennon elokuvakäsikirjoittamisesta, johon kuului etukäteen valittujen ehdokkaiden elokuva-/tv-sarjan idean esittely perinteiseen tapaan: eli siis 2min aikaa esitellä mahd. tuotantotiimille idea (mukaan mahtui niin esityksiä kuin perussynopsiksia), ja sitten tuotantotiimi kommentoi lyhyesti, lähteekö mukaan ja esittää mahdollisesti muutaman lisäkysymyksen. Siihen on hyvä valmistautua, jos haluaa alalle. Pohjalla saattaa olla monen vuodenkin työ, uurastus ja pohtiminen ja työnjäljet ja lupaus siitä, mitä olisi tulossa, pitää todellakin mahduttaa siihen kahteen minuuttiin ja tehdä vaikutus.

Muunmuassa nämä tarttuivat mukaan! 
Nyt löysin todennäköisesti alkuperäisen (ainakin lähemmäs) version Pienestä merenneidosta).

Myös ennakkotehtävien parissa puurtaminen alkoi eilen. Käytin n. 6h pienoisnäytelmän raakaversion tekemiseen vain todetakseni, että 12 liuskaan nähden siinä tapahtuu ihan liikaa. Draama eivätkä kohtaukset ehdi kunnolla elää, vaan kaikki katkeaa lyhyen mitan vuoksi tavallaan aina kesken ja hypätään jo seuraavaan. No, ainakin on kokeiltu. Uusia versioita ja raakaversioita ideoista vain kehiin taas!