keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Teatteria ( = ennakkotehtäviä), teattteria, nukketeatteria!

Hei!

Joulu meni menojaan ja on enää muutama päivä tammikuuhun. Uuteen vuoteen. Kevätkauteen. Se tarkoittaa myös sitä, että on enää muutama päivä hakuajan alkuun ja ennakkotehtävien lähettämiseen.

Olen saanut tehtyä kaikki ennakkotehtävät selvityksiä myöten. Tuntuu, että ne sujuivat tänä vuonna ainakin vähän paremmin. Olen tehnyt aina ensimmäisellä hakukerralla hakukohteesta riippuen sen virheen, että olen lähtenyt tekemään itselleni jotain vieraampaa. Ajatuksella, "näin sen pitäisi mennä/näin kuuluu tehdä" eikä se metodi ole kertaakaan kantanut hedelmää. Tänä keväänä toisen hakukohteen kanssa pääsin pisimmälle sillä, että menin täysin intuition varassa. Tein juuri niin, miten itsestä tuntui oikealta ja hyvältä, vaikka se olisi tuntunut kuinka hullulta. Aitous ja heittäytyminen oli tällä kertaa vain etu.

Pienoisnäytelmäni on parempi, muttei täydellinen. Eikä sen sitä pidäkään olla, mutta kompastuskiviä saattaa edelleen olla matkalla. Muutama kysymys pohdituttaa, mutten toisaalta tiedä, kuinka voisin tekstiä parantaakaan. Jos lähden taas liian vaikealle reitille, olen solmussa. Hieman keskeneräinen, mutta hyvä pohja saattaa olla parempi kuin väkisin viimeistelty sekasotku. Kunhan intohimo, aitous, tahto ja innostus näkyvät, ne luultavasti kantavat pitkälle. Kantavatko tarpeeksi, sitä en osaa sanoa. Mutta sen näkee sitten.

Viime yönä, tietysti siihen otollisimpaan aikaan, eli kolmen ja viiden välillä, innostuin ja tartuin huhtikuussa draaman verkkokurssilla tekemääni lyhyen draaman synopsikseen. Kirjoitin sen auki, pienoisnäytelmäksi senkin. Ja lyhyt siitä todellakin tuli, ehkä jopa liiankin, laajentamisen varaa varmasti olisi. Mutta toisaalta, kun repliikkejä ei ole paljon ja puhujia vain yksi, lyhyempi mitta on ehkä jopa toivottavaa. Useat kohtaukset ovat vain toiminan varassa, ilman repliikkejä. Tuntuu, että se on tässä yhteydessä tehokkaampaa. Alkuperäisenä ajatuksenani oli saattaa tämä teksti nukketeatterin muotoon ja toivon sitä edelleen. Tarvitsisin kuitenkin taas ehkä hieman apua, kommentteja ja kehitysehdotuksia matkaan.

P.S. Kävin jokin aika sitten katsomassa Kansallisteatterissa aikuisten nukketeatteriesityksen "Kohtauspaikkoja kadonneille". Itse pidin näytelmästä kovasti ja se innoitti tutustumaan omalta osaltaan vielä lisää nukketeatterin maailmaan!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Studio Orfeus 3 - 3. lähiviikonloppu

Tsau!
Opistotunnelmia.

Viime viikonloppuna oli viimeinen kerta ennen joulua ja uutta vuotta! Orivedellä oli maa valkoinen, omilla asuinkulmillani tai Helsingissä ei juurikaan.

Joulukuun aiheena olivat tunteet. Teimme tunnekartat tärkeimpien hahmojen osalta ja itse huomasin, toki se oli osalti jo tiedossa, että Merenpoikaa sävyttävät lähes pelkästään negatiiviset tunteet. Toki siellä on muutama valopilkku seassa, mutta näitä valopilkkuja voisi laajentaa spoteiksi luomaan kontrastia ja sitä kautta vahvistamaan myös lukijan eläytymistä negatiivisiin tunteisiin, kun on hengähdystaukoja angstissa. Lisää materiaalia kirjoittamaan siis!

Pohdittavan arvoinen on myös kysymys, että miten tarinamaailmassani tunteet koetaan. Pidetäänkö niitä hyvinä vai huonoina asioina, ovatko ne sallittuja vai kenties kiellettyjä, tai onko jokin yksittäinen tunne tällainen. Elävätkö hahmot tunteidensa vieminä vai ohjaileeko järki heidän toimintaansa. Välillä olisi näitä tunnekysymysjuttuja hyvä pohtia ihan omassakin elämässä, tässä todellisuudessa. Samat asiat, joita tulee pohdittua ja tutkittua hahmojen kohdalla, tulisi selvittää myös itsen osalta henkilökohtaisesti. Itsetutkisteluahan tämä lopulta on, tai niin sen koen, samoin kuin maailman ja muiden ihmisten tutkimista. Mutta itsestään oppii myös jatkuvasti lisää kirjoittamisen kautta, samoin kuin muunkin taiteen varmasti (tänään olin taas teatterissa ja sain hyvää palautetta, jee!).

Tulimme myös ohjaajani kanssa siihen tulokseen, että lähdemme säätämään Merenpoikaa nuortenromaaniksi. Tarinassa on tiettyjä elementtejä, joita olisi erittäin haastavaa käsitellä lastenkirjassa ilman, että niitä joutuisi pehmittelemään tai ehkä jopa muuttamaan kokonaan ja siihen en tahdo lähteä. Haluan tutkia nimenomaan näitä asioita, vaikeita ja karmeitakin ehkä, eikä käsikirjoitukseni lopputulema oikein sovi lastenkirjojen tyyliin, Maailma on tarinassani liian kova ja armoton, toki se voisi olla sitä lastenkirjassakin, muttei ihan näissä suhteissa ja näillä sävyillä. Mutta koska käsikirjoituksesta olisi jälleen kerran muotoutumassa nuortenromaani, tulee sävyjä ja kerroksia, sekä kompleksisuutta lisätä. Uusia hahmojakin saattaa ilmaantua mukaan, katsellaan!

Hohto-meininkiä! 
Minun ja varmasti jokaisen kirjoittajan ilme, 
kun hahmo laitetaan todella kärsimään! Hahah.

P.S. Meillä oli tänä viikonloppuna myös pienet pikkujoulut! Pidimme oman open micin ja päätin ottaa esitettäväksi taas draamaa. Kävimme läpi mm. ennakkotehtävänä luodun pienoisnäytelmäni lukudraaman muodossa! Jaoin roolit ja luimme tekstin läpi. Yllätyin palautteesta erittäin positiivisesti, sillä minua jännitti vastaanotto hirveästi, olihan se vasta about ensimmäinen raakaversio. Kuulemma kypsempää tekstiä, mitä oli odotettukaan ja toimii myös aikuisille, ainakin orfeuslaisille aikuisille. Kohderyhmä oli tässä kyseisessäkin näytelmässä yksi suurimpia ongelmia, mutta nyt on ainakin vähän luottavaisempi - ja huomattavasti ILOISEMPI mieli. :)

torstai 8. joulukuuta 2016

Kässäripalaute (Merenpoika)

Moikka!
Innostuin piirtelemään!

Viime viikon torstaina luin Merenpojan läpi. Korjasin muutaman kirjoitusvirheen ja vain sulattelin tekstiä mielessäni. Mitään kovin suuria ongelmia en vielä löytänyt, mutta niidenkin aika varmasti tulee, sillä eihän teksti ole lähellekään valmista!

Viikonloppuna sain tehtyä myös toisen ennakkotehtävän! Mielestäni sekin on huomattavasti onnistuneempi yritelmä kuin viime vuonna, mutta tsekkaillaan nyt rauhassa. Muuten vietinkin viikonloppuna ansaittua vapaata ja yritin rentoutua, askartelinkin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen! Yllättävän hauskaa touhua, pitäisi varmaan kokeilla useamminkin.

Sain myös Studio Orfeukseen liittyvistä tehtävistä hyvää palautetta. Muunmuassa motivoinnit ovat kohdillaan, sanoman ja teeman löytymisestä ja lukitsemisesta tässä vaiheessa lisäpisteet kotiin (ehkä juuri tässä on aikaisempien käsikirjoitusteni ongelma?). Dramaturgiatajuni kasvaa, jes! Toivottavasti kasvaa jatkossakin!

Eilen sain koko Merenpojasta palautteen ohjaajaltamme. Punaista ei montaa kertaa näkynyt, mutta suurempia kysymyksiä on kuitenkin pohdittavana, suurin on varmasti, että minkä ikäisille teos olisi suunnattu? 
Käsikirjoitus ei taida sopia ihan lapsille, mutta nuorille meininki saattaisi olla jo liian helppoa, ehkä vähän lapsellista. Lapsilukija taas ei välttämättä pysy kaikessa mukana tai voi olla vähän karua settiä. Toivoin vastauksen putkahtavan jostain, kunhan raakaversio olisi paketissa, joko minun tai ohjaajani sen keksivän, mutta ei. Kysymys on entistä suurempi. En haluaisi kauheasti "pehmittää" tarinaa herkimpiä lapsilukijoita varten, mutta pidän nimenomaan jutun sadunomaisuudesta ja tietynlaisesta naiiviudesta, joka ei välttämättä sovi nuortenkirjaan. Nuorille on satuja, aikuisillekin, mutta kyseisen tarinan meininki on aika, no, ei ehkä enää tarpeeksi haastavaa nuorille. Tulisiko minun siis hankaloittaa matkaa, luoda vielä enemmän sävyjä, nostaa leveleitä? Ja onnistuisiko se? Tukisiko se tätä, mitä olen nyt saanut aikaan? En tiedä. En tosiaan.

Huomenna on suuntana taas Orivesi. Toivon mukaan sieltä tarttuisi mukaan vastaus jos toinenkin, apua, tukea ja voimaa matkata eteenpäin.