maanantai 12. joulukuuta 2016

Studio Orfeus 3 - 3. lähiviikonloppu

Tsau!
Opistotunnelmia.

Viime viikonloppuna oli viimeinen kerta ennen joulua ja uutta vuotta! Orivedellä oli maa valkoinen, omilla asuinkulmillani tai Helsingissä ei juurikaan.

Joulukuun aiheena olivat tunteet. Teimme tunnekartat tärkeimpien hahmojen osalta ja itse huomasin, toki se oli osalti jo tiedossa, että Merenpoikaa sävyttävät lähes pelkästään negatiiviset tunteet. Toki siellä on muutama valopilkku seassa, mutta näitä valopilkkuja voisi laajentaa spoteiksi luomaan kontrastia ja sitä kautta vahvistamaan myös lukijan eläytymistä negatiivisiin tunteisiin, kun on hengähdystaukoja angstissa. Lisää materiaalia kirjoittamaan siis!

Pohdittavan arvoinen on myös kysymys, että miten tarinamaailmassani tunteet koetaan. Pidetäänkö niitä hyvinä vai huonoina asioina, ovatko ne sallittuja vai kenties kiellettyjä, tai onko jokin yksittäinen tunne tällainen. Elävätkö hahmot tunteidensa vieminä vai ohjaileeko järki heidän toimintaansa. Välillä olisi näitä tunnekysymysjuttuja hyvä pohtia ihan omassakin elämässä, tässä todellisuudessa. Samat asiat, joita tulee pohdittua ja tutkittua hahmojen kohdalla, tulisi selvittää myös itsen osalta henkilökohtaisesti. Itsetutkisteluahan tämä lopulta on, tai niin sen koen, samoin kuin maailman ja muiden ihmisten tutkimista. Mutta itsestään oppii myös jatkuvasti lisää kirjoittamisen kautta, samoin kuin muunkin taiteen varmasti (tänään olin taas teatterissa ja sain hyvää palautetta, jee!).

Tulimme myös ohjaajani kanssa siihen tulokseen, että lähdemme säätämään Merenpoikaa nuortenromaaniksi. Tarinassa on tiettyjä elementtejä, joita olisi erittäin haastavaa käsitellä lastenkirjassa ilman, että niitä joutuisi pehmittelemään tai ehkä jopa muuttamaan kokonaan ja siihen en tahdo lähteä. Haluan tutkia nimenomaan näitä asioita, vaikeita ja karmeitakin ehkä, eikä käsikirjoitukseni lopputulema oikein sovi lastenkirjojen tyyliin, Maailma on tarinassani liian kova ja armoton, toki se voisi olla sitä lastenkirjassakin, muttei ihan näissä suhteissa ja näillä sävyillä. Mutta koska käsikirjoituksesta olisi jälleen kerran muotoutumassa nuortenromaani, tulee sävyjä ja kerroksia, sekä kompleksisuutta lisätä. Uusia hahmojakin saattaa ilmaantua mukaan, katsellaan!

Hohto-meininkiä! 
Minun ja varmasti jokaisen kirjoittajan ilme, 
kun hahmo laitetaan todella kärsimään! Hahah.

P.S. Meillä oli tänä viikonloppuna myös pienet pikkujoulut! Pidimme oman open micin ja päätin ottaa esitettäväksi taas draamaa. Kävimme läpi mm. ennakkotehtävänä luodun pienoisnäytelmäni lukudraaman muodossa! Jaoin roolit ja luimme tekstin läpi. Yllätyin palautteesta erittäin positiivisesti, sillä minua jännitti vastaanotto hirveästi, olihan se vasta about ensimmäinen raakaversio. Kuulemma kypsempää tekstiä, mitä oli odotettukaan ja toimii myös aikuisille, ainakin orfeuslaisille aikuisille. Kohderyhmä oli tässä kyseisessäkin näytelmässä yksi suurimpia ongelmia, mutta nyt on ainakin vähän luottavaisempi - ja huomattavasti ILOISEMPI mieli. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti