torstai 12. tammikuuta 2017

Kun vanha muste polttelee aivosolukossa...

Moiks!
Kitty's Milkshake Bar - suosittelen ehdottomasti! <3

Viime yönä se tärähti päähän kuin taivaalta putoava tähdenlento. Nimenomaan tähdenlento, sillä aivosolukkoon laskeutui pieni hippunen toivoa. Niin sanottu "vanha muste" (älkää hämääntykö, keksin termin itse) alkoi poltella aivosoluja lähes karrelle, hyvä kun sai nukuttua. Lähes ahdistuksenomainen tunne kaivautui jonnekin, kun muistin, että yksi suunnittelemani kortti on vielä kääntämättä ja nyt tuntuu, että tahtoisin sen kääntää.

Addiktio.

Käsikirjoitus, jonka ehdin jo yli vuosi sitten postittaa kolmelle suurimmalle kustantamolle. Käsikirjoitus, josta sain taas kolme hylsyä parin sanan palautteen kera. Käsikirjoitus, jonka valitsin työstettäväksi ensimmäiselle Orfeus-vuodelleni. Käsikirjoitus, jonka ensimmäisen version kirjoitin vuonna 2013. Käsikirjoitus, joka on kokonaisuudessaan kolmas romaanimittainen teksti, jonka olen koskaan naputtanut kirjoitusohjelmaani.

Mutta myös käsikirjoitus, joka kärsii ikävästä, pitkittyneestä vaivasta nimeltä "selittäminen".

Se oli tiedossa, tauti oli diagnosoitu jo aikaisessa vaiheessa, ja vaikka oireet helpottivat ajan myötä, eivät hoidot silti karsineet oireilua kokonaan pois. Lääke ei ei ollut tarpeeksi tehokas, vaikka potilas noudatti ohjeita tarkasti. 

Kuitenkin nyt kahden kokonaisen vuoden jälkeen, kun luin kesällä kirjoittamani uuden lopun Addiktiolle, ja vaikka teksti on huomattavasti uudempaa kuin vanhin materiaali, näen selityksen oireet selkeästi. Monen vuoden taistelu ja vuoden mittainen tauko vaadittiin, ennen kuin erotin sen. Toki sitä ehtii vielä sokeutua, mutta jo kuluneen syksyn aikana tuntuu, että olen Merenpojan kanssa oppinut niin paljon uutta, tarkastelemaan ja suunnittelemaankin tekstiä niin eri tavalla, että ollaan jo pitkällä oireiden taltuttamisessa. Niitä on edelleen, muttei läheskään yhtä suuressa mittakaavassa. Tämän lukukokemuksen jälkeen tuntuu vieläkin vahvemmin siltä, että nyt olisi aika tehdä jotakin.

Ja se yksi kortti, josta oli puhetta jo aikaisemmin. Karisto. Kortteja olisi vielä vaikka millä mitalla lisää, mutta Karisto on sellainen, jonka haluaisin katsoa vielä ennen kuin uppoudun täysillä uusiin tarinoihin. Ohjaajani neuvoi minua katsomaan sen kortin jossain vaiheessa ja haluaisin sen tehdä. Myös ajatus siitä, että sattuisin olemaan tätini kanssa samassa talossa tuntuu hauskalta. Mutta se ei ole pääpointti, jos on pointti ollenkaan.

Tässä on kuitenkin aika paljon muutakin. Ennakkotehtäviä, pääsykokeisiin valmistautumista, uusi käsikirjoitus. Onko taas vähän liikaa? Mutta ajatus Addiktiosta ei jätä rauhaan. Toivon, että löytäisin jostain aikaa sillekin. Nyt tuntuu, että on taas aika.

P.S. Sain myös muutama päivä sitten luettavakseni vanhan kurssikaverini sadun, josta yritin parhaani mukaan antaa palautetta. Taidan olla kehittynyt silläkin saralla! Palautteensaaja oli ainakin hyvin innoissaan ja sai paljon virtaa alkaa taas töihin. Itsellekin tuli superhyvä mieli, kun näki, että oli aidosti pystynyt auttamaan. Ehkä minäkin vielä opin kunnolla tämän palautteen antamisen jalon taidon.

1 kommentti: