maanantai 16. tammikuuta 2017

Studio Orfeus 3 - 4. lähiviikonloppu + Addiktion editointi

Heips!
Kun et tiennyt olevasi vuoden kuluttua aidosti kiitollinen,
ettei käsikirjoitustasi silloin julkaistu.

Vuoden ensimmäinen lähiviikonloppu mentiin vähäisillä unilla, mutta kovalla draivilla. Oli meillä uusi oppilaskin joukossa!

Tutkintakohteena oli tällä kertaa ns. "lavastus". Paikat, esineet, äänet. Kaikki, joka auttaa herättämään lukijan mielessä maailman eroon ja syventää sitä. Sain uusia ideoita Merenpoikaan, mutten vielä ehtinyt toteuttaa yhtäkään. Etsimme myös käsikirjoituksen tärkeimpiä, ns. avainkohtia. Mitkä oikeastaan ovat käsikirjoituksemme tärkeimmät kohdat? Mitä ne kertovat sanomasta tai mitä niiden tulisi kertoa? Miten hyödyntää niistä koko potentiaali?

Löysin vastauksia. Mutta ajattelin silti antaa ajattelemiselle tilaa. Huomioni kun on lahjakkaasti toisaalla, kuitenkin ihan syystä. Merenpojan raakaversion valmistumisesta on vasta ehkä kuukausi. Se saa levätä, hautua ja edetä hitaasti. Työstän sitä tietenkin tässä ohella, mutta nyt hetken aikaa on pääpaino Addiktiossa.


Ensimmäinen editointikierros tauon jälkeen on käynnistynyt. Öitä ei välttämättä ole nukuttu. Töitä on paiskittu.
Pääsin tänä aamuna liuskalle 50. Lähes jokainen kappale ja repliikki on muotoiltu uudestaan, osa viskattu suoraan roskiin. Tämä kierros vedetään pikana ja raivolla läpi, että pahin roska saadaan pois sotkemasta tärkeintä. Sisältöä.
Uusia kohtauksiakin on jo syntynyt. Joko niitä on uudistettu radikaalisti tai ne ovat kokonaan uusia. Hahmot ovat aavistuksen saaneet syvyyttä, miljöö on elävämpi ja rytmi alkaa löytyä. Sen lisäksi, että olen ehtinyt muotoilla kerrontaa uusiksi, olen yrittänyt viilata dramaturgiaa. Hidastaa, nopeuttaa. Antaa tilaa ja tiivistää. Vaikka menen vasta liuskalla 50/n.180, homma pelittää jo helvetisti paremmin. En malta odottaa, mitä on vastassa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mitä kaikkea uutta on löytynyt ja vielä löytyy. Mihin asioihin saan syvyyttä, mitkä huomaankin turhiksi. Kirkkaus. Kiillotan jo kovaa vauhtia.

Vuosi sitten luulin, että olen saattanut Addiktion sen parhaaseen muotoon ennen kustannustoimittamista. Etten osaisi tehdä enää mitään, en ainakaan yksin. Tänään näen, että olin aivan helvetin väärässä.


2 kommenttia:

  1. Nostan sinulle hattua, että olet palannut käsiksen pariin, vaikka tunnustatkin sen puutteet. Aika monella kirjoittajalla ei ehkä riittäisi kärsivällisyys työstää enää käsistä, joka vaatii reilusti muokkausta. Mutta se on sitä kirjallista kasvua, jonka tajuaa vasta ajan kanssa. Jaksamista editointiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Aihe koskettaa vielä sen verran, etten halua päästää tekstiä käsistäni tai haudata sitä roskakoppaan. Toki osa kovalevyllä uinuvista käsikirjoituksista on aika toivottomia - kärsivällisyys ei ehkä riittäisi. Kuitenkin kun Addiktion kanssa tuli tehtyä jo paljon töitä, en halua heittää sitä hukkaan. Varsinkin, kun jotenkin silmät vihdoin avautuivat! :)

      Poista