lauantai 18. maaliskuuta 2017

Ennakkotehtävien pyörteissä

Tsau!
Fiilis, kun oot jo puoliksi selvinnyt.

Ensimmäiset versiot tehty ja ehdin pitää jo lähes kaksi vapaapäivää (muutamia pieniä juttuja lukuunottamatta). Alkuviikosta tosiaan ne toisen koulun tehtävät ja toisen koulun keskiviikkona, kun ne vihdoin julkaistiin. Aineisto ei ollut kovin laaja, mutta ehkä tavallaan haastavampi kuin aikaisemmin. Tai ehkei sitäkään, mutta tehtävät olivat laajempia, vaativat enemmän pohtimista ja uuden luomista kuin edellisinä vuosina. Aikaisemmin synopsis ollaan tehty aineiston pohjalta, nytkin sen pohjana oli aineisto, mutta juonikaari tuli keksiä itse.

Kaikesta huolimatta tartuin tehtäviin hyvin ja positiivisin mielin.

Toki kuumottelee, riittääkö se, mitä on tehnyt. Onko tarpeeksi omaperäistä, yllätänkö, onko taso sama tai (toivottavasti) edellisen vuoden ylittävä? Mitä jos en tänä vuonna pääse edes pääsykokeisiin saakka? Viime vuonna sattui päähän idea, jonka siivin pääsin haastatteluun ja sitä kautta kokeisiin, vahvuuteni oli todennäköisesti juuri aineistotehtävässä ja omaperäisessä ideassa ja näkemyksessä. Ovatko tehtäväni nyt liian tavanomaiset? Sorrunko sittenkin kliseisiin? Mutten tahtoisi alkaa vääntää turhaan mitään liiankaan erikoista, sillä se varmasti näkyisi lopputuloksessa eikä hyvässä mielessä. Väkisin tehty, liian kummallinen yritys ei yleensä ole edukseen vaan kääntyy itseään vastaan. Nyt tekniset jutut ovat jotakuinkin kohdillaan, mutta riittääkö sisältö haastattelukutsuun? Näkyykö siinä omaleimaisuus?

Tuntuu, että synopsikseen tarvisisi enemmän yllättävyyttä. Toisaalta tässä genressä se ei aina ole pääosassa, ei jännitetä niinkään paljon sitä, kuinka käy kuin kuinka lopputulokseen päästään. Kuitenkin jotain yllättävyyttä saisi mielellään olla. Ei kukaan jaksa katsoa elokuvaa, josta tietää ensimmäisestä minuutista saakka jokaisen juonenkäänteen ja lopputuloksen. Vai jaksaako?

Myös mietityttää, kannattaako hakea kolmeen paikkaan. Tottahan se lisäisi mahdollisuuksia päästä opiskelemaan unelmien alaa - vai lisäisikö todella? Söisikö liian moneen paikkaan venyminen lopulta energiaa toisilta, eikä mihinkään saisi panostettua 250%? Olisiko parempi keskittyä pariin ja painaa niissä täysillä? Mutta jos kävisinkin niin, ettei pääsykoekutsua tulisi kumpaankaan, silloin kyllä harmittaisi, ettei olisi hakenut useampaan. Pääsykokeet ovat kaikissa lähes peräkkäisillä viikoilla ja kokeet kestävät jokaisessa useamman päivän (3-6 päivää). Olisinko jo liian väsynyt, kun viimeiset kokeet olisivat käsillä?

Kuitenkin voi käydä myös niin, ettei kutsua tule yksiinkään kokeisiin. Se ratkaisi toki väsymysongelman, mutta olisi tietenkin suuri pettymys.

Mutta toisaalta - miksi jättää mahdollisuuksia käyttämättä?

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihan nää perusmahdottomat paikat: Teak, Aalto ja Metropolia. :D Dramaturgiaa/käsikirjoittamista siis.

      Poista