sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Studio Orfeus vol.3 - 9. lähiviikonloppu

Hejjjj!
Printtasin kässärin editointia varten.

Näin on kevään viimeinen Studio Orfeus -lähiviikonloppu takana. Viikonloppuna pureuduttiin monin eri tavoin editointiin. Meillä kävi lauantaina ja sunnuntaina Päivi Haanpää opastamassa ja oli todella mukavaa. Tehtiin erilaisia harjoituksia ja saimme myös palautetta ennakkoon lähetetyistä tekstinäytteistä.

Saimme tehtäväksi testata "pinosta editointia", eli sitä, että printtaa tekstin, tekee merkinnät paperille ja kirjoittaa koko homman puhtaaksi tyhjään tekstitiedostoon. Ainakin itseä se tuntui auttavan edes vähän, turhia virkkeitä, lauseita, sanoja lähti pois. Myös tarinan ensimmäiset virkkeet tulisi uusia. Pohdiskelin niitä tässä hieman, kokeilin muutamia, mutten ole varma, pysyvätkö ne.

Myös kurssin ohjaajamme antoi minulle tehtävän perjantaina. Tulisi miettiä, miltä Addiktion päähenkilö tahtoo todellisuudessa veljensä pelastaa. Mikä on se syvin ydin, ehkä tiedostamatonkin syy. Päädyin erääseen ratkaisuun, joka luullakseni pitää. Sain siihen nivottua logiikan aika lailla koko käsikirjoituksen hahmojen osalta ja se valaisi itsellekin tuolla pääkopassa jotain myös yksityiselämää koskien. Enää täytyisi saada ujutettua se luontevasti, mutta kuitenkin varovasti ja ehkä vähän kätköksiin käsikirjoitukseen. Mutta eteenpäin mennään koko ajan!

Omaa elämää koskien sellainen uutinen, että tänä vuonna kävi niinkin ikävästi, ettei minua kutsuttu yksiinkään pääsykokeisiin. Se harmittaa aika tavalla, totta kai, varsinkin viime vuoden huomioon ottaen, mutta nyt on ainakin aikaa ja tilaa kalenterissa paneutua täysillä Addiktioon ja mahdollisesti myös lyhäreiden työstämiseen. Ensi vuodeksi täytyy vain sitten kehitellä jotain.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lyhärijuttuja + Addiktio

Heips!
Addiktion sanamäärä kasvaa edelleen!

Addiktion uusi editointikierros on käynnistynyt. Menen suunnilleen liuskalla 81 ja kässäri kasvaa edelleen. Vaarana tuntuu olevan, että lisäykset ovat tällä kertaa turhia, vaikka rauhoittelulle olisi vieläkin tarvetta. Yritän kuitenkin rauhoitella rauhassa, antaa tekstin paisua niin paljon kuin se on paisuakseen ja tsekkailla ensi kierroksella, säästänkö kaiken vai viskaanko osan menemään. Ehkä löydän taas uutta, saan syvennettyä, toivottavasti.

Viime yönä innostuin myös kirjoittamaan n. 10 liuskaisen lyhytelokuvan. Yleltä on viime päivinä tullut paljon lyhäreitä, ainakin Pekko Pesosen ja Johanna Vuoksenmaan (joita kumpaakin fanitan) ja innostuin kokeilemaan itsekin. Lyhäristä tuli ihan jees, joskin varmasti korjattavaa on. Mutta tulipahan kokeiltua. Ja mitassakin se pysyi, mietin sitä n. 10-15 minuuttiseksi. Tiiviiksi paketiksi. Budjettikaan tuskin olisi päätä huimaava, jos sen joskus saisi tuontantoon saakka. Mutta katsellaan!

Biisikilpailun tulokset tulivat, enkä sijoittunut. Mutta ei ole maailmanloppu tällä kertaa. Joka tapauksessa oli hauskaa osallistua ja testata osaamista laululyriikan saralla. Pian tulevatkin jo kahden korkeakoulun ennakkotehtävien tulokset - kuumottelee tosissaan. Toivon hirveästi, että saisin edes sen mahdollisuuden, että pääsisin kokeisiin yrittämään. Toivokaamme siis parasta. Kovalla draivilla loppuun saakka tämäkin kevät!

Taidanpa läksiä Addiktion kimppuun.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Studio Orfeus vol.3 - 8. lähiviikonloppu

Tsaukkista moi!
Toukokuinen opisto <3

Kevät alkaa jo tosiaan olla täällä, eihän tässä eletäkään kuin perinteisesti jo kevään viimeistä kuukautta (siltikin kaikkea mahdollista satelee taivaalta). Oriveden opisto ja Studio Orfeus -jengi kutsui taas!

Nyt käytiin niin pelkoa, joka on eräs tärkeimpiä (ja mahdollisesti ikävimpiä) tunteita niin proosassa kuin yleensäkin, jännitettä kuin esineistöllä pelaamista. Päivät venyivät pitkiksi, lauantaina istuimme yhteensä yhdeksän tuntia luennolla (tai keskusteluksi sitä ehkä enemmän nimittäisin) ja perjantaina ja lauantaina oli molempina myös iltatehtäviä. Väsymys teki tuloaan, mutta se sai väistyä luomisen tieltä. Levätään sitten myöhemmin.

Olen viimeisimmällä Addiktion editointikierroksella, jolla lihotin kässäriä mukavasti, lisännyt myös esineistöä ja sen käyttöä aika reilusti. Ja tulen todennäköisesti vielä lisäämään, tarkentamaan ainakin. Listailin käyttötarkoituksia ja henkilöhahmojen henkilökohtaisia tavaroita ja muita, tein huomioita ja keksin uusia ideoita. 
Meidän tuli myös kirjoittaa uusi pätkä, luku/kohtaus käsikirjoitukseen, kävimme ne sunnuntaina läpi tunnilla ja annoimme toisillemme palautetta. Taisin onnistua! Sain todella mukavaa palautetta varsinkin dialogista ja muutenkin siitä, että olin taas kehittynyt. Tuli hyvä mieli. Itse kirjoitin chillimmän dialogikohtauksen toimintakohtausten väliin, jollaisia saisi todellakin olla enemmänkin tekstissä. Aika usein raakaversioni menevät vauhdilla eteenpäin, pumpumpum vaan, melkein kuin pahempikin actionleffa, eikä tunnelmoinnille ja olemiselle ole juuri jäänyt tilaa. 
Tai ei, juuri sitä tilaa on jäänyt, sitä ei vain ole täytetty. Seuraavaksi ajattelin löysätä huolella ja luottaa siihen, että jännite kyllä kantaa. Sain tehtäväksi kirjoittaa lisääkin kohtauksia, ehkä jopa kokonaisia lukuja, mutta ajattelin tosissani lisätä tätä chillimpää puolta, testata, mihin saakka käsikirjoitus niitä kestää. Niitä on aika helppo kuitenkin poistella, jos menee överiksi.

Sain myös "oppikirjan" ohjaajaltamme, mitä olen tässä kahlaillut läpi. Kyseinen teos todellakin kompastelee vahvasti juuri niillä alueilla, joissa itse olen varsinkin ensimmäisten raakaversioiden kanssa kompastellut. Selittely tulee jo korvista ulos. Olen tainnut vihdoin sisäistää tuonkin ongelman ja osaan toivottavasti varoa sitä jatkossa. Tarinaa on hankala seurata kaiken selittelyn ja kompastelun alta, kohtaukset juostaan läpi, eikä mihinkään oikein pysähdytä. Dialogikin olisi vaatinut rankkaa remonttia, jotain kertoo ehkä se, että jokaisen repliikin jälkeen on kirjoitettu "X hlö sanoi", mahdollisesti toistettu sanomisen sanominen kaksikin kertaa, enkä laskisi sitä enää tyylikeinoksi. Eleitä, fyysisyyttä, aistimuksia, miljöökuvausta.... mitään näistäkään ei ole oikein hyödynnetty. Teos tuntuu ensimmäiseltä raakaversiolta, hyvin keskeneräiseltä, aivan liian keskeneräiseltä julkaistavaksi. Kyseessä on kuitenkin käännöskirja, en täysin tiedä, millainen alkuperäinen on, mutta tuskin kääntäjäkään olisi tuollaisia tekstin sekaan lisäillyt. Teos on kuitenkin viitsitty kääntää vielä sen lisäksi, että se on viitsitty julkaista. Alan vihdoin hahmottaa, missä on itsellä mennyt pieleen. Kirjaa on hyvin raskas lukea ja seurata, henkilöhahmoihinkaan ei oikein pääse sisälle - lähes kaikki tuntuu olevan pielessä.

Tänään oli myös viimeinen esitys tämän vuoden teatteriproggiksesta! Hyvä mieli jäi ja odottelen jo innolla ensi vuoden proggistelua. Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että uskaltauduin uudestaan lavan puolellekin riehumaan, en olisi voinut tehdä parempaa päätöstä. Tai ehkä olisin, nimittäin sen, etten olisi pitänyt taukoa lainkaan. Kaduin sitä pitkään, mutten uskaltanut tehdä paluuta. Aina kun kävin teatterissa, rintaa vihlaisi se, etten itse ollut päässyt lavalle temppuilemaan, tuohon ja tuohon proggikseen, tuohon ja tuohon rooliin, esiintymään ennemmin kuin katsomaan. Nautin kyllä katselemisestakin, mutta kuitenkin veri vetää tekemään. Samoin on elokuvien ja kirjojen puolella. Lukeminen, elokuvien katsominen... kivaa puuhaa, mutta kaikkein mieluiten olisin tekemässä ja luomassa teoksia. Siitä saa parhaimmat kiksit ja elämykset. Kuitenkin on hyvä, että joku muukin tekee ja luo - voin aina oppia toisilta, saada elämyksiä, elämän oppitunteja itseäni paremmilta ja taitavemmilta. Samalla toivottavasti kehittyä itsekin paremmaksi.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut (pitkä) viikonloppu. Viikon päästä onkin taas uusi lähiviikonloppu!