maanantai 8. toukokuuta 2017

Studio Orfeus vol.3 - 8. lähiviikonloppu

Tsaukkista moi!
Toukokuinen opisto <3

Kevät alkaa jo tosiaan olla täällä, eihän tässä eletäkään kuin perinteisesti jo kevään viimeistä kuukautta (siltikin kaikkea mahdollista satelee taivaalta). Oriveden opisto ja Studio Orfeus -jengi kutsui taas!

Nyt käytiin niin pelkoa, joka on eräs tärkeimpiä (ja mahdollisesti ikävimpiä) tunteita niin proosassa kuin yleensäkin, jännitettä kuin esineistöllä pelaamista. Päivät venyivät pitkiksi, lauantaina istuimme yhteensä yhdeksän tuntia luennolla (tai keskusteluksi sitä ehkä enemmän nimittäisin) ja perjantaina ja lauantaina oli molempina myös iltatehtäviä. Väsymys teki tuloaan, mutta se sai väistyä luomisen tieltä. Levätään sitten myöhemmin.

Olen viimeisimmällä Addiktion editointikierroksella, jolla lihotin kässäriä mukavasti, lisännyt myös esineistöä ja sen käyttöä aika reilusti. Ja tulen todennäköisesti vielä lisäämään, tarkentamaan ainakin. Listailin käyttötarkoituksia ja henkilöhahmojen henkilökohtaisia tavaroita ja muita, tein huomioita ja keksin uusia ideoita. 
Meidän tuli myös kirjoittaa uusi pätkä, luku/kohtaus käsikirjoitukseen, kävimme ne sunnuntaina läpi tunnilla ja annoimme toisillemme palautetta. Taisin onnistua! Sain todella mukavaa palautetta varsinkin dialogista ja muutenkin siitä, että olin taas kehittynyt. Tuli hyvä mieli. Itse kirjoitin chillimmän dialogikohtauksen toimintakohtausten väliin, jollaisia saisi todellakin olla enemmänkin tekstissä. Aika usein raakaversioni menevät vauhdilla eteenpäin, pumpumpum vaan, melkein kuin pahempikin actionleffa, eikä tunnelmoinnille ja olemiselle ole juuri jäänyt tilaa. 
Tai ei, juuri sitä tilaa on jäänyt, sitä ei vain ole täytetty. Seuraavaksi ajattelin löysätä huolella ja luottaa siihen, että jännite kyllä kantaa. Sain tehtäväksi kirjoittaa lisääkin kohtauksia, ehkä jopa kokonaisia lukuja, mutta ajattelin tosissani lisätä tätä chillimpää puolta, testata, mihin saakka käsikirjoitus niitä kestää. Niitä on aika helppo kuitenkin poistella, jos menee överiksi.

Sain myös "oppikirjan" ohjaajaltamme, mitä olen tässä kahlaillut läpi. Kyseinen teos todellakin kompastelee vahvasti juuri niillä alueilla, joissa itse olen varsinkin ensimmäisten raakaversioiden kanssa kompastellut. Selittely tulee jo korvista ulos. Olen tainnut vihdoin sisäistää tuonkin ongelman ja osaan toivottavasti varoa sitä jatkossa. Tarinaa on hankala seurata kaiken selittelyn ja kompastelun alta, kohtaukset juostaan läpi, eikä mihinkään oikein pysähdytä. Dialogikin olisi vaatinut rankkaa remonttia, jotain kertoo ehkä se, että jokaisen repliikin jälkeen on kirjoitettu "X hlö sanoi", mahdollisesti toistettu sanomisen sanominen kaksikin kertaa, enkä laskisi sitä enää tyylikeinoksi. Eleitä, fyysisyyttä, aistimuksia, miljöökuvausta.... mitään näistäkään ei ole oikein hyödynnetty. Teos tuntuu ensimmäiseltä raakaversiolta, hyvin keskeneräiseltä, aivan liian keskeneräiseltä julkaistavaksi. Kyseessä on kuitenkin käännöskirja, en täysin tiedä, millainen alkuperäinen on, mutta tuskin kääntäjäkään olisi tuollaisia tekstin sekaan lisäillyt. Teos on kuitenkin viitsitty kääntää vielä sen lisäksi, että se on viitsitty julkaista. Alan vihdoin hahmottaa, missä on itsellä mennyt pieleen. Kirjaa on hyvin raskas lukea ja seurata, henkilöhahmoihinkaan ei oikein pääse sisälle - lähes kaikki tuntuu olevan pielessä.

Tänään oli myös viimeinen esitys tämän vuoden teatteriproggiksesta! Hyvä mieli jäi ja odottelen jo innolla ensi vuoden proggistelua. Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että uskaltauduin uudestaan lavan puolellekin riehumaan, en olisi voinut tehdä parempaa päätöstä. Tai ehkä olisin, nimittäin sen, etten olisi pitänyt taukoa lainkaan. Kaduin sitä pitkään, mutten uskaltanut tehdä paluuta. Aina kun kävin teatterissa, rintaa vihlaisi se, etten itse ollut päässyt lavalle temppuilemaan, tuohon ja tuohon proggikseen, tuohon ja tuohon rooliin, esiintymään ennemmin kuin katsomaan. Nautin kyllä katselemisestakin, mutta kuitenkin veri vetää tekemään. Samoin on elokuvien ja kirjojen puolella. Lukeminen, elokuvien katsominen... kivaa puuhaa, mutta kaikkein mieluiten olisin tekemässä ja luomassa teoksia. Siitä saa parhaimmat kiksit ja elämykset. Kuitenkin on hyvä, että joku muukin tekee ja luo - voin aina oppia toisilta, saada elämyksiä, elämän oppitunteja itseäni paremmilta ja taitavemmilta. Samalla toivottavasti kehittyä itsekin paremmaksi.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut (pitkä) viikonloppu. Viikon päästä onkin taas uusi lähiviikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti