maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vihjeiden lisäilyä (Addiktio)

Moi!
Pohdintaa, pohdintaa...
(kuva: Linda Mettiäinen)

Sain luettua Addiktion läpi ja samalla lisäsin edellisessä postauksessa mainitsemiani temaattisia vihjeitä. En tiedä, ovatko vihjeet tarpeeksi selkeitä vai jopa jo liian selittäviä. Taas sitä sokeutuu. Luulen, että on tauon paikka ja hetken hengähdystauko kässärillekin.

Heinäkuun lopulla on Orfeuksen deadline elokuun loppupalautetta varten. Toivoisin ehtiväni saada palautetta jostain ennen sitä, mutta se ei ole mitenkään varmaa. Voi olla, että annan tekstin vain lepäillä ja katson sitä uudestaan hetken päästä, toivottavasti taas uusin silmin.

Joltain osin myös kerronta pohdituttaa. Voi olla, että siellä on jo liiallista dramatiikkaa, joka kääntyy itseään vastaan, komiikaksi. Mutta ehkä se tauko on nyt paras ajatus. Sen jälkeen voin taas korjailla mahdollisimman neutraalein silmin.

En malttaisi olla koskematta Addiktioon, mutta tiedän, että jos nyt alan vielä säätää, pakka menee vain sekaisin. Ehkä olisi hyvä keskittyä nyt muihin projekteihin, niitäkin kun on ihan riittämiin. Ja ehkä vähän lomailuunkin, onhan kesä. Elokuuhun on vielä aikaa, mutta palan jo halusta saada kuulla tuomion. Mutta odotellaan. Kärsivällisesti (ainakin leikisti).

Tänään taidan hyvällä omalla tunnolla vain keskittyä chillaamaan ja ehkä myöhemmin tällä viikolla avaan muut tiedostot ja katson, mitä niille voisi vielä tehdä. Työt eivät lopu kesken, siitä tuskin on koskaan huolta.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Addiktio kirjoitettu puhtaaksi!

Heipsis vaan!
Nyt se on tehty! Ohi. Mutta vain tämä kierros.

Huhhuh. Yli kuukauden päivät siinä meni. Mutta nyt Addiktio on kokonaisuudessaan "pinosta editoitu", eli kirjoitettu puhtaaksi. Tein siis korjaukset paperiversioon ja kirjoitin koko käsikirjoituksen puhtaaksi kokonaan uuteen, tyhjään tiedostoon.

Lähinnä matkasta tippui sanoja, liikaa toistoa, yksittäisiä lauseita. Yritin yksinkertaistaa joitain kohtia, jotka oli kirjoitettu hieman liian mutkikkaasti ja epäselvästi. Lisäisin myös seuraavaa kierrosta varten pieniä juttuja, lähinnä sivuhenkilöiden reaktioita yhteen tärkeään kysymykseen, jota käsikirjoituksessani pyöritellään. Nähtäväksi jää, alleviivasinko liian paksulla tussilla asiaa viimeiseen lukuun, meneekö jo selittelyksi. Mutta kokeilin. Lueskelen käsikirjoituksen tässä lähipäivinä läpi ja korjaan mahdolliset tällä kierroksella ilmenneet kirjoitusvirheet. Täytyisi myös kirkastaa temaattisia asioita, lähinnä tuota kysymystä, tuoda sitä esille erilaisissa tilanteissa, mutta mielellään alleviivaamatta liikaa. Se tuntuu olevan haastavaa, yritän kuitenkin parhaani.

Meillä on elokuussa vielä yksi Orfeus-viikonloppu, jolloin saamme loppupalautteet käsikirjoituksesta. Asetinkin itselleni elo-syyskuulle deadlinen, jolloin ajattelin yrittää lähettää Addiktion taas kustantamokierrokselle. Toivoisin ehtiväni siihen, mutta jos loppupalautteessa ilmenee isompia korjattavia asioita, taistelen hätäilypuoltani vastaan ja odotan, kunnes saan tekstin kuntoon. En halua toistaa virhettä, jonka tein edellisellä kerralla, eli lähettää keskeneräistä käsikirjoitusta matkaan ja saada nyrkistä naamaan. Toki elin siinä uskossa, että se oli niin valmis kuin mihin sen pystyisin yksin saattamaan ja kaksi vuotta sitten se ehkä sitä olikin. Olen kuitenkin taas oppinut lisää, saanut enemmän etäisyyttä aiheeseen ja uutta näkökulmaa maailmaan näin ihmisenäkin (toivottavasti ainakin). Kaksi vuotta on ehditty taas kasvaa ja kehittyä, joten käsikirjoituksen tulisi olla myös sen mukainen. Onhan se jo jokaista virkettä myöten remontoitu, mutta yritän saada tasot kohdilleen ja syvyyttä niin paljon, kuin pystyn sille tänä vuonna antamaan. Työtä, työtä, mutta ei editointia kukaan tietääkseni ole leikiksi kutsunutkaan, haha.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Draaman kirjoittamisen kesäkurssi + muuta höpinää

Heeeeeij!
Opistolla taas!

Eksyin sitten viikon mittaiselle draaman kirjoittamisen kesäkurssille Oriveden Opistolle. Tällä viikolla minulla olisi alunperin pitänyt olla erään korkeakoulun pääsykokeet, mutta koska en ollut kutsuttujen joukossa tänä vuonna, käytin tilaisuuden hyväkseni ja suuntasin kesäiselle opistolle. Viikko kului vikkelään, dramaturgian alkeita ja muuta höpinää mahtui mukaan. Teoria oli suurimmaksi osaksi itselle jo muilta kursseilta tuttua, mutta toki asioita tarkasteltiin tällä kertaa hieman eri kulmasta: draama vs. proosa.

Kuulin kuitenkin viikon aikana myös erään pettymyksen aiheuttavan uutisen: en päässyt (edes) Kriittiseen korkeakouluun. Nyt on mennyt jotenkin erityisen pieleen kouluhaut tänä vuonna, tehtävät eivät ole juuri poikenneet edellisvuotisista enkä usko omien tehtävien laadunkaan ainakaan pudonneen, päinvastoin. Kuitenkin hylsyjä nyt tunkeutuu postiluukusta perä perään, eikä se ainakaan auta luottamaan omaan tekemiseen.


Rakkaan ohjaajamme vinkistä kuitenkin hain myös opiskelemaan sanataideohjaajaksi. Kyseessä on ehkä enemmän nuorille/lapsille suunnatun sanataiteen ohjaaminen, mutta mielestäni ikäni huomioon ottaen nuorten- tai lastenryhmien ohjaaminen varmasti soveltuisi paremmin elämäntilanteeseeni. Aikuisia ohjaisin mieluummin silloin, kun on karttunut vähän elämänkokemusta ja syvempää ymmärrystä asioista, myöhemmin osaisin antaa toivottavasti heillekin kattavampaa palautetta.

Kyseessä on Turun Kirjantalolla järjestettävä kokovuotinen monimuotokurssi, eikä hintakaan päätä huimaa. Täysipäiväiseksi opiskeluksi sitä tuskin lasketaan, mutta toivon mukaan löytäisin myös jonkin mukavan harjoittelupaikan syksyksi, joka kehittäisi itseä siinä määrin, että ensi kevään kouluhaut hoidettaisiin kotiin. Muutamaa paikkaa olen pyöritellyt mielessä, mutta katsellaan, onnistuuko. Toivottavasti!


Olen keskiviikkoiltana menossa ekstraamaan tulevaan Baby Jane -elokuvaan, joka siis perustuu Sofi Oksasen saman nimiseen romaaniin. Olen joskus kauan, kauan sitten piipahtanut taustanäyttelijänä myös Salatuissa elämissä (hahah) juomassa "kahvia" (eli Coca-Colaa) ja tilaamassa hissiä. Sinänsä kiinnostavaa kurkistaa pidemmän elokuvan kulisseihin, vaikkei itse lopullisessa versiossa edes vilahtaisi. Vastaavia mahdollisuuksia ei tule turhan usein, vaikka aina välillä taustanäyttelijöitä haetaankin.

Mäkkilinnut kunniaan.

Juhannuksen aikaan ilmoitetaan Kariston kuvakirjakilpailun voittajalle tulos. Voittajan nimi julkistetaan vasta elokuun alussa. Käsikirjoituksia oli saapunut kilpailuun yli 800, joten mahdollisuudet eivät tosiaan ole päätä huimaavat. Käsikirjoitus saatetaan kuitenkin julkaista muutenkin, vaikkei sijoittuisi kilpailussa. En uskalla toivoa liikoja, mutta tietenkin sitä toivoo hippusen. Olen aika tyytyväinen kilpailuun lähettämääni tekstiin, ajattelin tarjota sitä muuallekin, jos Karistolta ei sopimusta irtoa. Mutta odotellaan, odotellaan. Jos vaikka jostain tulisi hyviä uutisia tämän kevään hylsyröykkiön lisäksi, hahah.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Lyhärijuttuja ja puhtaaksi kirjoittamista

Ciao!
"Vellamon tytär" -lyhärin kuvailua Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailuun.
(kuvaamisen aikaan ulkona oli n. 12 astetta lämmintä, hyrrrr!)

Tämä viikko on ollut kiireinen. Ei ehkä niin, miten alunperin toivoin, mutta mukavaa on silti ollut. Kuvasimme lauantaina ja keskiviikkona kirjoittamaani lyhytelokuvaa Baltic Herring -nimiseen lyhytelokuvakilpailuun, jonka deadline on sunnuntaina. Saimme materiaalin kuvattua, enää on edessä leikkauksen säätöä, äänitysten lisäämistä ja englanninkielisen synopsiksen teko. Yksityiskohtia ja muuta toimintaa putoili käsikirjoituksesta matkalla jonkun verran, sillä huomasimme, ettei niitä tarvittu. Esimerkiksi loppukohtaukseen olisi tullut halaus, mutta myös projektin ohjaajana viimeinen sana oli minulla. Tajusin, että koska olemme tehneet muun lyhärin hyvin pienillä eleillä (pienikin näkyy kuvassa äärimmäisen hyvin, toisin kuin lavalla), halaus olisi ikään kuin "rikkonut" tämän linjan. Se olisi ollut liian vahva kontakti. Tai ehkä vahva on väärä sana, koska vahvaa kontaktia voi olla ilman sen järkyttävää fyysistämistäkin, mutta liian suuri ele kokonaisuuteen.

Hassua, miten sitä oppii. Ja äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, miten oma teksti taipuu kuvalliseen muotoon.


Olen myös kirjoittanut puhtaaksi Addiktiota. Vasta n. 60 liuskaa kirjoitettu, menen muistaakseni luvussa 13. Huhhuh. Pinosta editointi on erittäin puuduttavaa, mieluummin korjaisin suoraan tekstiin, mutta silloin tuntuu, ettei näe tekstiä samalla tavalla. Uuteen tiedostoon kirjoittaminen auttaa lausetasolla paljonkin. Minulla on pahana maneerina erinäiset täytesanat (on ehkä käynyt ilmi myös blogista) ja niitä on putoillut pois aika rankalla kädellä. Tahtoisin tämän kierroksen olevan jo ohi, jotta pääsisin seuraavaan, kajoamaan alatekstiin ja siihen tärkeään kysymykseen, johon sain itsestäni jo vastauksen

Haluan kuitenkin tehdä kunnolla. Yritän tehdä rauhassa, vaikken malttaisi. Tätä kierrosta tuskin tarvitsee enää viivyttää, uudelleen kirjoittaminen on hidasta muutenkin. Ensi viikolla olen menossa taas Orivedelle, viikon kestävälle draaman kirjoituskurssille. Työstän siellä todennäköisesti toista lyhytelokuvaa, jota ajattelin jossain vaiheessa tarjota Ylelle tai sitten pitkää elokuvaa, mutta se on vähän pidempi tie (hehheh). Tarvitsisin siihenkin varmasti pidemmän ajan, tilaa, tunteja. Ehkä samanlaista kurssia kuin Orfeus. Ajattelin kuitenkin ottaa myös printatun version Addiktiosta mukaan, jos joku ilta liikenisi aikaa myös jatkaa editointia siltä osin.

Kaikkea kivaa kumminkin edessä!