sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Draaman kirjoittamisen kesäkurssi + muuta höpinää

Heeeeeij!
Opistolla taas!

Eksyin sitten viikon mittaiselle draaman kirjoittamisen kesäkurssille Oriveden Opistolle. Tällä viikolla minulla olisi alunperin pitänyt olla erään korkeakoulun pääsykokeet, mutta koska en ollut kutsuttujen joukossa tänä vuonna, käytin tilaisuuden hyväkseni ja suuntasin kesäiselle opistolle. Viikko kului vikkelään, dramaturgian alkeita ja muuta höpinää mahtui mukaan. Teoria oli suurimmaksi osaksi itselle jo muilta kursseilta tuttua, mutta toki asioita tarkasteltiin tällä kertaa hieman eri kulmasta: draama vs. proosa.

Kuulin kuitenkin viikon aikana myös erään pettymyksen aiheuttavan uutisen: en päässyt (edes) Kriittiseen korkeakouluun. Nyt on mennyt jotenkin erityisen pieleen kouluhaut tänä vuonna, tehtävät eivät ole juuri poikenneet edellisvuotisista enkä usko omien tehtävien laadunkaan ainakaan pudonneen, päinvastoin. Kuitenkin hylsyjä nyt tunkeutuu postiluukusta perä perään, eikä se ainakaan auta luottamaan omaan tekemiseen.


Rakkaan ohjaajamme vinkistä kuitenkin hain myös opiskelemaan sanataideohjaajaksi. Kyseessä on ehkä enemmän nuorille/lapsille suunnatun sanataiteen ohjaaminen, mutta mielestäni ikäni huomioon ottaen nuorten- tai lastenryhmien ohjaaminen varmasti soveltuisi paremmin elämäntilanteeseeni. Aikuisia ohjaisin mieluummin silloin, kun on karttunut vähän elämänkokemusta ja syvempää ymmärrystä asioista, myöhemmin osaisin antaa toivottavasti heillekin kattavampaa palautetta.

Kyseessä on Turun Kirjantalolla järjestettävä kokovuotinen monimuotokurssi, eikä hintakaan päätä huimaa. Täysipäiväiseksi opiskeluksi sitä tuskin lasketaan, mutta toivon mukaan löytäisin myös jonkin mukavan harjoittelupaikan syksyksi, joka kehittäisi itseä siinä määrin, että ensi kevään kouluhaut hoidettaisiin kotiin. Muutamaa paikkaa olen pyöritellyt mielessä, mutta katsellaan, onnistuuko. Toivottavasti!


Olen keskiviikkoiltana menossa ekstraamaan tulevaan Baby Jane -elokuvaan, joka siis perustuu Sofi Oksasen saman nimiseen romaaniin. Olen joskus kauan, kauan sitten piipahtanut taustanäyttelijänä myös Salatuissa elämissä (hahah) juomassa "kahvia" (eli Coca-Colaa) ja tilaamassa hissiä. Sinänsä kiinnostavaa kurkistaa pidemmän elokuvan kulisseihin, vaikkei itse lopullisessa versiossa edes vilahtaisi. Vastaavia mahdollisuuksia ei tule turhan usein, vaikka aina välillä taustanäyttelijöitä haetaankin.

Mäkkilinnut kunniaan.

Juhannuksen aikaan ilmoitetaan Kariston kuvakirjakilpailun voittajalle tulos. Voittajan nimi julkistetaan vasta elokuun alussa. Käsikirjoituksia oli saapunut kilpailuun yli 800, joten mahdollisuudet eivät tosiaan ole päätä huimaavat. Käsikirjoitus saatetaan kuitenkin julkaista muutenkin, vaikkei sijoittuisi kilpailussa. En uskalla toivoa liikoja, mutta tietenkin sitä toivoo hippusen. Olen aika tyytyväinen kilpailuun lähettämääni tekstiin, ajattelin tarjota sitä muuallekin, jos Karistolta ei sopimusta irtoa. Mutta odotellaan, odotellaan. Jos vaikka jostain tulisi hyviä uutisia tämän kevään hylsyröykkiön lisäksi, hahah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti