sunnuntai 13. elokuuta 2017

Studio Orfeus - ohi on

Moikka!
3 vuotta Studio Orfeusta. Nyt se on ohi.

Viimeinen lähiviikonloppu. Saimme loppupalautteet käsikirjoituksista, kukin vuorollaan. Addiktiossa ei juuri ole enää korjattavaa. 3 pidempää kappaletta saa poistaa ja kirjoittaa uusiksi. Yksi kohdista on keskivaiheilla, kaksi enemmän loppupuolella (viimeinen on toisiksi viimeisen luvun alku). Paikat on korvattava uudella materiaalilla, koska luvuista tulisi muuten aika tyngän oloisia. En ole vielä keksinyt, millä ne korvaan, mutta sitä tulisi kuulemma miettiä enemmänkin kuin viikko, haha. Ohjaajani tokaisi, ettei halua sitten ylihuomenna uutta versiota, sillä nyt ollaan niin loppusuoralla, että miettiminen tekisi hyvää.
Yhdessä kohdassa kappaleiden vaihtoa tulisi sujuvoittaa. Sitten oli muutama lyhyempi pätkä, jotka voin joko jättää sellaisenaan käsikirjoitukseen, poistaa kokonaan korvaamatta uudella tai mahdollisesti tehdä pientä editointia. Ei sen enempää enää.

Offtopic, mutta sain myös kuulla tulleeni toiseksi Helmet-kirjastojen ja Hel-YA -tapahtuman "kahden lauseen kirjoituskilpailussa" (fantasiakategoriassa)! Vaikkei kilpailu ollut suuri, tuntuu tämä silti ihan hienolta jutulta, sillä en ole aikaisemmin sijoittunut minkään tasoisissa kirjoituskilpailuissa.



Sain näistä kolmesta Orfeus-vuodesta enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Opin editoimaan, opin dramaturgiasta, kirjailijuudesta, itsestäni kirjoittajana, itsestäni ihmisenä, ylipäätään elämästä... Ihan hullua miettiä, mitä kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua. Vaikkei minulla vielä kustannussopimusta olekaan, olen kasvanut ja kehittynyt kirjoittajana kuin ihmisenäkin huimasti siitä, mitä olin 22-vuotiaana (ja mitä ylipäätään odotin voivan tapahtua kolmessa vuodessa). Sain maailman ihanimpia ystäviä ja mahtavimman ohjaajan ikinä, tyyppi ei olisi voinut olla itselle sopivampi. Ja myös ohjaajasta on tullut ystävä. Uskalsin vihdoin aloittaa hakuprosessin korkeakouluihin, joka (valitettavasti) jatkuu edelleen. Myös terveydentila on onneksi ollut kaukana siitä, mitä se ennen opistovuosia oli (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena).

Todellakin varmistuin siitä, mitä tahdon tällä pienellä elämälläni tehdä. Kaikki kannustus, hyväksyvä ilmapiiri ja palaute on auttanut älyttömästi eteenpäin. Oriveden Opisto tuntuu jo kodilta - koen, että olen ollut juuri siellä, missä minun kuuluikin olla ja tehnyt juuri sitä, mitä minun kuuluukin tehdä. Ennen kaikkea olen saanut uskoa ja toivoa omaan tekemiseen ja unelmien tavoitteluun. Ja tuntuu, etten ole ainoa. En ole ainoa, joka on saanut luottamusta, mutten ole myöskään ainoa, joka juuri minuun uskoo. Tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos Oriveden Opisto, kiitos Studio Orfeus. Jään todellakin kaipaamaan tätä kaikkea. Toivon, että tästä polskutellaan vielä eteenpäin kohti unelmia, saavutuksia, onnistumisia ja uusia samankaltaisia kokemuksia.

P.S. Hakuaikaa syksyn Studio Orfeukseen on vielä jäljellä! Ei kun mukaan vaan, jos yhtään kiinnostaa.

P.P.S. Blogi ei tietenkään lopeta mihinkään, vaikka tämä aika finaalipostaukselta kuulostaakin. Palaillaan taas, kun olen edistynyt editoinnissa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hel-YA 2017 + Addiktio-asiaa

Heipsis vaan!
Tänään järjestettiin ensimmäinen young adult -genren tapahtuma Hel-YA Helsingissä!

Oli ilo päästä paikalle. Tapahtuma oli vain yhden päivän, mutta ohjelmaa riitti. Kirjailijakeskusteluja, paneeleja, muutama kirjailijatervehdys ulkomailta (esim. Holly Bourne!), kustantamon väen haastattelua ynnä muuta mukavaa. Liputkaan tapahtumaan eivät olleet kalliitt, 8,50e toimituskuluineen. Hel-YA festarit järjestettiin tänä vuonna Suomessa siis ensimmäistä kertaa ja tapahtumapaikkana oli Ravintola Lämpö Helsingin Suvilahdessa.

Uskaltauduin itsekin piinaavan hetken jälkeen kysymään mieltä askarruttaneen kysymyksen kustantamoiden paneelissa. Sain myös hyvin ystävällisen ja rohkaisevan vastauksen. Kysymykseni koski Addiktiota, vaikken sitä siinä tarkkaan sanonutkaan. Kysyin siis, kannattaako jo kertaalleen lähetettyä ja hylsytettyä käsikirjoitusta tarjota samoille kustantamoille uudelleen, jos sitä on remontoitu ja editoitu, jos se on kirjoitettu kokonaan uudestaan, muutettu loppu... eli siis tehty oikeasti näkyviä muutoksia (käsikirjoitus on nykyään melkein kuin eri teos, toki samalla idealla). Ja ilokseni vastaus oli, että todellakin kannattaa, jos kyse ei ole esimerkiksi yhden kuukauden odotuksen jälkeen muutaman sanan vaihtamisesta ja tarjoamisesta uudelleen. Ja ei todellakaan onneksi ole, tässä on ehtinyt vierähtää jo kokonaista kaksi vuotta - enemmän kuin toivoin, mutta ainakin muutoksia on tehty ja reippaalla kädellä!

Ensi viikolla onkin sitten omalta osaltani Studio Orfeuksen viimeinen lähitapaaminen, opintojen päätös ja loppupalautteiden aika. Olen lukenut muiden käsikirjoitukset, yli 700 liuskaa ja antanut parhaani mukaan mahdollisimman laajat palautteet (ihan harjoitellakseni myös toivottavasti tulevia sanataideohjaajan opintojani). Jännittää hirvittävästi! Ensi viikolla saan vihdoin tietää, paljonko on töitä vielä edessä, kunnes Addiktion uskaltaa lähettää matkaan. Tänä päivänä seison käsikirjoituksen takana vahvemmin kuin koskaan. 2 vuotta sitten Addiktio ei ollut valmis, vaikka niin kuvittelin. Käsikirjoitus oli kuitenkin todennäköisesti niin valmis kuin mihin sen silloin niillä opeilla osasin saattaa. Onneksi olen taas oppinut paljon, enemmänkin kuin uskalsin toivoa, ja Addiktio on taas hitusen valmiimpi. Hitusen kokonaisempi. Hitusen enemmän se, mitä haluan sen olevan ja hitusen enemmän siinä on myös sitä, mitä tahdon maailmalle tarinallani viestiä.