sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hel-YA 2017 + Addiktio-asiaa

Heipsis vaan!
Tänään järjestettiin ensimmäinen young adult -genren tapahtuma Hel-YA Helsingissä!

Oli ilo päästä paikalle. Tapahtuma oli vain yhden päivän, mutta ohjelmaa riitti. Kirjailijakeskusteluja, paneeleja, muutama kirjailijatervehdys ulkomailta (esim. Holly Bourne!), kustantamon väen haastattelua ynnä muuta mukavaa. Liputkaan tapahtumaan eivät olleet kalliitt, 8,50e toimituskuluineen. Hel-YA festarit järjestettiin tänä vuonna Suomessa siis ensimmäistä kertaa ja tapahtumapaikkana oli Ravintola Lämpö Helsingin Suvilahdessa.

Uskaltauduin itsekin piinaavan hetken jälkeen kysymään mieltä askarruttaneen kysymyksen kustantamoiden paneelissa. Sain myös hyvin ystävällisen ja rohkaisevan vastauksen. Kysymykseni koski Addiktiota, vaikken sitä siinä tarkkaan sanonutkaan. Kysyin siis, kannattaako jo kertaalleen lähetettyä ja hylsytettyä käsikirjoitusta tarjota samoille kustantamoille uudelleen, jos sitä on remontoitu ja editoitu, jos se on kirjoitettu kokonaan uudestaan, muutettu loppu... eli siis tehty oikeasti näkyviä muutoksia (käsikirjoitus on nykyään melkein kuin eri teos, toki samalla idealla). Ja ilokseni vastaus oli, että todellakin kannattaa, jos kyse ei ole esimerkiksi yhden kuukauden odotuksen jälkeen muutaman sanan vaihtamisesta ja tarjoamisesta uudelleen. Ja ei todellakaan onneksi ole, tässä on ehtinyt vierähtää jo kokonaista kaksi vuotta - enemmän kuin toivoin, mutta ainakin muutoksia on tehty ja reippaalla kädellä!

Ensi viikolla onkin sitten omalta osaltani Studio Orfeuksen viimeinen lähitapaaminen, opintojen päätös ja loppupalautteiden aika. Olen lukenut muiden käsikirjoitukset, yli 700 liuskaa ja antanut parhaani mukaan mahdollisimman laajat palautteet (ihan harjoitellakseni myös toivottavasti tulevia sanataideohjaajan opintojani). Jännittää hirvittävästi! Ensi viikolla saan vihdoin tietää, paljonko on töitä vielä edessä, kunnes Addiktion uskaltaa lähettää matkaan. Tänä päivänä seison käsikirjoituksen takana vahvemmin kuin koskaan. 2 vuotta sitten Addiktio ei ollut valmis, vaikka niin kuvittelin. Käsikirjoitus oli kuitenkin todennäköisesti niin valmis kuin mihin sen silloin niillä opeilla osasin saattaa. Onneksi olen taas oppinut paljon, enemmänkin kuin uskalsin toivoa, ja Addiktio on taas hitusen valmiimpi. Hitusen kokonaisempi. Hitusen enemmän se, mitä haluan sen olevan ja hitusen enemmän siinä on myös sitä, mitä tahdon maailmalle tarinallani viestiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti