sunnuntai 13. elokuuta 2017

Studio Orfeus - ohi on

Moikka!
3 vuotta Studio Orfeusta. Nyt se on ohi.

Viimeinen lähiviikonloppu. Saimme loppupalautteet käsikirjoituksista, kukin vuorollaan. Addiktiossa ei juuri ole enää korjattavaa. 3 pidempää kappaletta saa poistaa ja kirjoittaa uusiksi. Yksi kohdista on keskivaiheilla, kaksi enemmän loppupuolella (viimeinen on toisiksi viimeisen luvun alku). Paikat on korvattava uudella materiaalilla, koska luvuista tulisi muuten aika tyngän oloisia. En ole vielä keksinyt, millä ne korvaan, mutta sitä tulisi kuulemma miettiä enemmänkin kuin viikko, haha. Ohjaajani tokaisi, ettei halua sitten ylihuomenna uutta versiota, sillä nyt ollaan niin loppusuoralla, että miettiminen tekisi hyvää.
Yhdessä kohdassa kappaleiden vaihtoa tulisi sujuvoittaa. Sitten oli muutama lyhyempi pätkä, jotka voin joko jättää sellaisenaan käsikirjoitukseen, poistaa kokonaan korvaamatta uudella tai mahdollisesti tehdä pientä editointia. Ei sen enempää enää.

Offtopic, mutta sain myös kuulla tulleeni toiseksi Helmet-kirjastojen ja Hel-YA -tapahtuman "kahden lauseen kirjoituskilpailussa" (fantasiakategoriassa)! Vaikkei kilpailu ollut suuri, tuntuu tämä silti ihan hienolta jutulta, sillä en ole aikaisemmin sijoittunut minkään tasoisissa kirjoituskilpailuissa.



Sain näistä kolmesta Orfeus-vuodesta enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Opin editoimaan, opin dramaturgiasta, kirjailijuudesta, itsestäni kirjoittajana, itsestäni ihmisenä, ylipäätään elämästä... Ihan hullua miettiä, mitä kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua. Vaikkei minulla vielä kustannussopimusta olekaan, olen kasvanut ja kehittynyt kirjoittajana kuin ihmisenäkin huimasti siitä, mitä olin 22-vuotiaana (ja mitä ylipäätään odotin voivan tapahtua kolmessa vuodessa). Sain maailman ihanimpia ystäviä ja mahtavimman ohjaajan ikinä, tyyppi ei olisi voinut olla itselle sopivampi. Ja myös ohjaajasta on tullut ystävä. Uskalsin vihdoin aloittaa hakuprosessin korkeakouluihin, joka (valitettavasti) jatkuu edelleen. Myös terveydentila on onneksi ollut kaukana siitä, mitä se ennen opistovuosia oli (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena).

Todellakin varmistuin siitä, mitä tahdon tällä pienellä elämälläni tehdä. Kaikki kannustus, hyväksyvä ilmapiiri ja palaute on auttanut älyttömästi eteenpäin. Oriveden Opisto tuntuu jo kodilta - koen, että olen ollut juuri siellä, missä minun kuuluikin olla ja tehnyt juuri sitä, mitä minun kuuluukin tehdä. Ennen kaikkea olen saanut uskoa ja toivoa omaan tekemiseen ja unelmien tavoitteluun. Ja tuntuu, etten ole ainoa. En ole ainoa, joka on saanut luottamusta, mutten ole myöskään ainoa, joka juuri minuun uskoo. Tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos Oriveden Opisto, kiitos Studio Orfeus. Jään todellakin kaipaamaan tätä kaikkea. Toivon, että tästä polskutellaan vielä eteenpäin kohti unelmia, saavutuksia, onnistumisia ja uusia samankaltaisia kokemuksia.

P.S. Hakuaikaa syksyn Studio Orfeukseen on vielä jäljellä! Ei kun mukaan vaan, jos yhtään kiinnostaa.

P.P.S. Blogi ei tietenkään lopeta mihinkään, vaikka tämä aika finaalipostaukselta kuulostaakin. Palaillaan taas, kun olen edistynyt editoinnissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti