perjantai 29. syyskuuta 2017

Ensimmäinen hylsy (tällä kierroksella)

Heippa!

Vastaanotin tämän kustannuskierroksen ensimmäisen hylsyni jo tiistaina, alle kaksi vuorokautta käsikirjoituksen lähetyksestä. Tällä kertaa vauhdikkain vastauksessaan oli siis Otava. Toiminta oli nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin, joskin kyseessä oli se tavanomainen "bottihylsy" ilman minkäänlaista kommenttia. Kummastelin jonkun aikaa, miten ihmeessä he ovat edes ehtineet huomata sähköpostini tässä ajassa, käsittääkseni tämän luokan kustantamolle sitä kässäripostia kyllä tulee ihan riittämiin. Spekuloinnille oli taas ihanasti tilaa, siihenkin suuntaan, ettei edes saatettani olisi avattu (tänä vuonna ainakaan tässä hylsyssä ei kutsuttu minua nimeltä eikä mainittu käsikirjoituksenkaan nimeä - Addiktiosta se silti oli, koska hylsy tuli suorana vastauksena lähettämääni kässärimailiin).

Toki kolaus, kuten aina, kun on itselle rakkaan asian torjumisesta kyse, mutta tästä täytyisi vain kahlata eteenpäin. Mahanpohjassa polttelee, vapina yltyy. Keneltä vastaus tulee seuraavaksi? Pitäisikö se vihdoinkin sisällään edes korjausehdotuksia? Joudunko vapisemaan kotona viikon vai puoli vuotta? Odotus. Ihan kamalaa silloin, kun ei todellakaan voi olla varma.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Addiktio lähti matkaan!

Moiksis!
Jes!

Nyt oli vihdoin aika. Kuten Instagramissa mainitsin, tänään oli kaunis päivä lähettää Addiktio taas eteenpäin. Tällä kertaa - kuten edelliselläkin - ensimmäisinä matkakohteina olivat kolme suurinta kustantamoa. Odottelen niistä vastaukset (toivottavasti lähettävät edes sen automaattihylsyn) ensin, ennen kuin lähestyn pienempiä. Jonkinlainen lista on mielessä, keskustelimme tästä ohjaajani kanssa, mutta myös hän suositteli testaamaan nämä megatalot ensin.

Koska töitä on tehty se nelisen vuotta ja edistystä on omaankin silmään reilusti havaittavissa toivoisin, että tällä kierroksella päästäisiin vähän lähemmäs maalia. Tulisi edes pieni palaute. Kaksi vuotta sitten sain viisi kokonaista sanaa kommenttia, toivon mukaan tällä kertaa edes hivenen enemmän. Korjausehdotukset olisivat aina suuri plussa, mutten uskalla toivoa liikoja. Seison kuitenkin käsikirjoitukseni takana vahvemmin kuin koskaan ja viimeinkin tuntuu, että se alkaa olla siinä kunnossa, millaisessa pitikin. Mitä siitä todellisuudessa halusin, mutta mitä jouduin etsimään monen monesta kolosta, sivupolulta, kellarista. Mikä vaati niin kypsymistä kirjoittajana kuin ihmisenä, että sain aiheeseen tarpeeksi etäisyyttä ja kykyä analysoida tematiikkaa juuri tässä tarinassa. Nyt voin vihdoin päästää irti (ja jatkaa muiden käsikirjoitusten kanssa) - edes hetkeksi.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 1. lähitapaaminen

Tsau!
Päivi Haanpää - Sanataideohjaajan opas (Avain, 2015) 
on oiva opas varsinkin aloitteleville sanataideohjaajille.

Tiistaina siis starttasi Kirjan talon Sanataideohjaamisen akatemia, johon pääsin opiskelemaan. Koulutus kestää vuoden verran (tapaamisia on n. 3 viikon välein) ja vuoden kuluttua olen toivottavasti koulutuksen saanut sanataideohjaaja. Sanataideohjaajan titteli ei kuitenkaan sekään määräydy pelkästään koulutuksen perusteella, sillä ainakin toistaiseksi sanataideohjaajakoulutuksia järjestetään aika vähän. Useat heistä ovatkin joko itse kirjailijoita tai muuten paljon kirjoittavia tai kirjallisuutta harrastavia ihmisiä.

Ensimmäinen tapaaminen meni kuten yleensä ensitapaamiset menevät: tutustuimme vähän toisiimme, tutustuimme vähän sanataiteen maailmaan ja koulutuksen sisältöön. Meitä oli kasassa juurikin se 14hlöä, joka oli linjan maksimimäärä. Ilo huomata, että sanataide ja sen ohjaaminen kiinnostaa koulutuksen vähäisyydestä huolimatta niin monia ihmisiä.

Tehtäviä teemme sekä pelkästään ohjaajalle, koko ryhmän kanssa läpikäytäviksi että vain itsellemme. Toista tapaamista varten teemme näistä jokaisen. Oli tehtävä, joka oli vain itseä varten, oli ohjaajalle luovutettava tehtävä, jossa tutkimme omaa suhdettamme kirjoittamiseen ja lukemiseen - kirjallisuuteen yleensä. Suurin tehtävistä oli koko ryhmän kanssa läpikäytävä, jossa luimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (mm. ylhäällä kuvassa olevan Päivi Haanpään oppaan sekä listasta valitsemamme toisen sanataideoppaan). Saimme myös aloittaa jo omien sanataideharjoitusten keksimisen! Keksin jo muutamankin, joista yhden liitin akatemian tehtävään. Haastetta keksimiseen luo sekä kohderyhmän pohtiminen, tehtävien tavoitteiden miettiminen (kuinka saan keksittyä tehtävän, joka palvelee mahdollisimman hyvin tehtävän tavoitteita ja opiskeltavaa asiaa ja josta toivottavasti mahdollisimman moni kurssille osallistuva saisi tarvitsemansa vinkkejä ja välineitä?) että omaperäisyys. Itse ajattelen niin, että on parempi, jos kaikki tehtävät eivät ole valmiista oppaista koottuja, vaan joukossa olisi myös itse räätälöityjä, sopivaan tarkoitukseen kehitettyjä harjoituksia (ja jotka mielellään tukisivat omaa ohjausta).

Arja ja Emma Puikkonen - Käsikirja mielikuvituksen matkaajille (Kirjapaja, 2015).
Toinen lukemani opas.

Tänään alkoi sitten Vantaan Sanataidekoulun Lapsille ja nuorille kirjoittamisen paja. Senkään tapaamiset eivät ole joka viikko. Lanu-pajasta ajattelin hakea tukea Merenpojan editoinnille. Vaikka aika suuri osa teoriasta on minulle todennäköisesti jo tuttua, en usko, että se haittaa. Kertaushan on vain hyvästä ja ehkä voin tarkastella teoriaa myös vähän "opekulmasta".

Aion aloittaa Addiktion läpilukemisen jo tänään. Sovimme ohjaajani kanssa, että saan tiistaina antaa hänelle luettavaiksi vielä ne pari korjattua kohtaa, joihin tuli tehdä muutoksia. Edelleen toinen korjatuista kohdista mietityttää, mutta ensi viikolla saan siihen toivottavasti hieman apua. Ja jos meni metsään, ehdin hyvin tehdä pientä pintaremonttia vielä sillekin luvulle, ennen kuin käsikirjoitus lähtee matkaan. Henk.koht deadlinena lähetykselle pidän tämän kuun loppua, että pääsisin aloittamaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä Merenpojan kanssa.