sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 2. lähitapaaminen + muuta sälää

Ciao!
Aineistona "Matka mielikuvitukseen" (Tammi, 2004), "Kirjailijan työmaat" (Tammi, 2007) sekä kuvasta puuttuva "Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen" (Atena, 2016).

Toinen lähitapaaminen sanataideohjaamisen opintoja koskien oli jo viime viikon tiistaina (samana päivänä, kun Otavan hylsy saapui), mutta unohdin siinä tuoksinnassa täysin postata kerrasta. Meitä oli paikalla pienempi porukka kuin viimeksi, mutta se ei haitannut. Osa pystyi myös osallistumaan webinaarin kautta, sekin on tällä kurssilla mahdollista.

Ensimmäisessä tapaamisessa ei tutustuttu nimileikkeihin, niitä tutkimme tällä tapaamiskerralla. Kävimme läpi ryhmässä työskentelyn ja ryhmäytymisen erilaisia vaiheita, mietimme vaiheita pidempiaikaisten ja lyhyempien kurssien kohdalla. Pohdimme myös ongelmanratkaisua ryhmässä: mitä haasteita ryhmässä saattaa tulla eteen ja miten niitä ehkä voisi ratkaista. 
Teimme myös itse muutaman sanataideharjoituksen ja kotitehtävänä oli mm. alkaa koota omaa "materiaalipankkia", eli opetustyöhön liittyvää tai muuten inspiroivaa välineistöä, tavaroita, tekstejä, muita juttuja... Itse olen viehättynyt erilaisista kuvakorteista, jota lähes joka kirjoittajaryhmässä (ja muissakin ryhmissä, joissa olen ollut osallisena) on hyödynnetty erilaisissa tehtävissä. Kortit olisivat todella monikäyttöiset ja tahtoisinkin itselleni oman pakan. Valmiit pakat olivat yllättävän hintavia (netissä sellaiset 80e), mutta ajattelin aloittaa vain keräämällä minusta mukavan näköisiä, yksittäisiä kortteja ja katsella sitten myöhemmin valmiita pakkoja, kun opetustyötäkin olisi takana jo vähän.

Pian onkin taas jo uusi tapaaminen!

Merenpojan kanssa jumitan edelleen. Käyn Vantaan sanataidekoulun lanuryhmässä edistääkseni tätä käsikirjoitusta, mutta nyt en hetkeen ole siihen koskenut. Viime kerran tehtävät avasivat vähän jotain uutta, opin lisää henkilöhahmojeni motiiveista ja tarkastelin päählön osalta vielä loppuratkaisua. Miljöö on yksi iso aukko... se on olemassa, mutta erittäin hataralla pohjalla ja vaatisi todella paljon työstöä. Se on niitä suurempia osa-alueita, joita tulisi korjata. Myös positiivisia juttuja voisi minusta käsikirjoituksessa olla enemmän, ne vahvistaisivat traagisuuttakin.

Aloitin myös tällä viikolla työharjoittelun kirjastossa. Kirjasto on työpaikkana minulle upouusi, vaikka asiakaskuntaan olen kuulunutkin. Se on verottanut aika tehokkaasti kirjoittamisaikaa, sillä olen jännittänyt ja stressannut ja kuumotellut ja näiden yhteisvaikutuksesta ollut tietenkin hyvin väsynyt. Vie varmasti hetken, että totun rytmiin, työpaikan toimintatapoihin ja ylipäätään töihin, joita siellä taka-alalla tehdään. Voi olla, että ainakin nyt hetken yritän keskittyä opettelemaan uusia juttuja työpaikalla sen sijaan, että panostaisin 100% käsikirjoituksiin. Sitten, kun homma alkaa harjoittelussa sujua, on helpompi myös rentoutua ja keskittyä muuhun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti