torstai 19. lokakuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 3. lähitapaaminen + hylsy nro 2

Moi!
Aineistoa sanataideohjaukseen: "Sadutus - avain osallistavaan toimintakulttuuriin" (PS-kustannus, 2005), "Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu" (WSOY, 1956) ja "Benji Davies - Toivo ja talviyö" (Karisto, 2017).

Tiistaina oli sanataideohjaamisen akatemian kolmas lähitapaaminen. Ikävä kyllä en päässyt paikalle, koska olin flunssan kourissa, mutta osallistuin internetin kautta. Tarkoitus oli käyttää webinaaria, mutta sen kanssa ilmeni ongelmia, joten päädyimme Facebookin Messengerin videopuheluominaisuuteen.

Jatkoimme varhaiskasvatuksen parissa. Keskustelimme kotitehtävistä, askartelimme siivet (sanataiteen ihanuuksia) ja kerroimme omistamme vuorotellen. Suunnittelimme myös ryhmissä ohjelmaa pienten lasten sanataidetuokioon ja kävimme läpi keinoja ja ympäristöjä, missä sanataidetta voisi toteuttaa ja miten sanataideohjaajaksi saatetaan päätyä. Kyllä tämän "webinaarin" jälkeen on todettava, että on se mukavampi opiskella kuitenkin paikan päällä. Pääsee ihan eri tavalla osallistumaan.

Pääsen huomenna työharjoittelun puitteissa pitämään ihka ensimmäisen satutuokioni! Ja sen jälkeen vielä saduttamaan. Toivottavasti paikalle tulee edes yksi lapsi, yleisöä hänkin olisi. Suunnitelmissa on lukea ainakin yksi satu ja maustaa tuokiota vähän nukketeatterilla. Toivon, että yleisöni poistuu tyytyväisenä paikalta.

Sanataideaiheesta hieman poiketen, vastaanotin tiistaina myös toisen hylsyni Addiktiosta. Malli oli se sama automaatti (botti), ei palautetta, ei allekirjoitusta, ei mitään kommenttia. Vuorossa oli WSOY. Sikäli harmi, etten tässä viidessä vuodessa ole kertaakaan saanut edes palautetta kustantamoilta - askeltakaan ei periaatteessa olla edetty, vaikka käsikirjoitusten kanssa on tehty hirvittävästi töitä. Lisäksi olen tällä kertaa - vihdoin - oikeasti tyytyväinen käsikirjoitukseeni, seison sen takana hylsyistä huolimatta. Tässä vaiheessa lähtisin usein editoimaan käsikirjoitusta taas kerran, mutta nyt olen oikeasti tilanteessa, etten laisinkaan tiedä, millä enää parantaa. Myöskään ohjaajallani ei ollut enää neuvoja jaettavanaan Addiktiota koskien. Olen alkanut hiljakseen pohdiskella, minne muualle voisin vielä Addiktiota tarjota. Tammi on toki vielä vastaamatta, mutta vähän huonolta näyttää. Muutama talo on mielessä, ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

2 kommenttia:

  1. Opinnot kuulostavat todella kivoilta. Harmi ettet päässyt paikalle lähiopetukseen. :(

    Ja hylsyt... eiväthän ne ikinä hyvältä tunnu. Tuo on kieltämättä se vaikein vaihe kirjoittamisessa, kun käsiksessä ei ole enää mitään selkeää "vikaa", vaan sen tarvitsisi yksinkertaisesti kohdata oikea lukija kustantamoissa. Siihen ei oikein voi vaikuttaa, ikävä kyllä.

    Kannattaa myös pitää mielessä, että harvan kirjailijan ensimmäinen sydämellä työstetty käsis on heidän ensimmäinen romaaninsa. Usein kirjoittaminen vaatii osaamisen lisäksi myös ajoitusta. Siinä ei ole mitään häpeää.

    Mutta käsis kannattaa lähettää mahdollisimman moneen paikkaan. Kirjailijan urapolkuja on monenlaisia ja kustantamokin voi nykyään vaihtua moneen otteeseen. Pienemmissä kustantamoissa on myös kasvupotentiaalia.

    Tsemppiä käsiksen kanssa, on päätöksesi mikä vain sen suhteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, vaarna! Joo. Tahtoisin vielä yrittää Addiktion kanssa, se kun on kasvanut niin tärkeäksi itselle tässä vuosien varrella. Ehkä sille vielä joku paikka löytyy. :)

      Poista