torstai 30. marraskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 5. lähitapaaminen

Heippa!
Kortteja sanataideohjaukseen.

Tänään ( = kellon mukaan näköjään eilen) oli siis taas sanataideohjaamisen akatemian lähitapaaminen. Tällä kertaa tutustuimme (sana)taiteen perusopetukseen. Puhuimme yleisesti ryhmien vetämisestä ja siihen liittyvistä asioista ja teimme ja keksimme itsekin muutaman sanataideharjoituksen. Sain myös vinkkejä itseäni askarruttaneisiin asioihin, joita ryhmän vetotilanteessa saattaa esiintyä.

Lähipäivinä taidankin tutustua taiteen perusopetuksen uuteen (2017) opetussuunnitelmaan.

Sain myös ryhmäläisiltä ihanaa palautetta asenteestani mm. tähän työhön liittyen. Sellaista on aina mukava kuulla. Tauolla keskustelimme omasta kirjoittamisestamme ja taisin saada myös uuden koelukijan! Toisen ryhmäläisen kanssa sovimme jo aikaisemmin tekstien vaihdosta, ehkä hänellä on jotain vinkkejä minun editointijumitukseeni Merenpojan kanssa.

Nyt kuitenkin alkaa väsymys painaa sen verran, että taitaa olla aika mennä nukkumaan. Palaillaan taas!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Hylsypino kasvaa (Addiktio)

Moi!
Kurkumateetä!

Kuten otsikkokin kertoo, hylsypino jatkaa kasvuaan. Sain Myllylahdelta vastauksen viikossa, Addiktio ei ole tyylillisesti heille sopiva käsikirjoitus (kuitenkin mainittiin, että teksti oli sujuvaa ja koskettavaa). Oli mukavaa saada vaihteeksi perustelut hylsylle, vaikken tästä paljoa viisaammaksi tullutkaan. Pettymys silti.

Jatkan edelleen kierrosta, pistin kässärin menemään Karistolle ja Gummerukselle. Elin pitkään siinä uskossa, etten voisi tarjota Addiktiota Gummerukselle, koska he eivät julkaise enää kotimaista lastenkirjallisuutta, mutta löysin piilosta tärkeän maininnan: he keskittyvät kaunokirjallisuuden puolella nuoriin aikuisiin sekä aikuisiin. "Nuoret aikuiset" rohkaisi minua tarjoamaan kässäriä heillekin, sillä Addiktio on vähän väliinputoaja ikäluokkien suhteen. En ehkä suosittelisi sitä 13-vuotiaalle teinille, muttei se välttämättä keski-ikäisiinkään uppoa. Young adult, sitä uskon sen edustavan, mutta täällä päin se ei ole vielä niin selkeästi oma lokeronsa.

Suurin osa ajastani on viime aikoina mennyt sanataideharjoitusten kehittelyyn, keksimiseen ja pohtimiseen. Ryhmän ohjaus on mennyt mukavasti, ainakin viimeksi ryhmäläiset nauroivat ja tekivät innoissaan harjoituksia. Jes! Sillä saralla siis sujuu. Omaa käsikirjoitustani, tällä kertaa siis Merenpoikaa, en ole paljoa ehtinyt työstää, sillä aloittelen sanataideohjausta suunnilleen tyhjästä: minulla ei juurikaan ollut vielä materiaalia, kun pääsin jo ohjaamaan. Olen kuitenkin varsin nopeasti saanut kyhättyä materiaalia ja juttuja kasaan, tätä tahtia on pidettävä jonkin aikaa yllä. 

Ennakkotehtävät tökkivät pahasti, niitä en ole saanut juuri tehtyä - pää ei vain toimi. Merenpoikaan sain kirjoitettua muutaman kohtauksen lisäämäni sivuhenkilön osalta, tutkiskelen ensin avainkohtia ja lähden sen jälkeen rakentamaan niistä kunnon sivujuonta. Pikkuhiljaa, kärsimättömälle sielulle se on joskus raastavaa, mutta nyt on niin monta rautaa tulessa, että jostain on pakko joustaa.

Huomenna on taas sanataideohjauksen akatemian lähitapaaminen! Tällä kertaa olen menossa paikan päälle. Innolla odotan, mitä tuleman pitää.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Superjumitus

Hejsan!

Mulla on nyt jokin superjumitus (writer's block) käynnissä. Jouduin olemaan sairaslomalla töistä jonkin aikaa fyysisten vaivojen vuoksi, enkä saanut myöskään istuttua koneella tekemässä tehtäviä. Olen palannut töihin, olo alkaa olla jo parempi, mutta blokki ei väisty. En ole saanut juuri Merenpoikaa eteenpäin muuta kuin ajatuksen tasolla (olen lisäämässä ehkä mukaan uutta sivuhenkilöä, muttei vielä mitään hajua, miten). Myös Teakin ennakkotehtävät julkaistiin, olivat suunnilleen samat kuin edellisinäkin vuosina. Yritin tehdä pienoisnäytelmää, mutta siitäkään ei oikein tullut mitään. Yritelmäni ei välttämättä ole oikein edes näytelmä, ehkä enemmän lyhytelokuva, jos sitäkään. Aika varmasti tylsää katsottavaa. Aivot lyö tyhjää enkä saa oikein mitään aikaiseksi, joka turhauttaa hirveästi. Yleensä pääkoppa on täynnä ideoita ja toteutankin ne suhteellisen nopeasti. Nyt lyö vain tyhjää, tyhjää, tyhjää.

Pääsin viime viikolla ohjaamaan sanataidetta töissä ensimmäisen kerran. Jännitti hirveästi, saattoi olla, että puhuin liian nopeasti ja kieli meni vähän solmuun, mutta kokonaisuudessaan kerta meni ihan mukavasti. Valitsin harjoitukseksi juurikin tuon korvarunon, jota kävimme koulutuksessa viimeksi lävitse. Ryhmäläisiäkin taisi vähän jännittää, kun yhtäkkiä tulee taas uusi tyyppi ohjaamaan ja vielä juttuja, joista ei ole aikaisemmin kuullutkaan. Yritän kuitenkin sukeltaa lempeästi mukaan rohkaista taitojeni mukaan.

Tammelta ei kuulu vastausta. Nyt on kulunut suunnilleen 2kk Addiktion lähetyksestä, mutta myöskään kuvakirjaani ei ole tullut hyväksyntää eikä hylsyä ja sen lähetyksestä on yli 4kk. Viimeksi Tammi oli supernopea, voi olla, että siellä on nyt ruuhkaa tai jotain muuta meneillään. Tarjosin Addiktiota kuitenkin viikonloppuna vielä Myllylahdellekin. Katsotaan, miten käy. Jo käsikirjoituksen vastaanotto-viestistä tuli mukava olo, kun oltiin puhuteltu nimellä ja viestin oli myös allekirjoittanut itse kustannuspäällikkö. Pienemmän kustantamon edut, uskoisin. Karistoa ajattelin myös, mutten ole saanut vielä aikaiseksi ostaa lisää mustetta, he haluavat siis paperiversion.

Olen yrittänyt rikkoa kirjoitusblokkia runoilemalla todella matalalla kynnyksellä, mutta blokki tuntuu olevan ja pysyvän. Keksin tänään sentään vielä yhden uuden sanataideharjoituksen, jotain edes. Kuitenkin pieni ahdistus on läsnä, en oikein malta sietää sitä, etten saa heti aikaiseksi kaikkea. Ja kynnys aloittaa kasvaa myös, mitä kauemmin olen tekemättä. Merenpoikaan pitäisi uida sisälle, mutta siinäkin on ollut jokin seinä vastassa jo varmaan kuukauden verran. Mutta ehkä tämä tästä taas pian. Joskus pieni tauko voi tehdä ihmeitäkin. Luulisin eräänä jumituksen syynä olevan korkeampi rima, haluaisin heti saada valmiimpaa kuin aikaisemmin, olenhan oppinut taas lisää. Niitä ensimmäisiä ja huonojakin versioita tulisi silti sietää, sillä ensimmäiset versiot harvoin ovat vielä paino- tai tässä tapauksessa ehkä myös esityskelpoisia. Mutten saa ajatusta kulkemaan sen vertaa, että saisin myöskään korjattua. Jotain täytyisi keksiä avuksi.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 4. lähitapaaminen

Hei!
Karo Hämäläinen, Sofi Oksanen ja Martti Anhava Helsingin Kirjamessuilla keskustelemassa kustannusalan murroksista.

Tänään oli sanataideohjauksen akatemian neljäs lähitapaaminen. En taaskaan valitettavasti päässyt livenä paikalle pahojen selkäkipujen vuoksi, mutta osallistuin internetin kautta. Kävimme läpi lähinnä etätehtävinä toteutettuja tehtäviä ja miten niiden teko oli sujunut. Yhtä tehtävistä käsittelimme laajemmin tunnilla. Sivusimme kuitenkin nopeasti myös korvarunoa, joka on Turun sanataideyhdistyksen kehittämä runonkirjoitusmetodi. Haluaisin ehdottomasti testata tätä myös itse ja ohjatakin!

Olisin viime viikolla päässyt vetämään elämäni ensimmäistä kertaa sanataidetta työn ohessa, mutta jouduin valitettavasti sairaslomalle. Toivon mukaan pääsisin nyt loppuviikosta takaisin töihin, ehtisin vielä hyvin hypätä kollegani rinnalle ohjaamaan omia sanataideharjoituksiani. Jännittää kovasti. Todennäköisesti lähdemme liikkeelle ihan siitä, mitä sanataide-termi pitää sisällään. Minulla on koneella muutamakin harjoitus, joita ehdin jo aikaisemmin keksiä ja joita voisi varmasti hyödyntää.

Tammelta ei ole kuulunut vielä vastausta Addiktiosta, nyt lähti seitsemäs viikko käyntiin. Viimeksi Tammi oli yllättävän nopea, nyt tätä taloa saa odotella pisimpään. Toivoisin heidän kuitenkin pian päästävän minut piinasta, jotta tiedän, lähdenkö tarjoamaan muualle. En ole vielä saanut aikaiseksi lähetellä kässäriä lisää eteenpäin, tämä sairaslomakin on vähän hidastanut ja mm. estänyt aika lahjakkaasti koneella istuskelun. Odottelua tulisi todellakin oppia sietämään. Lähinnä minua kiusaa se, että nyt viime vuosina vastaukset ovat tulleet yleensä ennätysvauhtia, se lisää kärsimättömyyttäni myös muita kohtaan helposti.