tiistai 12. joulukuuta 2017

Sanataideohjaamisen akatemia - 6. lähitapaaminen

Moij!
Blackout poetrya!

Unohdinkin näköjään postata viime viikon tapaamisesta. Sellainen siis oli, jouduin valitettavasti taas osallistumaan internetin välityksellä. Sain tunnista kuitenkin tarvittavan infon ja eräs ryhmäläisemme oli koonnut käydyt asiat vielä erikseen tiedostoon, ihanaa paneutumista!

Kävimme tarkemmin läpi runoa ja sen erilaisia tekniikoita ja pohdimme harjoituksia. Teimme tällä kertaa itse enemmän harjoituksia ja keksimmekin niitä. Olin vähän väsynyt eivätkä aivot toimineet ihan halutulla tavalla, mutta mukavaa oli silti. Saimme paljon tehtäviä tammikuuta varten, pääsemme mm. harjoittelemaan kirjavinkkausta!

Sain myös tuttavaltani, joka on sanataiteen moniosaaja, mm. kirjailija ja sanataideohjaaja, kivoja ryhmänohjausvinkkejä, jotka pistinkin heti testiin. Olen nyt ohjannut työharjoittelussa aikuisten kuva- ja sanataideryhmää kerran viikossa yhdessä erään taidekasvattajan kanssa ja on mennyt tosi kivasti. Viimeksi leikittelimme blackout poetrylla! Ohjeistinkin ryhmäläisiä, että tällä kertaa ei kirjoiteta, vaan poistetaan sanoja. Olen itsekin ihan hirmuisen innostunut tästä blackout poetrysta, olen joskus kauan sitten tehnyt näitä yläasteen ja lukion kuvaamataidon tunneilla, mutten tätäkään tekniikkaa enää muistanut.


Blackout poetryssa on siis ideana, että valmiista tekstistä (oli se sitten proosaa tai vaikka lehtileike) valitaan sanoja tai lauseita, jotka tulevat jäämään näkyviin niin, että syntyy vapaamuotoinen "runo" ja perinteisimmässä versiossa muu teksti mustataan esim. tussilla. Pinterestistä kuitenkin löytyi myös upeaa taidetta tällä tekniikalla, kaikenlaisia kuvia ja maalausmaisiakin teoksia. Itse olen kokeillut tehdä näitä niin skannattuihin kirjan sivuihin kuin digitaalisesti.

Blackout poetrya Addiktiosta!

Olen myös kirjoittanut muutaman rivin Merenpoikaan. Yritän lisäillä sitä uutta sivuhenkilöä ja minulle myös vinkattiin, että loppu saattaa olla liian traaginen siihen nähden, mitä muu käsikirjoitus on - voisin miettiä sitä uudelleen. Kokeilinkin uutta loppua, en saanut siitä ihan sellaista, mitä olin toivonut, mutta versio on tästä vasta ensimmäinen. Löysin kuitenkin paljon uusia ulottuvuuksia, jotka voisivat vaikuttaa koko käsikirjoitukseen! Ehdin jo innostua, mutta ehkä kuulen ensin palautetta jostain, ennen kuin alan enemmän säätää. Olisi mukavaa keskustella taas ideoista.

Addiktion päählö (nenä jäi vähän nykeröksi :D).

Loppukevennyksenä yritelmäni piirtää käsikirjoitukseni päähenkilö. Tahtoisinkin oppia piirtämään. Usein kuvaamataidon tunneilla on tullut enemmän räiskittyä abstrakteja värisotkuja (pidän niistäkin), mutten ole kovin harjaantunut eliöiden, ihmisten tai eläintenkään, piirtäjä. En tiedä, haenko kovin fotorealistista lähestymistapaa, mutta piirtäminen (tai muu kuvataide) olisi mukava ottaa haltuun. Pidin itseäni pitkään lähinnä teatteri- ja kirjoittajaihmisenä, mutta oikeastaan tykkään piirrellä ja maalailla ja sen sellaista. En ehkä niin tosissani kuin kahta edellistä, mutta mukavana pikkuharrastuksena. Piirrän valitettavan harvoin, meni lähes vuosiakin välissä, etten kertaakaan laskenut kynää tässä mielessä paperille, mutta se on ihmeen rentouttavaa. Jotain muuta, kun sitä tyhjän tiedoston edessä istumista tietokoneella. Vinkkejä otetaan vastaan, jos siellä ruudun toisella puolella on innokkaita kuvataiteilijoita!

2 kommenttia:

  1. Blackout poetry on tosi kiinnostavaa! Hauska nähdä muiden tuotoksia.

    Minusta sinulla on hyvä viivanjälki. :) Itselleni ihmisten piirtäminen on ollut aika vierasta, vaikka muuten olen tykännyt piirtää, mutta täytyisi vain harjoitella. Kuvataide on tosiaan rentouttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihastuin koko blackout poetryyn ja haluaisinkin tehdä sitä jatkossa ihan kunnolla! Ja kiitos kovasti. :) Ehkä mäkin katson jotain piirustusopetusvideoita jostain tai jotain.

      Poista