keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Hylsytys jatkuu (Addiktio)

Moi!
Näiden kimpussa tällä hetkellä.

Addiktion hylsypino jatkaa edelleen kasvuaan. Viimeisin oli Karistolta, joka saapui postissa perjantaina. Sama kaava edelleen, automaattibotti ilman minkäänlaista kommenttia. Tällä hetkellä hylsyjä on käsikirjoituksesta viisi kappaletta: WSOY:lta, Otavalta, Gummerukselta, Myllylahdelta ja nyt myös Karistolta. Myllylahti kehui käsikirjoitusta rankaksi ja koskettavaksi, tekstikin oli sujuvaa, mutta ei sopinut heidän tyyliinsä. Muualta ei ole irronnut kommentin kommenttia. Mikään näistä ei valitettavasti oikein auta eteenpäin, en tiedä, mitä Addiktion kanssa tulisi tehdä.

Olen pyöritellyt mahdollisuutta editoinnista. Mitään maata mullistavaa en tohtisi sen kanssa tehdä, sillä tähän uusimpaan versioon alan oikeasti olla tyytyväinen. Ilman kustannustoimittajan ohjausta ja ehdotuksia tunnun olevan jumissa. Mikä on pielessä? Onko mikään edes pielessä vai onko vika enemmänkin itse aiheessa? Onko jotain, mitä voisin vielä tehdä?
Kunpa vain joku voisi sen minulle kertoa.

Kuitenkin olen sitä mieltä, etten edelleenkään halua luovuttaa Addiktion kanssa. Se tuntuu olevan kasvanut minuun kiinni, enkä tahdo irrottaa. Koen tarinan ja sanoman edelleen tärkeäksi, ehkä jopa tärkeämmäksi kuin alussa. Seison sanojeni takana ja tahdon saada ne kuuluviin. Kiintymys tekstiä kohtaan ei ole lauhtunut, ennemminkin toisinpäin. Jostain syystä tuntuu, että Addiktio on minulle se kaikkein rakkain ja tärkein käsikirjoitus. Osasyy saattaa olla se, että se on niistä kaikista eniten editoitu ja koluttu, sen kanssa olen käynyt pitkän matkan ja kehittynyt myös kirjoittajana. On siinä oltava silti muutakin. Se, mihin suuntaan olen tekstiä vienyt ja mitä olen siitä löytänyt, tuntuu edelleen hyvin tärkeältä. Uskon, että eniten tämä tärkeys liittyy tematiikkaan ja sanomaan. Muiden käsikirjoitusten kanssa ne ovat vielä vähän hakoteillä tai ovat alkaneet jopa ärsyttää. Addiktion viesti ei ole minulle vieläkään kulunut (tai se, mitä itse ajattelen sen olevan) - olen ehkä vasta alkanut sisäistää sitä itsekin.

Eteenpäin. Vaikka sitten läpi kiven ja vuorten.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Olen Satu "Ajatusten virtaa. Tai jotain." -blogista. En tiedä, oletko blogiini koskaan eksynyt, mutta olen seurannut taipalettasi Addiktion kanssa jo jonkin aikaa. Olen tehnyt kommentointia muille kirjoittajille ja kommentoisin mielelläni sinunkin tekstisi, jos haluat palautetta ulkopuoliselta lukijalta. Kerron itsestäni enemmän sähköpostilla, jos olet kiinnostunut.

    ajatustenvirtaataijotain miuku gmail piste com.

    Tsemppiä joka tapauksessa, uskon että on turhauttava tilanne!

    VastaaPoista
  2. Hei! Aluksi: todella kurja tilanne sinulla. Toivottavasti siihen löytyy jokin ratkaisu. On kuitenkin hyvä, ettet halua luovuttaa: se kertoo siitä, että ainakin yksi ihminen uskoo Addiktioon - sinä!

    Jos tarvitset ulkopuolista lukijaa, minäkin tarjoudun vapaaehtoiseksi. Voi olla, että teemasi tai niiden käsittelytapa ei vain ole minkään kustantamon mielestä tarpeeksi ajankohtainen, myyvä jne. Voi myös olla, että teoksessa on jotain ongelmia sen rakenteessa - blogin perusteella itse kirjoittaminen onnistuu kyllä sinulta hyvin. Joskus se henkilö, joka ei ole ollut kirjoitusprosessissa ollenkaan mukana, on ehkä tarkempi monissakin asioissa kuin kirjoittaja, joka on hionut teostaan hyvin kauan.

    Olen ollut esilukijana yhdelle julkaistulle teokselle: Hanna Kauppisen "Kirjalle, jota kukaan ei koskaan lukenut". Olen myös lukenut muutaman muun ystävän käsikirjoituksia ja kirjoitan itse - ehkä minulla siis olisi jotain näkökulman tapaista, jolla voisin auttaa. Olen todella rehellinen, mutta en julma. :D Sähköposti on blogissani, jos haluat ottaa yhteyttä.

    <3, Maria

    VastaaPoista