maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevään kuulumiset

Hejsan!
Pakkaamista sanataidepajaan!

Ensinnäkin pahoittelen hyvin pitkäksi venynyttä hiljaiseloani. Se ei tosiaan ollut tarkoitus, mutta kaikenlaista on sattunut eikä esimerkiksi omat käsikirjoitukset ole juuri edenneet. Kirjoittaminen on ahdistanutkin, stressannut ja kävipä jo vakavasti mielessä, että lopettaisinkin koko touhun.

Tästä aletaan kuitenkin nousta. Eilen oli taas kurssitapaaminen, jossa sain remontoidusta Merenpojan pätkästä hyvin kannustavaa palautetta. Moneen kertaan sain kuulla, että todellakin osaan kirjoittaa. Lisäksi tarina tuntui kiinnostavalta, vaikka remonttiversiota on kasassa ehkä 30 liuskaa eikä olla päästy edes alkuun. Enkä itsekään ole vielä oikein saanut selkoa, mitä siitä on tulossa (mainittakoon, etten ole kässäriin koskenut koko tämän kolmen kuukauden aikana, sillä sitäkin kohtaan iski ahdistus).

Oikeastaan aika on mennyt työharjoittelussa (joka jo loppui), opinnoissa (sanataideohjaamisen opinnot alkavat olla loppusuoralla, olen hyvin pahoillani, etten ole siitäkään päivittänyt, se harmittaa itseäkin) ja pääsykokeisiin lukiessa. Taisinpa kärsiä jonkinasteisesta burnoutistakin, kun mikään ei sujunut, ei oikein kiinnostanutkaan ja kyllä siinä aika monet päivät itkettiinkin, kun mistään ei tule mitään, eikä vain jaksa. Sain hirvittävästi lisävirtaa teatterista, esitykset ovat jo purkissa (teimme Shakespearen Myrskyn, oma roolini oli Caliban), ja niistä jäi todellakin hyvä mieli. Kaikki meni aika putkeen ja taas muistin, miksi ylipäätään rakastin näyttelemistä niin paljon. Ei hemmetti, että sitä onkin ollut ikävä. Tuossa sivulla, jossa kerron lyhyesti itsestäni mainitsinkin, että teatteri oli pitkään minulle se ykkönen - kirjoittaminen tuli vasta sen jälkeen. Nyt se alkaa liukua taas vähän toisinpäin (vuoden hylsypinot painavat edelleen maahan), mutta eilinen kurssikerta kyllä piristi. Ehkä en hylkää kirjoittamistakaan.

"Caliban", Myrsky (2018) 
Kuva: Pauliina Lintula

Niin ja joo, pääsykokeistakin tipahteli hylsyjä: en päässyt Teakin enkä Aalto-yliopiston kokeisiin tänäkään vuonna. Täytyy vaihtaa strategiaa. Hakuprosessia jatkan edelleen (olin sopinut itseni kanssa 10 vuodesta ja lähellä sisäänpääsyäkin on jo käyty), mutta hain myös taiteiden tutkimukseen ja kotimaiseen kirjallisuuteen. Katsellaan, kuinka käy.

Ohjaajallakin on hauskaa!
Kuva: Sanna Hagelberg

Sanataidepajoja olen pitänyt muutamia, lähinnä tuttavapiirille (kuuluu opintoihini), mutta ilmaantui yhteen pajaani täysin uusikin kasvo. Sain häneltä oikein mukavaa palautetta, hän ohjaa kuulemma itsekin ja sanoi, että todellakin ottaa mallia ohjaamisestani. Tuntui, että onnistuin. Kuulemani mukaan pajoista on jäänyt hyvä mieli ryhmäläisille, on naurettu, on liikututtu ja pidetty hauskaa.


Blackout poetrya.

Olen myös editointia pakoillessani aloittanut miljoona uutta kässäriä, kirjoittanut niitä pari sivua ja jättänyt siihen. Ehkä yritän kirjoittaa ensin sen remontoitavan raakaversion loppuun. Aloitin myös monologinäytelmää, kurkkaan vähän, mitä siitä olisi tulossa ja mitä mahdollisuuksia siinä voisi piillä...

Mutta ehkä tästä liukenen. Mahdollisesti kirjoittamaan, kuka tietää.
Palaillaan taas, toivottavasti vähän lyhyemmän ajan jälkeen.