sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Addiktion strippauskierros = botox roskiin! (ja vähän muuta)

Ciao!
Pieni sneak peak, mitä oon duunaamassa.
Facepalmausta ilmassa niin vanhan kuin uuden version kohdalla.

Addiktion tiivistyskierros alkoi. Tai sen vihdoin aloitin. Sain jotain kummallista puhtia Facebookin hylsykeskustelusta, jotain hyötyä siitäkin. Ja tietysti Hel-YA!:sta, nuortenkirjallisuustapahtumasta (järjestettiin toista kertaa!), jossa olin eilen.
Yllä olevaan kuvaan voisin kommentoida vielä sen verran, että löysin editoitavaa jo kuvan julkaisun jälkeenkin, mutta olkoon.

Hel-YA!:n esiintyjäsatoa.


Eli siis - kaverini keksimän nimityksen voimin - Addiktio saa nyt stripata urakalla. Robustoksen palautteessa sain myös pienen esimerkin siitä, mitä tiivistykseltä toivottiin ja yritänkin toimia sen mukaan, toistaiseksi se vaikuttaa oikein varteenotettavalta vaihtoehdolta. Näin puolen vuoden (vai vuodenkin?) tauon jälkeen, kun en tiedostoa juuri ole avannut, katson tekstiä taas ja taas kerran uusin silmin. Huomaan tunkeneeni ns. "botoxia" moneenkin väliin ja kohtaan ja lauseiden sisälle. Ikään kuin täytesanoja, lauseita ja kokonaisia kappaleita, millä olen yrittänyt luoda tunnelmaa tai mitä ilmauksia pidin hienoina tai muuten kivoina. Tällainen kiemurtelu syö aika rankasti tehoa itse asialta ja se ei ehkä tämän tyyliseen sisältöön ole se sopivin - tai onko ikinä muutenkaan, siitä voimme keskustella joskus lisää. Nappailen ja revin niitä pois nyt aika rankallakin kädellä, että saan kuorittua luurangon (ehkä myös lihaksistoa voisi säästää) kunnolla esiin. Sen kaiken kylmyyden ja raakuuden, mitä tekstiltä haen.

Voi olla, että olen jo nyt poistanut vahingossa myös tarpeellista, mutta koetan olla välittämättä siitä. Ajattelin joka tapauksessa tämän tiivistyskierroksen jälkeen pistää Addiktion "bodaamaan", käydä ns. "fitnesskierroksen", missä kasvatan lisää lihaksistoa ja tehostan jäntevyyttä. Korulauseet sun muut nyt surutta roskiin, sen jälkeen kunnon kuntokuuri siitä, mitä jää jäljelle. Huomaan dramaturgian osalti jo kärsivän kaikesta tiivistyksestä, vaikka se suurimmilta osin sitä parantaakin (ja tehostaa esim. dialogikohtauksia). Mutta joissain kohti, mihin olen tunkenut paljon botoxia, jäljelle jää aika tavalla töksähtelyä. Niitä kohtia tulisi bodata, lihavoittaa, mutta lihasmassalla eikä rasvalla (mistä näitä vertauksia nyt tulee...). Lisätä tarpeellisia, teräviä, paljon kertovia lauseita eikä turhaa täytettä, jossa vain fiilistellään tai toistetaan jo edellisessä lauseessa sanottu (ei välttämättä selitellä, mutta tungetaan vähän liian tehokkaasti kurkusta alas, kun vähempikin olisi riittänyt). Yritän opetella "vähemmän on enemmän" -tekniikkaa, joka on nyt ollut ilmeisesti vähän hukassa.

Olen myös sivuhenkilöistä poistanut infoa ja turhaa materiaalia, millä ei oikeastaan tee mitään. Ne ovat olleet jäänteitä syventämisvaiheesta, milloin tungin kaiken, mitä vain keksin, itse tekstiin. Yritän karsia ja jättää niistäkin vain tarpeellisimmat - ne, mitkä eniten rakentavat ja kertovat henkilöhahmoista, antaa raamit, jonkin verran täytettä, mutta jokaista kauneuspilkkua ja finniä ei tarvitse kirjoittaa lukijalle valmiiksi. Olen syventämisinnostuksissani unohtanut aukot, unohtanut jättää lukijalle tilaa. Pahimmalla mahdollisella tolalla tämä ei ole, en ole sivutolkulla kuvannut henkilöhahmoja (en pidä siitä lukijana enkä kirjoittajana), mutta esimerkiksi turhia muistoja ja mainintoja tällaisesta kyllä on, mitkä eivät tue juonta tai muuta. Varsinkin käsikirjoituksen alkupuolella tätä ongelmaa on enemmän, loppupuolella tuskin tiivistämisen varaakaan on yhtä paljon. Alku lähtee vähän hitaasti aika runsaalla taustoituksella, mutta yritän jäntevöittää sitäkin. Muutama rakenteellinen ratkaisukin on mielessä, mutta puutun niihin enemmän seuraavalla kierroksella, koetan saada ensin pahimmat karsittua (minua pyydettiin siis myös tarkentamaan päählön kehityskaarta, mihin keksin jo yhden vaihtoehdon).

Tutustumista virtuaalimaailmaan!
Kuvat: Ritva Lindwall

Sitten ihan aiheesta toiseen, ehkä selittää osasyyn sille, miksi blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Aloitin kuukausi sitten uudessa työpaikassa ja voi hitsit kun olen innoissani! Ohjaan luovaa kirjoittamista mielenterveyskuntoutujille ja siinä sivussa tuuraan välillä ohjaajan roolissa myös teatterityöpajassa. Ihan unelmaduuni! Ja on tässä vähän muitakin juttuja, joita odottelen ja kuumottelen, toivon toki parasta, mutta mikään ei ole varmaa, niin ei niistä sen enempää. Kuitenkin näyttää siltä, että tämä vuosi on sittenkin täynnä mahdollisuuksia. Pitää vain tupsahtaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, vahinkojen sarja, mutta kaikkea jännää mahdollisesti tiedossa.

Innostunut sanataideohjaaja.
Kuva: Tarja Kinnunen

Jos sitä jaksaisi tiivistää vielä yhden luvun... näkemisiin!