keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kuulumisia vol. jtn

Heij!


On vierähtänyt taas tovi, kun olen tänne päivitellyt. Addiktion editointi on hyvässä vauhdissa ja jatkuupi edelleen. En valitettavasti voi avata työvaiheita ainakaan vielä sen enempää.

Kun mä kuolen -kässäriäkin on raivolla pistetty uusiksi ja editoitu. Sain tätä superremonttikierrosta käytyä vain kolmisenkymmentä liuskaa, ennen kuin palauttelin tekstiä kirjoituskurssille. Tarkoitus olisi käydä tämä kierros ja vielä usea sen jälkeen, mutta aika on tässä keväällä aika kortilla. Tuhat proggista taas samaan aikaan ja kaikissa aikataulut kiristyvät toukokuun korvilla, joten duunia riittää. Onneksi KMK:n kanssa ei ole kiire, sen suhteen ei ole enää ainuttakaan deadlinea, saan palautetta viikon kuluttua alkuliuskoista ja sen jälkeen editointi jatkuu itsenäisesti. Ehkäpä siitä tulee seuraava romaanini, kuka tietää. Kaikkea voi kuitenkin matkalla vielä sattua, innostus hiipua, sisältö takkuilla. Tämän kässärin aika on sitten vähän myöhemmin.

Luonnostelinpa taas uuttakin raakaversiota. Edellisessä postauksessa mainitsin yhdestä uudesta raakaversiosta, kirjoittelinkin sitä muutaman liuskan, mutta jokin siinä ottaa päähän. Luultavasti se tarvitsee lisää ajatustyötä ja pohdintaa, haluanko tehdä jutun juuri näin vai jotenkin muuten. Taukoa siis, odotellen runsaampaa kirjoitusaikaa päivissä.
Mutta siis, uuttakin pukkaa. Suunnitelmia on tehty vähän enemmänkin toisen uuden raakaversion osalta, keksin ehkä, miten haluaisin vihdoinkin käsitellä yhtä aihetta, josta kirjoitin aikoinani ihka ensimmäisen pitkän romaanikäsikirjoitukseni vuonna 2012. Tämä kyseinen 2012 vuonna kirjoitettu käsikirjoitus ja toinen, ehkä vuosi sitten aloitettu projekti saman aiheen tiimoilta (joka jäi pahasti kesken, en päässyt edes alusta loppuun) eivät toimineet. Ne eivät ole sitä, mitä haluan, miten haluan käsitellä aihetta ja mistä minulla olisi edes kunnolla sanottavaa. Tai sanottavaa olisi, pohdittavaakin, mutta niissä on monia puutteita, mitä en edes halua lähteä korjaamaan. Nyt kuitenkin ajattelin asiaa uudelleen, vaihdoin näkökulmaa ja luultavasti löysin sen, miten haluaisin aiheesta kirjoittaa. Sekin vaati elettyä elämää välissä, myös 7 vuoden työn muiden tekstien parissa.

Nyt täytyy lopetella tähän, kohta täytyy rynnätä teatteritreeneihin, mutta loppumainintana vielä: olin 2 viikkoa sitten haastateltavana unelmista ja unelmien toteuttamisesta, aavistuksen myös kirjoittamisesta keskustelimme Kaupunkiradiolla (taajuus 107,4). Haastattelu tulee mahdollisesti jälkikuunteluun sivuille myöhemmin.

Tsauuuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti